Ylikartanon tulevaisuus -tilaisuus 14.3.2008
14.3.2008
Ylikartanon tulevaisuuskeskustelu palautti mieleen Ylikartanossa ja Retulansaaressa tiivistyvät arvot, tarjosi katsauksen alkavaan kauteen ja kutsui mukaan yhteistyökumppaneita. Paikka etsii uutta yhteistyötä ja toiminta-ajatuksia. Samalla Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n uusi puheenjohtaja Erkki Toivanen perusteli, miksi Ylikartanon tapaiset muistin tyyssijat ovat tärkeitä investointeja hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Tilaisuuden kutsujina olivat Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö, Ylikartanon hoitokunta ja Hattulan kunta.
Keskustelun avannut Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön puheenjohtaja Benito Casagrande sanoi, että vaikka Ylikartanossa on saatu valmiiksi mittavia kunnostus- ja rakennushankkeita, itse työ on vielä kesken. Tehdystä työstä ja investoinneista tuotto on saamatta. Hän ei tarkoittanut rahallista tuottoa, vaan tuottoa joka mitataan kävijämäärällä. Ylikartanon tulevaisuus riippuu siitä, miten hyvin paikka saadaan palvelemaan asukkaita ja matkailijoita. Ylikartanon tulee vakiinnuttaa paikkansa Hämeen kulttuurikohteiden joukossa, ja Casagranden mielestä Ylikartano tärkeänä kehityshankkeena ansaitsee siellä paikkansa. Yhteistyötä tulee kehittää paikallisten ihmisten ja Hattulan kunnan kanssa. Omistajan edustaja nimitti keskustelutilaisuutta seuraavan vaiheen yhteistyön avajaisiksi.
Toimittaja Erkki Toivanen liitti alustuksessaan yhteen maiseman ja identiteetin. Hän on vuoden 2007 lopulla valittu Säätiötä tukevan yhdistyksen, Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n puheenjohtaja, nyt ensi kertaa Retulansaaressa ja Ylikartanossa. Toivasen mukaan voimme virkistää yhteistä muistiamme paitsi museoissa, myös elävissä maisemissa, kylissä ja vanhoissa rakennuksissa. Yhteinen muisti on identiteetin perustekijä ja juurien tunteen luoja. Tieto ja tunne liittävät meidät paikalliseen, alueelliseen ja kansalliseen muistiin. Nämä tieto ja tunne syntyvät usein juuri maisemasta. Maisema on yksi niistä muistin tyyssijoista, joita eurooppalaiset ovat halunneet varjella.
Kulttuuriperinnön Säätiön esikuvana on brittiläinen National Trust. Varhain teollistuneen maan asukkaat jäivät kaipaamaan kadotettua paratiisia ja etenkin sen maisemaa. Brittisäätiön jäsenmäärä on yli 3 miljoonaa, joten se on todellinen kansanliike. National Trust omistaa 250.000 hehtaaria maisemaa, etenkin saarivaltakunnan rantoja, ja 40 maalaiskylää. Kohteissa käy 600.000 koululaista vuodessa. Sama näkyy Ranskassa, missä yhteinen kansallisuus on pikemmin luotu kuin luonnostaan syntynyt. Kansallistunnetta vahvistetaan käyttämällä koululaisia kansallisiksi muodostuneissa kohteissa.
Suomi on Euroopassa poikkeuksellinen maa; meillä on selkeä yhteinen muisti ja identiteetti. Molemmista käydään jatkuvaa keskustelua, mutta niin Erkki Toivasen mukaan pitää käydäkin. Näin ne ovat yhteisössä eläviä. Muuten ne muuttuvat myytiksi, ja myytin päälle ei identiteettiä voi rakentaa. Paikalliset identiteetit ja kotiseutu saavat aivan uuden merkityksen kansainvälisyyden lisääntyessä, kaikkialla maailmassa ihmiset etsimään juuriaan. Koko maapallon kattavassa sekavassa uutisvilinässä tyyssijojen merkitys on kasvanut. Tarvitsemme tyyssijoja, jotta muisti voi jalostua edellä kaivatuiksi elämykseksi ja tiedoksi.
Suomessa olemme havahtuneet maiseman säilyttämiseen hyvin myöhään. Suomalainen maisema on arka, ja hidas paranemaan arvistaan. Ja maisemalla on meille erityinen merkitys. Miksi emme ole havahtuneet ajoissa, Toivanen kysyy aina Suomessa käydessään. Jonkin hiihtohissin tai muutaman työpaikan takia kansallismaiseman raiskaus on lyhytnäköistä. Britanniassa ihmisillä on rahan taju. He ymmärtävät, että hyvin hoidettu vanha kasvattaa arvoaan aina nopeammin kuin uusi. Siksi siellä on säilytystahtoa, se on briteille sijoitus tulevaisuuteen ja järkevää taloudenhoitoa.
Miljööt ja kokonaisuudet ovat säilyttämisen arvoisia. Ihminen viihtyy tasapainoisessa esteettisessä ympäristössä, ja se on investointi henkiseen hyvinvointiin. Retulansaari on hiljainen paikka, jonne kaupunkilainen voi paeta hiljentymään ja viihtymään. Erkki Toivanen muistutti, että nopeimmin kasvava matkailun ala on intelligentti matkailu, joka arvostaa kulttuuria, luontoa ja historiaa. Heille arvossaan ovat muistin tyyssijat. Ylikartanon tapainen paikka näyttää näille tulijoille, mitä elämä on ennen Suomessa ollut, Ylikartanossa tiivistyvät historian vaiheet. Siksi tällaisten paikkojen säilyttäminen on todellinen velvollisuus. Aitous on aina ollut vaativille matkailijoille paras vetonaula.
Arkkitehti Annu Tulonen Hämeen ympäristökeskuksesta käsitteli Ylikartanoa osana hämäläistä kulttuuriperintöä. Hän on ollut mukana mm. laatimassa kulttuuriympäristöohjelmaa työkaluksi, jonka tarkoituksena on maisematietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen. Seudun kulttuuriympäristö on monikerroksellinen, samat pellot, vesireitit ja kylät ovat olleet käytössä vuosisatoja. Kulttuurimaisema on kulttuuriympäristön pohjana, siinä tieverkostot ovat hyvin säilyneinä, kylän maisemana on harju tai vesistö, vanhimmat kylät olivat asuttuja jo rautakaudella, tilan tuntu on vahva, ja kartanokulttuuri on antanut piirteitä talonpoikaiseenkin rakentamiseen.
Vanajaveden ja Retulansaaren kansallismaisema kuvastaa kansallista ja hämäläistä identiteettiä. Saaressa on säilynyt maan jakotoimia edeltänyt tyypillinen ryhmäkylä navettoineen, aittoineen ja talleineen, raitin tunnelma on käsin kosketeltava. Ylikartanon ja Alikartanon laitumet ovat kansallisesti merkittäviä perinnemaisemia. Annu Tulosen mukaan paikan henki, historian kerroksellisuus ja monet luonnonarvot muodostavat Retulansaaressa hämäläisen kulttuuriperinnön helmen, joka kuvastaa kaikkia kulttuuriperintömme arvoja saman aikaisesti.
 | Hattulan sivistystoimenjohtaja Timo Laine luonnehti kotikuntaansa huikeaksi kulttuuripaikaksi. Kulttuuriperinnön vaaliminen on osa Hattulan kunnallista strategiaa, ja osana sitä on Ylikartano. Paikalla on erityinen merkitys sivistystoimelle ja kouluille, kahdellakin tavalla. Retulansaaressa ja Ylikartanossa on paljon näkemistä, ja kulttuurihistoria on merkittävä. Sen lisäksi se on elävää maaseutua, jossa voi kuulla lehmän ammuvan. Saaressa voi nauttia nykymaailmassa harvinaisesta hiljaisuudesta. Keväällä 2007 paikalla oli Parolan koulun 5. luokkalaisia, jolloin lehmät tekivät opettajien mukaan ainutlaatuisen vaikutuksen jopa levottomiimpiin oppilaisiin. Kokouspaikkana Ylikartanoa käytettäessä kulttuuriperinnön henki tarttuu. Ylikartanon ja kunnan kesken tulisi rakentaa yhteisen toiminnan kehittämisen malli, tulos on Laineen mukaan työn arvoinen. Mahdollisimman monet, etenkin lapset pääsisivät osallisiksi kulttuuriperinnöstä ja maaseudun elämästä. Sitä kun ei tunneta enää edes Parolan keskustassa. Kunta pitää Ylikartanoa erittäin tärkeänä kulttuurisena voimavarana. |
Hämeenlinnan Aimo-koulun rehtori Pekka Lehtimäki mietti kulttuuriperintökasvatuksen mahdollisuuksia Ylikartanossa. Hämeenlinnassa kuvataiteen perusopetuksessa kulttuuriperintökasvatus on lähtenyt historiasta, kuppikivistä ja kalmistoista. Opetus yhdisti ympäristö-, historia- ja taidekasvatuksen.
Toiminta vakiintui Hattulan puolelle Lusiin. Siellä ajatus oli tarjota lapsille kokemus rautakauden elämästä, jolloin leirikeskuksen kupeeseen syntyi pieni kylä ja mm. rautakauden talo. Asumus oli kokemisen ja tarinoiden kertomisen paikka. 9000 auringonkiertoa löysi laajoja kansainvälisiä yhteistyömuotoja, ja mukaan tulivat muinaiset tekniikat sekä kokeellinen arkeologia.
Hämeenlinnan luovuttua Tuulilinnun kylästä alkoi uusien toimintamuotojen etsintä. Aimo-koulu on pitänyt leirejä koululuokkien kanssa ja tehnyt retkiä. Koulu on mukana myös Suomen muinaistaideseuran toiminnassa. Kiinnittyminen omaan paikkaan on kuitenkin puuttunut. Pekka Lehtimäki esitti oman visionsa toiminnasta Ylikartanossa. Siinä koulun paikkasidonnainen toiminta olisi mahdollista Retulansaaressa. Toiminnan osana olisivat mm. oppimateriaalin tuottaminen, toimintakeskus Ylikartanossa sekä kurssit kouluille, kodeille ja erilaisille ryhmille. Ylikartano olisi opetuksen, muinaistaiteen ja tutkivan arkeologian pedagoginen keskus. Saaren maisemissa ja Ylikartanossa Aimo-koululla olisi mahdollisuus käyttää hyväksi Lusissa kertynyttä tietoa ja taitoa.
Ylikartanon tukiyhdistyksen, Ylikartanon ystävien varapuheenjohtaja Matti Erkamo toivotti kaikenlaisen kulttuurin ystävät tervetulleiksi toimintaan, hän näki yhdistyksen erilaisen kulttuuriharrastuksen yhteenliittymänä. Tavoitteina alkaneena vuonna ovat Ylikartanon viestinnän tehostaminen, yritysyhteistyön rakentaminen, tapahtumien järjestäminen, ja ylipäätään erilainen konkreettinen apu Ylikartanolle. Matti Erkamon mukaan saari ei ole vain tapahtumapaikka, vaan laidun- ja luonnonympäristönä todellinen kulttuurinen geenipankki. Paikka kaipaa toimintaa ja ihmisiä, ja mahdollisuuksia vaikka erilaisille kursseille on runsaasti. Retulansaari voi opettaa, että Suomi on ollut aivan muuta kuin Nokia-maa.
Kyläläisten puheenvuoron käyttäjä, Tyrväntö-Seuran puheenjohtaja Katri Erkamo muistutti, että lähiseudulla on paljon komeita kartanoita, joiden joukossa Ylikartano on ollut vanha rustholli. Ylikartanon arvo ei perustu vain sen omalle pienelle alueelle, vaan sen arvo on koko Retulansaaressa ja kansallismaisemassa. Museossa on tallennettuna myös saaren ja kylän historiaa. Vaulon sisarukset olivat perustamassa Tyrväntö-Seuraa ja siinä aktiivisesti mukana. Seuralla on neljä tärkeää toimintamuotoa, jotka kaikki myös liittyvät Ylikartanoon. Seuran ylläpitämä Tyrväntö-verkko on siirtynyt kotiseututoiminnan osaksi Ylikartanolta, ja Ylikartano on näkyvästi edelleen mukana verkon tarjonnassa. Verkon lisäksi yhteistoimintana voi olla Ylikartanon kotimuseon ja Tyrvännön järvikalastusmuseon välinen yhteistyö. Ylikartano näkyy myös seuran muissa toimintatavoissa, kuten tapahtumissa ja kotiseutulehdessä. Tyrväntö-Seura on jatkossakin valmis osallistumaan talkoisiin ja tapahtumiin. Seura on luopumassa perinteisestä joululehdestään ja perustamassa uuden kotiseutulehden. Katri Erkamon mukaan sieltä löytyy palstatilaa Ylikartanollekin. Nauhamaisessa vanhassa kalastajien kylässä Retulassa ei ole enää mitään palveluja, koulukin on lakkautettu ja myyty. Kylältä ei löydy yhteisiä tiloja sen noin 85 asukkaalle. Kylässä toimii lisäksi Retula-seura, joka tehnyt Ylikartanossa talkoita ja voinut vastavuoroisesti käyttää sen tiloja. Tämä on seuroille hyvä yhteistyömuoto jatkossakin. Naapureiden kannalta Ylikartano on monella tavalla rikastuttanut elämää, se on tuonut tapahtumat ja kulttuuritarjonnan lähelle. Samalla tietoisuus kaikista Retulansaaren kolmesta tilasta on kasvanut.
Ylikartanon toiminnanjohtaja Marjukka Kulmanen esitteli lopuksi Ylikartanon kevään ja kesän 2008 tarjonnan. Kesäkauden teema on Talvikki ja Valvatti Vaulon 60 vuoden kausi talon emäntinä. Esillä on aiempaa enemmän aarteita Ylikartanon omista kokoelmista. Monissa tapahtumissa on naisnäkökulma. Naistenpäivänä talkoolaiset siirsivät Ylikartanon esinekokoelmia päärakennuksen tiloista uusiin varastotiloihin. Rakennustöiden ohella vihdoin valmistui vuosia kestänyt esineistön inventointi, konservointi ja varastointikuntoon saattaminen. Marjukka Kulmanen esitti vanhoille ja uusille yhteistyökumppaneille Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön kutsun; Ylikartano on avoin taloon tuotaville tapahtumille, retkille ja koulupäiville.
Tapahtumat:
1.6. Ylikartanon kesänäyttelyn avajaiset klo 12-16: Naisten Ylikartano. Kesänäyttely esittelee talon elämää, sisustuksia ja esineistöä Valvatti ja Talvikki Vaulon 60-vuotiselta emännyysajalta 1939-1999. Kahvila ja museot ovat avoinna klo 12-16. Kesänäyttely on avoinna 17.8. saakka.
6.6. Iltasoittajat-konsertti klo 20. Harpisti Päivi Viitasen ja pasunisti Olav Severeiden duokonsertti navetan ylisillä. Ohjelmassa Kari Rydmanin sävellyksen kantaesitys sekä Griegiä ja Sibeliusta. Kahvila avoinna koko illan klo 17.30 alkaen. Opastuksia päärakennukseen ja museoon klo 18 alkaen.
6.6. Yölaulajat-konsertti klo 22, öisen linturetken vetäjänä professori Juhani Lokki. Makkaran paistoa.
14.6. Runolaidun klo 12-16. Vanajavesilaakson kirjailijayhdistys lukee runoja pihapiirissä. Kahvila, päärakennus ja museo ovat avoinna, opastuksia klo 12-16.
15.6. Pohjoismainen luonnonkukkapäivä klo 12-16. Kaikille avoimilla kasviretkillä opastavat saarelainen Matti Erkamo ja kasvitieteilijä Pertti Uotila. Kahvila ja museo ovat avoinna. Opastuksia Ylikartanon päärakennukseen ja kotimuseoon.
6.7. Asun tällä saarella. Retulansaaren kanta-asukas Katri Erkamo esittelee miljöötä ja kertoo elämästä luonnon ja kulttuuriperinnön keskellä klo 12 alkaen. Kahvila, päärakennus ja museo ovat avoinna, opastuksia klo 12-16.
13.7. Kesävieraana Retulansaaressa. Kesäasukkaat Laila ja Kalevi Keynäs kertovat kesäelämästä Retulansaaressa klo 12 alkaen. Kahvila, päärakennus ja museo ovat avoinna, opastuksia klo 12-16.
27.7 Unikeonpäivä. Retki rantaan maisemaoppaan johdolla klo 12. Kahvila, päärakennus ja museo ovat avoinna, opastuksia klo 12-16.
2.8. Musiikkimatka maailman ympäri. Harpisti Päivi Viitasen ja huilisti Johanna Vänttisen konsertti tallin vintillä klo 13-15. Ohjelmassa on Melartinin, Takemitsun ja Piazzollan musiikkia. Kahvila ja museot ovat avoinna klo 12-16.
3.8. Perinnerakentamisen päivä Euroopan Rakennusperintöpäivän teemalla seurantalot. Ylikartanon kulttuuripaikka on aikamme seurantalo, jonka pelasti Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö yhdessä talkoolaisten kanssa. Ylikartanon rakennusten kunnostamisen esittelyjä ja työnäytöksiä tai työpajoja. Kahvila, päärakennus ja museo ovat avoinna, opastuksia klo 12-16.
Ylikartanon kulttuuripaikka
Tapahtumat
Ylikartanon uutisia
Kuvia Ylikartanosta