29.10.2007
Seppo Myllyniemi kertoo Kaarle Vaulon ampujan uudessa kirjassaan
Retulan Ylikartanon isäntä Kaarle Vihtori Vaulo (synt. Eriksson) sai surmansa sisällissodan loppuvaiheessa 1918. Hänet ampui Suontaan torpan poika Kustaa Kilian Hägg. Surman syy on ollut Tyrvännössä pieni arvoitus, koska Vaulon tiedettiin olleen sosialisti. Professori Seppo Myllyniemi kertoo murhasta uudessa kirjassaan ”Sodan monet kasvot – Sisällissota Hämeessä 1918”. Samalla Myllyniemi tekee yhteenvedon muistakin punaisen terrorin uhreista Tyrvännössä.
Kirjaansa Seppo Myllyniemi on tutkinut kahdentoista sisällissodan uhrin tai uhriksi joutuneen ryhmän taustat ja tarinat, molemmin puolin rintamaa. Mukana on neljän sodassa olleen kansallisuuden edustajia; suomalaisia, venäläisiä, saksalaisia ja ruotsalaisia. Yksi luvuista kertoo Ylikartanon isännästä ja hänen kohtalostaan otsikolla ”K. V. Vaulo, vallankumoukseen pettynyt sosialisti”.
Kaarle Eriksson avioitui Ylikartanon tyttären Aliina Rantasen kanssa 1898, toimi mm. kansakouluntarkastajana eri piireissä, ja nimitettiin Hämeenlinnan piirin tarkastajaksi 1915, jolloin hän muutti perheineen vaimonsa kotitilalle. Entinen perustuslaillinen innostui vuoden 1917 vallankumouksesta ja esimerkiksi kirjoitti ahkeraan Työmies-lehteen sen viimeisiin ilmestymispäiviin asti. Hän oli aktiivisesti mukana myös sosiaalidemokraattisen opettajaliiton perustavassa kokouksessa. Vaulo kuitenkin pian pettyi vallankumoukseen sen väkivaltaisten ilmiöiden vuoksi. Seppo Myllyniemi lainaa kirjassaan Vaulon erästä kirjettä: ”…olen suuresti erehtynyt, kun olen ryhtynyt työväenasian kannattajaksi … lähetän sen vuoksi op.liiton jäsenkirjan pois, eroten siten puolueesta kokonaan”. Varmaa Myllyniemen mukaan ei ole, lähettikö hän todella kirjeen.
Opettajien palkka-asioista huolehtimisen lisäksi kansakouluntarkastajalla ei ollut sodan aikana virkatehtäviä, joten hän luki ja kirjoitti kirjeitä sekä artikkeleita. Yllätys oli hänen Työmies-lehdessä ollut peittelemätön ja voimakas appensa Kalle Rantasen arvostelu. Haastoiko Vaulo riitaa, kysyy Myllyniemi. Sairastelu vaati osan voimista. Maalis-huhtikuussa rintama läheni Tyrväntöä, ja pohjoisessa Tyrvännössä liikkui sekä punaisia että valkoisia joukkoja. Huhtikuun 14.-15. päivinä Retulassa majoittui noin sadan punaisen vetäytyvä joukko, ja saman kuun 20. päivä saaressa kävi 40 valkoisen tiedustelujoukko. Kaarle Vaulo surmattiin kotonaan 21. huhtikuuta, Tyrvännön punaisen terrorin pahimpaan aikaan. Suontaan Koiviston torpan poika Kilian Hägg ampui hänet vuoteeseensa, kertoo kirja. Punaiset olivat tuoneet Ylikartanoon työvelvollisuusasetuksen mukaisen mobilisointimääräyksen 19.4., sen perusteella kylän miehet määrättiin lähtemään Hämeenlinnaan. Vaulo kieltäytyi lähtemästä sairauteensa vedoten ja kehotti mieluummin vaikka ampumaan hänet kotonaan. Mobilisaatiosta vapauttamispyynnöissään hän kirjoitti saamistaan useista uhkailuista. Myllyniemi kertoo Vaulon ottaneen uhkaukset niin tosissaan, että tämä mm. kätki omaisuuttaan jälkipolvia varten. Myllyniemen mukaan Vaulo myös harkitsi pakomatkalle lähtöä.
Seppo Myllyniemi on tutkinut osan Tyrvännön vuoden 1918 surmista. Ensimmäinen punaisten tekemän murhan uhri Tyrvännössä kirjan mukaan oli Monaalan kartanon isäntä Aatos Koljonen, jonka vieraspaikkakuntalaiset punakaartilaiset veivät kotoaan ja surmasivat Toijalassa 11. huhtikuuta. Ensimmäinen paikallinen surma oli Retulan Passilan lampuoti-isännän Puntakiven ampuminen 13.4., Myllyniemi arvelee surmaajiksi talossa käyneet valkoiset tiedustelijat. Tyrvännön laajin surmatyö tapahtui 15.4., kun Lahdentaan kartanoon majoittuneet punaiset tappoivat kuusi valkoisten linjoille pyrkinyttä ja matkalla eksynyttä akaalaista nuorukaista. Kahdeksasta vangitusta kaksi onnistui pakenemaan, yksi upotettiin ammuttuna Vanajaveteen, ja muut surmattiin Lepaan Pitkämäen alla matkalla kohti Hämeenlinnaa. Suontaan kartanon isännän Edvard Robert Standertskjöldin murhassa 16.4. saattoi olla mukana myös kartanon työväkeä ja alustalaisia. Erään kuulustelupöytäkirjan mukaan tosin vapaaherran vei Hämeenlinnan punakaartin tiedusteluosaston päällikkö Oiva Virtanen ilman että mukana oli paikkakuntalaisia.
Kirjan mukaan paikkakunnan korkein punakaartilaispäällikkö sodan loppuvaiheessa näyttää olleen rintamalta kevättalvella palannut Kalle Virtanen Merven kylästä. Tilallinen August Retulainen vietiin kotoaan 17. huhtikuuta. Erään todistuksen mukaan Suontaan entinen muonarenki Nurmi ja Kilian Hägg olivat saaneet määräyksen viedä hänet Hämeenlinnan punakaartin esikuntaan, mutta Virtanen oli asiasta kuultuaan käskenyt ampumaan Retulaisen. Hänet surmattiin muutaman kilometrin päässä kotoaan. Maanviljelijä Kaarlo Anttila Suotaalasta ja Kaarle Vaulo surmattiin 21. huhtikuuta. Kilian Hägg oli viimeisiä kevätjäitä hiihtäen käynyt yksinään Ylikartanossa, Anttilan kävivät hakemassa Hägg ja seppä Hellsten Kalle Virtasen määräyksestä. Käsky oli viedä Anttila Lahdentaan kartanoon tukittavaksi, jonka jälkeen Hägg lähti saattamaan tätä kahden miehen kanssa Hämeenlinnaan. Anttila ammuttiin matkan varrella. Lepaan puutarhuri Juha Stenman ammuttiin 24.4. Hattulassa. Hakija oli Hägg, joka sanoi vievänsä Stenmanin Hämeenlinnaan päällikkönsä määräyksestä. Päähän ammuttu ruumis löytyi läheltä Parolaa.
Seppo Myllyniemi kirjoittaa, että hän kuvasi tapaukset tarkkaan, jotta niiden vastuukysymykset voidaan selvittää. Koljosen ja Puntakiven tapaukset ovat erillisiä, muille on yhteistä, että uhrien viemistä perusteltiin Hämeenlinnasta tulleella määräyksellä. Määräysten antajina voivat olla Oiva tai Kalle Virtanen. Kuulustelupöytäkirjoista löytyy myös maininta punakaartin rangaistusosastosta, johon kuuluivat ainakin Kilian Hägg, Suontaustan seppä Hellsten ja saman kartanon muonarenki Virta tai Virtanen. Myllyniemi päättelee, että murhien takana saattoi olla käskijöinä tai päättäjinä kolme porrasta; Hämeenlinnan punakaartin esikunta, Kalle Virtanen ja paikallinen rangaistusosasto.
Seppo Myllyniemen kirja Sodan monet kasvot – Sisällissota Hämeessä 1918 ilmestyi lokakuussa 2007, julkaisija on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
* * * * * * *
Sisällissodan ajan Tyrvännöstä on kertymässä laaja tutkimusaineisto, jonka julki saattamisesta on tehty vasta alustavia suunnitelmia. Lähivuosina tarjolla saattaa olla perusteellisempikin selvitys vuoden 1918 tapahtumista. Väkilukuun suhteutettuna Tyrväntö kärsi sisällissodan aikana lähes pahimmin silloisista pitäjistä. Tutkimuksen myötä on mahdollisuus käsitellä punaisen terrorin lisäksi myös valkoista terroria, sen uhreja ja tekijöitä.