Muinaistaideseuran seminaari 31.10.2004
31.10.2004
Syksyn Ylikartanon seminaarissa Suomen Muinaistaiteen seuran pääaihe oli muinainen musiikki. Lisäksi Eero Ojanen esitteli Ylikartanoa, Retulansaarta ja sen monikerroksista historiaa, seminaari tutustui Historian pauloissa -projektin muinaismaisemien mallinnoksiin ja videomatkoihin kivi- ja rautakauden asuinpaikoille, sekä halukkailla oli mahdollisuus käydä Myllymäen muinaisella asuinpaikalla katselemassa rautakauden kuppikiviä, kalmistoja ja röykkiöitä.
Heikki Laitinen - Musiikki muinaistaiteena
Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professori Heikki Laitinen piti taiteen termiä hankalana, hän epäili oliko musiikki muinaisille ihmisille taidetta. Aiemmin meillä on puhuttu mm. kalevalaisesta laulusta ja viime vuosina muinaissuomalaisesta musiikista. Vanhimmat tiedot suomalaisesta musiikista ovat keskiajan kirkkomusiikista ja 1700-luvun maallisesta musiikista. Musiikin tutkimuksella voi olla liittymä kielitieteeseen; kuten kielitiede vetää nykypuheesta johtopäätöksiä muinoin käytetyistä sanoista ja kielestä kuudenkin tuhannen vuoden taakse, myös musiikissa voidaan käyttää samaa todennäköisten johtopäätösten menetelmää. Nykyisillä musiikin ilmiöillä on juurensa menneisyydessä.
Nykytottumukset rajoittavat mielikuvitusta ja muinaisen musiikin ymmärtämistä. Äänirauta keksittiin 200 vuotta sitten, jonka jälkeen kautta Euroopan on käytetty samoja sävelkorkeuksia. Muinoin musiikki on ollut erilaista, ja jokaisella esittäjällä on ollut omat sävelkorkeutensa. Unkarissa on vahva kiinnostus muinaiseen musiikkiin, ja siellä Schiffert on päätynyt käsitykseen, että suomalaisugrilaisessa musiikissa on käytetty samanlaista pentatonista asteikkoa kuin nykyään vaikka saamelaisissa joiuissa.
Pohjoisessa Euroopassa tärkein musiikin muoto on ollut laulu, kaikesta musiikista Heikki Laitinen sanoo sen olleen kulttuurisesti merkittävin jo 10.000 vuotta. Laulussa yhdistyvät runo, eli metrisesti järjestynyt puhe, ja musiikki. Laulun erityisyys on, että se tulee ihmisen omasta ruumiista, on osa omaa kehoa, ja ihminen synnyttää laulun resonanssit. Resonanssin yläsävelet ovat olleet entisaikana Laitisen mukaan kuulijalle selvempiä ja tärkeämpiä. Tottumuksen voimasta kuulemme nykyään sävelestä vain sen alimman äänen. Tämä muutos on tapahtunut muutaman sukupolven aikana, ja hän uskoo että ennen on eri tavalla osattu kuunnella myös yläsäveliä.
Musiikin tutkimusta rajoittaa myös darwinistinen olettama, että musiikki on aina kehittynyt yksinkertaisesta monimutkaisempaan, muutamasta äänestä nykysäveliin. Jo yksinkertaisessa huilussa on ollut hyvin laaja ääniala.
Linnunlaulututkimus tarjoaa mielenkiintoisen tavan lähestyä muinaismusiikkia. Mustarastaalla on päässään suuri määrä säkeitä, joita se muuntelee ja laulaa erilaisissa järjestyksissä. Samoin ovat soittaneet ja laulaneet kansanihmiset. Linnunlaulu on ollut iät ajat ihmisen musiikillinen ääniympäristö, ja se vastaa luonnonkansojen tapaa esittää musiikkia. Musiikki on ollut Laitisen mukaan 1900-luvun alkuun asti linnunlaulun rajoittamaa, kunnes syntyi atonaalisuus.
Laulajan ääni, sen resonanssit ja yläsävelet, synnyttää resonoinnin myös kuulijassa. Parhaimmillaan laulu on laulettaessa yhdessä, jolloin äänet resonoivat myös keskenään. Nykyisen unisonossa laulamisen synnytti kansakoulu laulunopetuksineen. Heikki Laitinen sanoo, että sitä ennen 1800-luvun loppuun asti oli vallalla eri käsitys laulamisesta. Laulajat lauloivat hieman eri sävelessä, jolloin äänet resonoivat rikkaasti keskenään, ja ääni oli paksu ja kantoi kauas.
Suomeen tuli 1980-luvun puolivälissä uus-shamanistinen liike, joka elvytti rummutuksen ja rummun rakentamisen. Rumpu on johdattanut matkalle yliseen ja aliseen tajuntaan. Yläsävelet ovat rummussa murrettuja, ja äänessä on paljon hälyä. Kantele taas on hiljainen soitin. Vanhassa äänimaailmassa hiljaisuus oli hallitsevaa. Ei niin että olisi ollut äänetöntä, vaan niin että jokainen ääni kuului.
Tärkein suomalainen soitin on epäilemättä ollut kantele, ja muinoin nimenomaan vaskikielinen ja 5-kielinen kantele. Vaskisten kielten ääni on teräksisiä tai rautaisia lämpimämpi. Mihin perustuu käsitys 5-kielisen kanteleen suomalaisuudesta? Runolaulut perustuvat juuri 5-kielisen sävelmaailmaan, viiteen ääneen ja säveleen. Lisäksi laulussa on ehkä ollut käytössä yksi korkeimman sävelen yläpuolinen ja yksi matalimman alapuolinen sävel.
Nykyihmisen suurin vaikeus on ymmärtää vanhan musiikin "pitkää estetiikkaa". Esteettinen ero saattaa selittää miksi suomalaiset pysyivät viidessä sävelessään niin pitkään. Ennen 1500-lukua ei ollut säkeistörakennetta. Vasta sen jälkeen syntyi nykyinen "lyhyt estetiikka", säkeistöihin jaettu tietyn mittainen musiikki. Muinainen musiikki saattoi olla kuin joiku; se ei koskaan ala eikä lopu, se on aina olemassa. Laulaja astuu musiikkiin ja taas pois sieltä, musiikki itsessään on ikuinen. Viisi säveltä oli tarpeeksi vähän, jotta jokainen osasi soittaa, ja tarpeeksi paljon, jotta niillä voi loputtomasti improvisoida.
Itkuvirsissä on ehkä eniten säilynyt musiikin shamanistisuus ja tietäjyys. Siinä on säilynyt kulttuurissa muuten kielletty hysteria. Itkuvirren laulaja saa voimakkaine tunteineen, myös vihaa ja muita kielteisinä pidettyjä tunteita näyttämällä, koko salillisen itkemään. Laitisen mukaan luterilaisuus on tappanut perinteestä itkuvirsien idean. Karjalainen itkuvirsi käytti vapaamittaista runoutta, jota on alettu ymmärtää vasta taiderunouden vapauduttua määrämittaisuudestaan. Sävelkulku on laskeva, ja laulussa on voimakkaita tunteenpurkauksia ja sanontoja. Sävelvaihtelut ovat suuria, eikä laulu kulje puhtaasti.
Muinaista musiikkia tutkiessa on myös kysymyksenalaista, mikä on soitin. Meillä on siitä nykyään rajallinen käsitys, eri aikoina on ollut paljon erilaisia tapoja tuottaa ääntä ja paljon äänilähteitä. Museoiden kokoelmista voi löytää yllättäviä esineitä, joita on käytetty soittimen tavoin. Muinaistaiteen seuran seminaarissa ei sovi unohtaa vaikkapa kiviä, joita yhteen lyömällä saadaan erilaisia ääniä. Ehkä kivikauden ihminen oli yhtä taitava löytämään hyvin soivia kiviä kuin juuri oikeat kivet työkaluihinkin.
Ylikartanon kulttuuripaikka
Retulansaari - kylä muinaisessa maisemassa -seminaari Ylikartanossa 2003
Suomen Muinaistaideseura
Esihistorian pauloissa
Esihistorian pauloissa - Muinaismaisemat