Kellojen katselmus Ylikartanossa
23.9.2007
Asiantuntijat saivat päivän mittaan arvioitavakseen kymmeniä kelloja
Kellojen katselmus 23.9.2007 tarjosi tilaisuuden käydä näyttämässä asiantuntijoille askarruttavia kelloja. Samalla kellojen ystävät saivat kuulla Ylikartanon kaappikellojen tarinoita. Kellokysymyksiin vastasivat Suomen Kellomuseon kellohistorian asiantuntija Veikko Ahoniemi sekä kellosepät Ville Pietilä ja Juha Jyrkänkoski. Asiantuntijat pitivät katselmusta kiinnostavana; vastaan tuli muutama heillekin haasteellinen harvinainen kello, ja vastaaviin taajamissa pidettyihin tapahtumiin verrattuna Ylikartanoon tuli enemmän kuvina esitettyjä kysymyksiä suurikokoisista lattiakelloista.
Ylikartanon väentuvassa oleva ruotsalainen Mora-kello on Veikko Ahoniemen mukaan tyypillinen kustavilaisen tyylisuunnan kello. Sen 1700-luvun lopun leimallisia tuntomerkkejä ovat mm. suorat linjat, suoran alaosan jälkeen ylöspäin kapeneva kaappi ja pyöreä kellohuone. Ahoniemen veikkaus on, että kaappi ei ole kaupunkimestarin työtä, alaosa vaikuttaa tyyliin liian korkealta ja pystyrihlaus harvalta. Kellotaulu on maalattu uudelleen, mutta siinä on säilytetty oikeaoppinen taalainmaalainen tyyli ja alkuperäinen signeeraus AMS. Mora-kellot ovat olleet etenkin Länsi-Suomessa varsin yleisiä.
Könnin kellona usein vieraille esitelty salin kello ei ole syksyllä 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan aito könniläinen. Kellotaulussa on teksti Jacob Könni, mutta se ei ole aito, vaan melko varmasti maalattu jo siinä vaiheessa, kun Kaarle Vaulo osti kellon Alavudelta 1900-luvun alussa. Ei ole tiedossa maalasivatko monitaitoiset Könnit signeeraukset itse vai käyttivätkö maalareita, mutta Veikko Ahoniemen mukaan kömpelö teksti pistää heti silmään. Aidot signeeraukset ovat taitavaa työtä, maalijälki on hieno ja hiuksenohut. Kellotaulu on maalattu uudelleen, ja maalaustapa on lähempänä moralaista kuin könniläistä. Sisältä paljastunut koneisto on silti hieno ja arvostettu. Se on tanskalaisen Bornholmin koulukunnan mukainen, ja sitä voisi pitää Tanskan ”könniläisenä”. Ahoniemi ei osannut sanoa, onko koneisto tehty Bornholmissa vai sen esikuvan mukaan.
Parasta kellossa on sen upea morsiuskellon tyylinen kaappi. Se on tyypillistä Kuortaneen mallia: yläkoriste, kellohuoneen kulmien kohoavat koristeet, etuosan auringonkehrä ja kaartuileva alaosa. Alun perin kaappi ei ole ollut kullatuin koristein maalattu valkoinen. Maalaus on tyypillinen vasta 1900-luvun alkupuolelle. Alun erin kaappi on saattanut olla maalaamaton, vihertävä tumma tai todennäköisimmin hieman punertavan tumma harmain koristein. Kello on Ahoniemen arvion mukaan 1800-luvun alkupuolelta, ehkä 1830-40-luvuilta.
Kolmas Ylikartanon lattiakello on harvinainen löytö hämäläistalossa. Kaappi ja kellomalli viittaavat Englantiin. Se edustaa barokista juontuvaa vanhaa englantilaista tyyliä, jolle ovat tyypillisiä nelikulmainen kellotaulu, tina-lyijyseoksesta tehty numerorengas, roomalaiset numerot, messinkinen kellotaulu ja sen kulmakoristeiden ”kerubinpäät”. Ikää on vaikea arvioida tarkkaan, kello saattaa olla 1800-luvun alkupuolelta. Koristekuvioiden intarsia on myös englantilaistyylistä.
 Arviointiin oli jatkuva jono
|
 Ville Pietilä tutkii seinäkelloa
| |
 Veikko Ahoniemi ja lattiakellon arvoitus
|
 Pelimanniryhmä Särö esitti kellolauluja
| |
 Veikko Ahoniemi ja "könninkello"
|
 Kellokierros Ylikartanossa
|
 Kustavilainen Mora-kello
|
 Kaunis mutta epäaito könninkello
|
 Englantilaistyylinen kello
|
Ylikartanon kulttuuripaikka
Tapahtumat
Ylikartanon uutisia
Kuvia Ylikartanosta