Unohtunut Hilja Haahti on vaikuttanut suomalaisten yhteiseen muistiin
21.5.2006
Kirjoilla linnassa -kirjallisuustapahtumien sarja esittelee Hämeenlinnan seudulla vaikuttaneita naiskirjailijoita. Teologian tohtori Irja Aro-Heinilä kertoi Ylikartanossa aikanaan kesiään viettäneestä kirjailija Hilja Haahdesta.
Hilja Haahtia kutsuttiin aikanaan nimillä "kotien kirjailija", "kirjailijoiden kuningatar" ja "painosten herratar". Nykypolvi ei tunne 1900-luvun alkupuolen suosittua ja luettua kirjailijaa enää lainkaan. Aika jätti taakseen hänen tyylinsä ja sanomansa kesken 70 vuotta jatkuneen kirjailijan uran.
Tyrvännön Ylikartanoon Hilja Haahden liitti ystävyys Vaulon sukuun. Talon viimeisten yksityisten omistajien äiti Maija Rantanen (sittemmin Vaulo, synt. 1872) tutustui Hilja Hahnssoniin jo näiden kouluaikana Hämeenlinnassa, ja tästä alkoi pitkäaikainen ystävyys. Ystävyys jatkui myös sukupolvien yli; Vaulon tyttäret Talvikki ja Valvatti asuivat Helsingissä opiskellessaan Haahden naapuritalossa, ja kanssakäyminen oli jatkuvaa. Haahti vietti kesiään Ylikartanossa etenkin 1920-luvun lopulla ja 30-luvun alussa miehensä Ilmari Krohnin kanssa. Ylikartanon kokoelmissa on vieläkin tallella kuvia perheiden kesäisistä keilapeleistä ja muusta kesänvietosta.
Irja Aro-Heinilä kuvasi Hilja Haahtea tämän omin sanoin: "En ole koskaan tavoitellut menestystä, olen vain tutkimustyössä pyrkinyt tunnustuksellisuuteen". Tämä johtoajatus näkyy kaikissa teoksissa ja kaikessa elämässä. Se on elämän ja taiteen yllä kuin sateenvarjo, jonka piikkeinä ovat mm. kansallisuusaate, naisten asema ja itsenäisyys, kansan kasvatus ja valistuksen aate sekä moraalin nosto. Yksi juonne hänen elämässään oli uskon ja taiteen vaikea suhde aikana, jolloin kirkko ei hyväksynyt taiteita, eikä taiteella ollut sijaan kristillisessä elämässä.
Hilja Hahnsson syntyi Hämeenlinnassa 1874 ja kuoli Helsingissä 1966. Pitkä elämä on jonkinlainen yllätys, koska hän sairasti tuberkuloosia ja oli ikänsä sairaalloinen. Pitkät hoitojaksot maaseudulla saattoivat kartuttaa elinvuosia. Isä Johan Hahnsson toimi lehtorina Hämeenlinnassa ja siinä sivussa myös suomentajana ja kielitieteilijänä, äiti Theodolinda Hahnsson taas oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut naiskirjailija. Koti oli siis kirjallinen ja sivistynyt. Hilja muutti nimensä Haahdeksi suomalaisuusaatteen myötä 1901. Isän kuoltua perhe muutti Helsinkiin, ja erään perinnön turvin Hilja Haahti saattoi opiskella opettajaksi. Vaativa ja pedantti Haahti opetti sittemmin suomenkieltä, saksaa ja kirjallisuutta. Uuden isäpuolen Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen myötä hän sai mahdollisuuden tutustua sen ajan kulttuuriin ja kulttuuripiireihin. Nuori nainen pääsi opiskelemaan ”sukupuolestaan vapautettuna” Helsingin yliopistoon ja valmistui kielten maisterina 1902. Pian hänestä tuli yksi aikansa yhteiskunnallisista vaikuttajista.
Ensimmäinen runokirja Oraita kuvastaa, miten kirjoittaja tietää edustavansa Suomen naiskuntaa ja tuntee edusvastuuta, samalla esiin nousee kansallisuusaate. Vuosi 1899 on Haahden elämässä ratkaiseva käännekohta. Tuolloin hän koki uskonnollisen murroksen, koko ajattelu hakeutui uusiin uomiin, ja tunnustuksellisuus kattoi tästä eteenpäin kaiken toiminnan. Haahden omin sanoin: hän halusi uhrata koko elämänsä Herralle. Haahti perusti kristillisen seuran Kolmisoinnun vaalimaan isänmaallisuutta, taiteita ja uskoa. Ensimmäinen romaani Helvi (1900) on köyhän tytön kasvukertomus opintojen kautta lähetystyöhön, 1903 ilmestyi Hämeenlinnaan liittyvä romaani Israelin tyttäret. Tässä kahdesta erilaisesta sisaruksesta toisesta tytöstä tulee uskova ihminen, joka johtaa muitakin parannuksen tielle. Toinen epäilijä etsii itseään, kunnes löytää lähetystyön juutalaisten parissa.
Seuraava murros tapahtui vuonna 1905. Tuolloin opettaja ja kirjailija, itsenäinen hyvin koulutettu nainen asui äitinsä kanssa kahden senaattori Yrjö-Koskisen kuoltua. Elämään saapui suuri rakkaus, Ilmari Krohn, Kallion kirkon kanttori ja urkuri, tuleva professori. Yhteistä heille oli mm. NNKY:n kuoro. Krohn oli jäänyt leskeksi edellisestä avioliitosta. Haahdille ongelmana oli avioliiton myötä syntyvä ajan velvoite jäädä kotiin ja miehen alaiseksi, Ilmari Krohnilla kun oli jo kuusi lasta. Haahti oli täysin tottumaton äidin velvoitteisiin ja kodin töihin. Hän tosin kasvoi avioliitossa uuteen rooliin, ja vaikka työ piti jättää, kirjoittamista ei. Yksi murrosvuosien vaikeus oli uskonnollinen toisinajattelu. Mies toimi katolisapostolisen herätysliikkeen piirissä, jossa korostettiin, että naisen paikka on kotona, eikä nainen saa edes julkisesti rukoilla.
Hilja Haahti oli aikanaan tunnettu ja kuuluisa, ja nykyään lähes täysin unohdettu. Tunnetuimmillaan kirjailija oli 1940-luvulla, vielä 50-luvullakin, mutta 1960-luvulla aika muuttui, ja radikaali sukupolvi nauroi hänet suohon. Kuitenkin häneltä on ilmestynyt 55 teosta ja yksi postuumi. Niitä on Irja Aro-Heinilän arvion mukaan painettu ja myyty yhteensä noin puoli miljoonaa kappaletta. Haahti oli suuri ja vaikuttava kirjailija, jota ei ole juuri tutkittu, jota ei arvosteta kirjailijapiireissä, eikä laajemmin edes muisteta. Olemme kuitenkin Irja Aro-Heinilän mukaan suoraan tai välillisesti Hilja Haahden kasvatteja. Niin paljon teoksia aikanaan luettiin, ja niin laajasti ne vaikuttivat tavallisen kansan ajatteluun. Kirjastoissa Haahden teokset eivät ole hyllyissä, vaan niitä on pyydettävä varastoista. Jos hän onkin unohdettu kirjailijana, niin kuitenkin tunnettu vielä lauluntekijänä. Esimerkiksi käyvät virsi 548, ”Tule kanssani Herra Jeesus”, tai suomennos virteen 30 ”Maa on niin kaunis”.
Hämeenlinnaan liittyvät mm. Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja 2-osainen Kaurialan kartano; Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941.
Teokset:
Oraita, runokokoelma,1895
Tuomenterttuja, runokokoelma, 1899
Helvi. Kertomus nuorisolle, 1-2, 1900
Kaksi kotimaata. Laulelmia, 1903
Israelin tyttäret. Romaani, 1903
Kesätoverit, Romaani, 1905
Kotkat. Romaani, 1907
Meidän lasten kuvakirja, 1908
Vanhaa ja uutta. Runokokoelma, 1908
Valkeneva tie. Romaani, 1910
Aamusäteitä. Lastenkirja, 1912
Tauno ja Tellervo. Kuv. Venny Soldan-Brofeldt. Lastenkirja, 1912
Hehkuvan kevään maa. Romaani 1913
Ikiaartehetsekä muita sävelrunoelmia. 1913
Kun valkenee. Romaani 1914
Juhlamuisto. Runokokoelma, 1916
Tuhotulva. kolminäytöksinen sävelrunoelma, 1916
Valittuja runoja, 1916
Ahertajat. Romaani, 1918
Kolme karhua. Kuv. Rudolf Koivu. lastenkirja, 1918
Kootut kertomukset 1-5. 1918-1922
Todistaja. Romaani, 1921
Muistoköynnös. Runoja, 1922
Pyhillä poluilla. Matkakertomus, 1923
Seija tyttösen tarina. Romaani, 1924
Luvattu maa 1-2, 1. Galuth. 2. Erez-Israel. Romaani, 1925
Lastensaarnoja, 1926
Seimeltä ristin luo, 1926
Anna Liliuksen muisto. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun 50-vuotisjuhlan johdosta, 1928
Sotkuinen solmu. Romaani, 1930.
Kotini puhuu, 1932
Kadotettu kirje. Romaani, 1933
Tähti johtaa. Runoja, 1934
Oma Mirri. Lastenkirja, 1935
Mahdottomuus mahdolliseksi, Sotkuisen solmun henkilöitten vaiheita. Romaani, 1936
Sukupolvet vaihtuvat. Romaani, 1938
Kaunis Kauriala. Romaani, 1940
Kaurialan nuori emäntä. Romaani, 1941
Kaurialan kartano. Romaani. Yhdistetty teoksista Kaunis Kauriala ja Kaurialan nuori emäntä, 1943
Maksoi mitä maksoi. Romaani, 1944
Kymmenen neitsyttä. Itämainen kuvitelma. Kuv. Alf Danning, 1945
Kesämailla. Runot Hilja Haahti. Kuvat Rudolf Koivu ja Martti Santala, 1947
Sammatin sisarukset. Kulttuuriromaani,1947
Jos me tunnustamme... Romaani, 1948
Päiväkirjan lehtiä 1. Kolme julistajaa, 1950
Päiväkirjan lehtiä 2. Runosatoa vuosilta 1934-51, 1951
Kun sinä olit pieni. Sommittelu ja runot Hilja Haahti. Kuv. Martta Wendelin, 1953
Tulen liekit. Romaani, 1953
Lukupiiri kokoontuu. kertomuksia, 1954
Kaukaisten aikojen takaa. Sukuni, lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni muistoja, 1956
Nuoruuteni vuodet, 1958
Valitut runot, 1963
Ikiaartehet. Idän tietäjät. Kymmenen neitsyttä, 1964
Kunnia Herran. Runoja, 1974
Ylikartanon kulttuuripaikka
Ylikartanon tapahtumat
Ylikartanon uutisia