Myllymäen harrastaja-arkeologien leiri täytti odotukset

16.10.2005

Myllymäen harrastaja-arkeologien leirin toisena päivänä sunnuntaina jatkettiin koekuoppien syventämistä ja alueen mittauksia. Vaikka jo edellisenä päivänä jokaisesta kuopasta oli tullut joitakin rautakauteen viittaavia löytöjä, vasta sunnuntaina useassa kuopassa päästiin kiinnostavimpaan löytösyvyyteen. Enimmäkseen kappaleet olivat rakennusten savitiivisteitä ja keramiikan palasia. Päivän paras anti löytyi jo edellisenä päivänä tutkitun kaakko-luode suuntaisen röykkiöjonon kaakkoispäässä erillisessä kumpareessa olleesta kuopasta 174, josta löytyi saven, hiilen ja keramiikan lisäksi ruokatalouteen viittaavia luiden paloja. Paikan päällä osa voitiin tunnistaa kalan luiksi, osa saattoi olla myös pienten nisäkkäiden luita.

Leiriläisille mieluisinta olivat omat löydöt, mutta leirin johtajan, arkeologi Jouni Taivaisen mukaan päätarkoituksena olivat maanäytteiden saanti ja peltokuvioiden mittaus. Maanäytteiden makrofossiilitutkimus toivottavasti tuo uutta tietoa viljelyhistoriasta. Varhemmin 1970-luvulla tehdyissä vastaavissa tutkimuksissa kasvijäänteiden ajoitukset jäivät auki, ja dokumentointi oli vielä puutteellista. Nyt tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet, ja ajoitus onnistuu jo paljon aiempaa pienemmistäkin orgaanisista ainesosista. Tulokset palvelevat myös Jouni Taivaisen väitöskirjatyötä "Retulansaaren asutus- ja elinkeinohistoria rautakaudelta keskiajalle".

Kuoppien syvyydet vaihtelivat 30 sentistä lähes metriin. Kaikki pyrittiin kaivamaan niin syviksi, että päästiin pintaturpeen ja kivensekaisen tumman likamaan läpi vaaleaan pohjamaahan asti. Aina se ei onnistunut kivisyyden takia. Kun kukin kuoppa oli muuten tutkittu, makrofossiilitutkimukset tekevä Mia Lempiäinen puhdisti kuopan ja otti eri syvyyksiltä ja reunoilta maanäytteet. Kivisissä röykkiöissä multaa ja kulttuurimaata oli paikoin hyvin vähän. Mitä enemmän maata näytteessä on, sitä suurempi todennäköisyys on myös löytää useiden eri kasvien jäänteitä.

Makrofossiilitutkimuksessa maa-aines kaadetaan kyllästettyyn suolaliuokseen, jossa mineraalit painuvat pohjaan ja orgaaninen aines jää kellumaan. Sen jälkeen kasvijäänteet siivilöidään seulalla, jonka silmäkoko on 0,25 mm. Näin lajiteltu aines vielä pestään vesisuihkulla, siirretään petrimaljaan ja tutkitaan mikroskoopilla. Esiin poimitut kasvien osat kuvataan ja kirjataan, ja osa menee ajoitettavaksi.

Jouni Taivainen valitsi koekuoppien paikat niin, että niistä todennäköisesti löytyisi kasvijäänteitä. Useimmat kuopat olivat kaakko-luode suuntaisten röykkiöjonojen lounaan puoleisessa rivissä. Sunnuntaina oli tilaisuus avata uusi kuoppa 181 myös viereiseen riviin. Sieltä löytyi muiden kuoppien tapaan savitiivisteiden ja -astioiden palasia. Tässä rivissä ollut kuoppa 191 eteni kunnolliseen löytösyvyyteen, ja sieltä löytyi sekä keramiikkaa, luuta että hiiltä. Toisena leiripäivänä viereiselle avoimelle pellolle avatusta kuopasta tuli esiin joitakin keramiikan ja saven paloja. Jouni Taivainen tutkii ja luetteloi kaikki nämä näytteet, jonka jälkeen ne päätyvät Kansallismuseon arkistoon.

Pääkaupunkiseudun arkeologian harrastajien seuran Angon kautta leirille tullut Pekka Rantanen piti Myllymäkeä hyvin mielenkiintoisena kaivauspaikkana. Hän on harrastanut arkeologiaa jo 15 vuotta ja kaivanut mm. Vantaalla, Espoossa, Virossa ja Kettukankaalla lähellä Karijoen ja Kristiinankaupungin Susiluolaa. Hänen mukaansa harrastajia kiinnostaisi avata Retulansaaressa suurempikin alue, mutta ongelmana on rahan puute. Harrastajien kaivauksilla on oltava ammattilainen johtaja, ja näytteiden analysointi sekä mahdollisten metalliesineiden konservointi on kallista. Museovirastolla on varaa hoitaa vain kaikkein kiireisimmät kaivaukset ja tutkimukset.

Jouni Taivainen arvioi leirin täyttäneen odotukset. Kaikista kuopista saatiin löytöjä, maanäytteitä saatiin noin 30, käytännön järjestelyt menivät hyvin, mukana oli hyviä leiriläisiä, ja kartoitus sujui toiveiden mukaan. Löydöt vastasivat odotuksia, nyt tutkijat vain odottavat malttamattomasti etenkin viljanjyvien löytymistä.

Leirin päätteeksi mukana olijoilla oli vielä tilaisuus tutustua läheisessä Lusissa olevaan, jo hylättyyn ja ränsistyvään 9000 auringonkiertoa -leirien rautakautiseen Tuulilinnun kylään, ja etenkin sen viikinkiaikaiseen olkikattoiseen savitaloon.

Kaakko-luode suuntainen röykkiörivi		Kuoppa 172 oli hidas kaivaa, savitiivistettä tuli pussikaupalla
Kuopan 174 tarkka paikka		Kuopan 173B kumpu, röykkiörivin kaakkoispää
Pekka Rantanen avaa uuden kuopan 181		Kivikerros tulee esiin turpeen alta
Kuopassa 181 alkaa löytösyvyys		Mia Lempiäinen ottaa 181:n tiedot ja maanäytteet
191:ssä on tullut vastaan vaalea maa		Näytteiden oton jälkeen alkaa 191:n täyttö
Viimeiset seulonnat kuopasta 174		174:n näytteet ulottuvat lähes metriin
Kuopan 174 viimeisiä löytöjä		174:n maanäytteitä
Koekuoppa 174 tutkittuna ja täytettynä		173B on valmis ja täytetty
Leirin viimeinen kohde valmistumassa, 172		Leirin purku ja lähtö kotiin

Harrastaja-arkeologien leiri Retulansaaren Myllymäellä 15.10.2005
Ylikartanon kulttuuripaikka
Seminaarit ja leirit
Kuvia Ylikartanosta
Kuvia Retulansaaresta
Kuvia Myllymäeltä
Esihistoriallisia kohteita

Tyrväntö-verkko