Harrastaja-arkeologien leiri Retulansaaren Myllymäellä
15.10.2005
Harrastaja-arkeologit löysivät jo ensimmäisenä leiripäivänä runsaasti rautakauden jäänteitä. Päivän paras yllätys taisi olla pronssinen rannerenkaan katkelma. Leirin päätarkoitus oli löytää lisätietoa Retulansaaren viljelyhistoriasta.
Lokakuun puolivälin lauantaina Retulansaaressa puhalsi kova pohjoistuuli. Muinaisalueen katajikon sisällä näkyi joukko kumartuneita selkiä, kun kaivajat tutkivat varovasti kuoppiensa maakerroksia. Muoviset löytöpussit täyttyivät hiljalleen punertavista tai maan tummista kappaleista. Kun joku löysi jotakin poikkeuksellista, kylmä unohtui, ja kuopan ympärille kerääntyi utelias rinki.
Ylikartanon kulttuuripaikan kaksipäiväiselle leirille osallistui lauantaina 18 arkeologian harrastajaa. Heistä kolme oli alan opiskelijoita, muut arkeologiasta ja muinaishistoriasta muuten kiinnostuneita. Pääosa oli kolmen yhdistyksen väkeä; Angosta pääkaupunkiseudulta, Sarsa ry:stä Pirkanmaalta ja Turun seudun maakuntamuseon ystävistä. Leirin johtaja oli usean vuoden ajan Retulansaarta tutkinut FM Jouni Taivainen.
Leirin ensimmäisenä päivänä avattiin seitsemän koekuoppaa Myllymäen kumpareiden kupeisiin, tutkittiin viereistä peltoaluetta metallinilmaisimin, sekä mitattiin aluetta. Päätavoite on kerätä tietoa saaren viljelyhistorian tutkimukseen. Koekuoppien maanäytteistä toivotaan löydettävän merkkejä rautakautisesta ja varhaiskeskiaikaisesta viljelystä. Tärkein kohde oli Myllymäen muinaisalueen keskivaiheilla oleva pitkä röykkiö- ja kumparerivi. Jouni Taivainen arvelee, että sillä saattaa olla useitakin merkityksiä, ja se voi olla syntynyt pitkän ajan kuluessa useassa vaiheessa. Osa röykkiörivistä voi olla rakennusjäänteitä, osa hautapaikkoja, osa maanviljelyksen myötä raivattuja peltokiviä. Monet Myllymäen röykkiöistä kulkevat linjoissa, ja niiden välissä on selvästi paremmin raivattuja alueita. Ruotsista tunnetaan vanhastaan saman tyyppisiä fossiilisia peltomuodostumia. Röykkiöriviin oli aiemmin tehty kolme koekuoppaa 1970-luvun puolivälissä, jolloin niiden makrofossiiliaineistosta oli jo löytynyt todisteita viljelyhistoriasta.
Suunnittelija Ari Jalokinos Tampereen kaupungin kartta- ja paikannuspalvelusta suoritti muinaisalueella takymetrimittauksia ja kartoitusta. Myllymäen röykkiöitä oli kartoitettu jo 1970-luvulla, mutta nykyaikaa epätarkemmin menetelmin. Nyt niistä saadaan millimetrintarkat mitat, joiden avulla alue voidaan mallintaa. Jouni Taivainen toivoo uuden kartoituksen tuovan muinaispeltokuviot esille.
Makrofossiilitutkimuksesta vastaavat Mia Lempiäinen ja Turun yliopiston kasvimuseo. Koekuopista otetuista maanäytteistä etsitään kasvijäänteitä, kuten siemeniä, lehtien ja varsien osia, kukkien terälehtiä tai viljan jyviä. Ne voidaan ajoittaa, ja makrofossiilinäytteistä voi tehdä päätelmiä mm. ympäristön tilasta ja olosuhteista. Erityisen kiinnostavia ovat ruokatalouteen liittyvät kasvijäänteet, etenkin vilja. Eri aikakaudet erottuvat kuopan profiilista tietyin välein otetuista näytteistä. Mia Lempiäinen uskoo Myllymäellä olleen rautakaudella ja varhaiskeskiajalla suunnilleen samat kasvilajit kuin nykyäänkin. Makrofossiilitutkimus alkaa heti leirin päätyttyä, ja tulokset ovat valmiit vuoden loppuun mennessä.
Viereisen peltoalueen metallinilmaisimin tehdyssä tutkimuksessa löytyi mm. puukko, tunnistamatta jäänyt kupariesine, runsaasti taottuja nauloja, hevosen jäähokki, rautakuonaa, ja toistaiseksi tunnistamattomia pieniä rautaesineitä. Eniten löytöjä oli kynnöissä ajautunut pellon matalille reunoille. Jouni Taivainen arvelee, että pelto oli vielä 1800-luvun alussa samanlaista röykkiöistä kivikkoa kuin nykyinen katajikko. 1930-luvun ilmakuvissa alueella on vielä runsaasti raunioita, joten se lienee tehokkaasti raivattu vasta traktorikaudella 1950-luvulla.
Lauantaina 15.10. jokaisesta koekuopasta löytyi jotakin. Kiinnostavimmat kuopat olivat rivimäisen kaakko-luode suuntaisen röykkiöjonon päissä. Louteispäästä (kuoppa 172) löytyi jo hyvin läheltä maan pintaa runsaasti saven kappaleita, jotka todennäköisesti ovat hirsisen rakennuksen savitiivisteitä. Kaakkoispään kuopasta 173B löytyi edellä mainittu keskiharjallinen pronssiesineen katkelma, saviastian paloja sekä muita asuin- tai hautapaikan jäänteitä. Läheltä rivin päätä ja pellon reunaa (kuoppa 174) löytyi mm. luun kappaleita, hiiltä, hiiltynyttä luuta, keramiikkaa ja pala kalan luustoa. Useimmissa oli rautakauden tyypin keramiikkaa ja luun paloja. Jouni Taivaisen mielestä kaikki löydöt olivat Myllymäessä aivan odotettuja.
 Peltoalueen haravointia
|
 Pellolta löytyneitä metallipaloja
| |
 Tarkkuutta vaativaa työtä
|
 Ari Jalokinos tekee mittauksia
| |
 Mia Lempiäinen
|
 Jouni Taivainen
| |
 Rivin luoteispään kuopitus (172)
|
 Savisia rakennusjäänteitä (172)
| |
 Löytöjä seulasta
|
 Rikas koekuoppa (173B)
| |
 Kiinnostavin kerros löytymässä kivien välistä (174)
|
 Eläimen ja kalan luita löytöpussissa (174)
| |
 Röykkiöiden rakenne näkyy koekuopissa (174)
|
 Kuoppa 191 viereisen rivin luoteispäässä
| |
 Pronssinen korun katkelma (173B)
|
 Löytöpaikan tarkastus metallinilmaisimella (173B)
|
Harrastaja-arkeologien leiri Retulansaaren Myllymäellä 16.10.2005
Ylikartanon kulttuuripaikka
Seminaarit ja leirit
Kuvia Ylikartanosta
Kuvia Retulansaaresta
Kuvia Myllymäeltä
Esihistoriallisia kohteita