Vanajanniemi

Vanajaniemi erkanee varsinaisen Tyrvännönniemen rinnalle omana pitkänä niemenään. Länsipuolella on Vanajaveden pääuoma ja itäpuolella pitkä, matala Tokeensuunlahti. Vanajaniemen virkistysalueiden suosituin kohde on Vohlio. Se on entinen saari, nyt mantereeseen kiinni kasvanut komea kallioinen kärki, joka kurottuu kohti Vanajanselkää. Kallioilta on hienot näkymät järvelle. Kasvillisuus vaihtelee rannan lehtomaisista tiheiköistä tuulen tuivertamiin mäntyihin ja katajikkoihin. Yksi elämyksistä on taivaan ja veden punaava auringonlasku, tai syksyinen pohjoistuuli, joka heittää selältä vaahtopäät niemen kärkeen. Vanajanniemi on hyvin suosittu ulkoilualue, jossa käy päiväretkeläisiä, telttailijoita, uimareita ja veneilijöitä. Vanajanniemen ja viereisen Käkyen virkistysalueiden omistaja ja ylläpitäjä on Hämeenlinnan kaupunki. Molemmissa on useita rakennettuja tulentekopaikkoja, veneiden maihinvetopaikkoja, uimaranta, käymälät ja Vanajaniemessä Vanajaveden Purjehtijoiden venesatama. Alueille tullessa on hyvät opastaulut. Tie Vanajaniemeen kääntyy Tyrvännöntieltä heti Lahdentaan kartanon jälkeen.

Pysyvä asutus tuli Vanajaniemeen keskiajalla, jolloin sinne raivattiin Lepaan kartanon alainen Vanajanniemen tila. Näin niemi oli pitkään osa Lepaata. Vanajaniemi on ollut Vanajaveden talvitien tärkeä etappi matkalla Hämeenlinnan suunnalta kohti Oitinkinnasta ja Sääksmäkeä. Vanajaniemessä oli talvitien kestikievari, joka lopetti toimintansa vuonna 1870. Vanajanniemen torpan vanha päärakennus on aikoinaan siirretty Lepaalta, missä se oli Lepaan krouvina.

Vohlion kallioisella ja männikköisellä Vanajaveden puoleisella rinteellä kasvaa erilaisia ketokasveja, mm. huopakeltano, kissankäpälä, maksaruohot, keltamatara, mäkitervakko, kalliokielo, hopeahanhikki ja karvakiviyrtti. Varjon puolen kosteassa lehdossa viihtyvät mm. pähkinäpensas, herukat, lehtokuusama, lehtotähtimö, vuokot, koiranvehnä, lehtoarho ja punakoiso. Vohlion kärjessä on pieni tervaleppämetsikkö.

Ympäri Vanajaniemeä näkyy selvästi - kuten muuallakin Tyrvännössä - vanha Vanajaveden rantapenger. Vesi on aikanaan ollut n. 3 metriä korkeammalla kuin nyt säännöstelyn aikana. Monin paikoin vanhan rantapenkereen päällä on salaperäisiä kiviröykkiöitä. On houkutteleva ajatus, että osa olisi perua Hämeen vanhasta lappalaisasutuksesta. Näyttää siltä, lappalaisista on viereisessä Ruskeenkärjessä merkkejä vielä 1000 vuoden tienoilta. Vanhoihin kiertäviin asukkaisiin viittaa myös tarina Lapinämmänkivestä, joka hautasi alleen lappalaisnoidan. Pyyntikulttuuri olisi voinut säilyä Vanajaniemen pohjoisrannan kalapaikoilla, koska se on ollut niin huonoa maata viljelykseen, eikä siellä ole ollut rautakauden hämäläisasutusta. Ehkä joissakin Vanajaniemessä on lapinraunio, joka on suojellut rakentajansa kalavesiä? Tosin enimmäkseen kiviröykkiöt lienevät kaskiraunioita.