Valvatti Vaulo: Tyrvännön vaiheita
Kivikauden ihminen liikkui täällä
Kivikauden ihminen ilmestyi näille rannoille hyvin varhain täällä paljon liikkuen ja varmaan myös asuen. Mutta minkäänlaisia jäännöksiä varsinaisista asuinpaikoista ei ole löytynyt. Tämä saa selityksensä edellä kerrotusta kehityksestä, jolloin asuinpaikat, useasti rannoilla sijainneina, ilmeisesti maan kallistumisen ja kosteammaksi käyneen ilmaston vuoksi ovat joutuneet veden peittoon. Koska kivikauden ihmiset asuivat kodassa tai maakuopassa, ovat asuntojen jätteet myös helposti saattaneet hävitä. Yksityisiä kivikauden esineitä on Tyrvännöstä löydetty useita.
Parhaana todistuksena kivikautisen asutuksen olemassaolosta ovat prof. Aarne Äyräpään löytämät h i o i n k i v e t Retulan kylään kuuluvalla P i i l o n s a a r e n kallioluodolta. Kolme hioinkiveä osoittavat, että saarella ovat kivikauden sepät askarrelleet kauan. Vieressä olevasta kalliosta he ovat lohkaisseet siihen aikaan paljon käytännössä ollutta, juonteina kalliossa esiintyvää mustaa diabaasia. Kiviaseen teelmää kädellä kiertäen ja kostutettua hiekkaa apuna käyttäen he hankasivat sitä sopivaa tasaista kiveä vasten. Kehämäisen kulutuspinnan keskelle jäi kuhmu. Prof. Äyräpään mukaan Piilonsaaren hioinkivet viittaavat ns. vasarakirvesaikaan (n.v. 2000-I 600 e.Kr.). Tiettävästi yksi vasarakirves on löydetty Tyrvännöstä Anomaasta.
Ennen hämäläisen heimon tuloa Vanajaveden rantamille on täällä asustanut kivikauden tuntemattomien heimojen ohella lappalaisia, joiden asuinpaikoista on Tyrvännössäkin jätteitä, ns. l a p i n r a u n i o i t a. Näitä on tavattu Äijälän talon maalla Monittulassa ja Kellaan niemessä Mälkiäisissä.
Mainittakoon vielä parista erittäin harvinaislaatuisesta löydöstä, jotka tutkimusten mukaan myös viittaavat lappalaisiin. V. 1958 löytyi Lepaan virtaa puutarhaopiston luona ruopattaessa 323 cm:n pituinen nähtävästi villipeuran sarvesta valmistettu l u m e n k a a v i n. Se on sirpin muotoinen esine, jonka tyvipää muistuttaa linnun päätä. Varressa on pykälä, samoin polvekkeen vaiheilla, ehkäpä kantohihnan kiinnitystä varten. Terä on koristettu kansanomaisin kolmiokuvioin, joita jo kivikaudelta lähtien käytettiin. Tällaista lumenkaavinta, jota muistuttavia esineitä on tavattu Siperian samojeedeilla, on käyttänyt henkilö, joka on kantanut poronnahkaista vaatetusta ja jalkineita, siis lappalainen. Heidän liikkuessaan täällä Etelä-Suomessa ja ylittäessään Lepaan salmea tai käyttäessään sitä kulkuväylänään on esine joutunut virtaan. Sen ikä on voitu määritellä siihen tarttuneen saven avulla, joka on litorina-ajalta, v:n 1000 vaiheilta e.Kr. eli pronssikaudelta. Toisten arvelujen mukaan se saattaa olla kivikaudeltakin, siis yli 4000 vuoden ikäinen, kuten Lepaan virrasta aikaisemmin löytyneet kiviesineet.
Toinen samantapainen esine löytyi joitakin vuosia aikaisemmin Lahdentaan kartanon pihalta rakennuksen perustuksia kaivettaessa. Se on myös valmistettu jonkun ehkä sukupuuttoon kuolleen eläimen sarvesta, mutta sen ikää ei ole voitu tarkkaan määritellä, koska sen pinta oli puhdistunut kaikista maanäytteistä.
Joka tapauksessa on todettu, että molemmat Tyrvännön sarviesineet ovat ainutlaatuisia löytöjä maassamme. Ne todistavat puolestaan näillä seuduilla vaeltaneitten ja asuneitten lappalaisten olemassaolosta. Kansan muistissa ovat lappalaiset Tyrvännössäkin säilyttäneet noidan maineensa. Niinpä kerrotaan Lapin noitaämmän jääneen Vanajanienten kärjessä olevan Lapinämmänkiven alle.