Valvatti Vaulo: Tyrvännön vaiheita
Seura- ja yhdistystoimintaa
TYÖSEURA
Nykyisenä lukemattomien yhdistysten ja seurojen aikakautena voimme tuskin käsittää, miten vähäistä varsinkin maaseudun ihmisten kanssakäyminen oli aikana, jolloin mitään yhdistystoimintaa ei vielä varsinkaan maaseutuoloissa ollut olemassa. Vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla kokoontuminen supistui vain perhejuhliin ja seurakunnan tilaisuuksiin.. Yhdistysten perustamista ja toimintaa olivat omiaan rajoittamaan Venäjän vallan alkuaikojen taantumukselliset määräykset, jotka rajoittivat yhdistysten perustamisen vain kirkollisten harrastusten piiriin. Vapaamielisten ja kansallisten ajatusten levitessä maassamme heräsi kansalaisissa halu kokoontua uusien aatteiden ympärille, vaikkapa vain keskustelemaan niistä.
Tällaisissa merkeissä alkoi Tyrvännönkin ensimäinen seura toimia aluksi nimellä "Iltaseura", sittemmin "Työseura", joka oli olemassa jo ainakin v. 1880, mutta sai vahvistetut säännöt vasta v. 1902. Työseura-nimitys vakiintui sitten, kun käsitöitten teko tuli mukaan ohjelmaan. Iltaseura kokoontui nähtävästi henkisen ohjelman puitteissa, mahdollisesti sisältäen puheita, esitelmiä ja keskustelua riippuen saatavissa olevista esiintyjistä. Perustajajäseninä mainittakoon silloinen kappalainen Rydman rouvineen sekä Anomaan Ylitalon emäntä Selin monivuotisella puheenjohtajana.
Työseuran sääntöjen mukaan sen tarkoituksena oli:
1) "työskennellä varattomien, ahkerain ja siivojen Tyrvännön kunnassa olevien koulujen oppilaiden hyväksi laittamalla niille vaatteita ja muutakin apua antamalla,
2) jos seuralla on liikeneviä varoja, antaa se apurahoja johonkin kunnassa olevaan hyväntekeväisyyteen".
Seuran jäseneksi saattoi liittyä "jokainen hyvämaineinen Tyrvännön seurakuntaan kuuluva mies ja nainen".
Jäsenluku ei ollut suuri, maksavia jäseniä vain 20-30. Mutta osanottajamäärä oli usein kokouksissa suurempi, kun tultiin mukaan perhekunnittain, kesällä kesävieraat ja talollisilla joskus palkollisiakin mukanaan. Seuran alkuvuosina sen "herrasjäsenet" käyttivät keskustelussa toisinaan ruotsinkieltä, kunnes eräässä kokouksessa syksyllä 1882 päätettiin varsin yksimielisesti puhua vastedes ainoastaan suomea. Sen jälkeen kaivattiin kuitenkin seuran kokouksista joitakuita, jotka "ehkä olivat tätä päätöstä katuneet".
Naisia oli tietysti enemmistö, hehän ahkeroivat käsitöitä tehden, mutta miehetkin yrittivät auttaa. Aluksi valmistettiin vaatteita varattomille kansakoululaisille, mutta 1890-luvulla mainitaan eräässä vuosikertomuksessa, että paikkakunnalla vallitsevan jokseenkin hyvän toimeentulon vuoksi ei seura katsonut tarpeelliseksi antaa paikkakuntalaisille vaateavustuksia, vaan avustus lähetettiin maan pohjoisosien puutetta kärsiville. Myöhemmin päätettiin avustaa myös Suomen lähetys-seuraa. Vuosina 1895-96 Työseura avusti joka kuukausi pienellä rahasummalla kanttoriurkuriksi opiskelevaa seurakunnan kanttorin poikaa Kaarlo Waldemar Rosenborgia (Runolinna).
Valmiit työt myytiin tai pantiin arpajaisvoitoiksi. Työseuran arpajaiset ja iltamat olivatkin erikoisen suosittuja tilaisuuksia. Niihin koetettiin saada runsaasti ohjelmaa ja tarjoilua. Olipa joskus tanssiakin. Seuraavanlainen ohjelma oli Työseuran iltamassa elokuun 20 päivänä 1895:
1. Torvisoittoa (Tyrvännön soittokunta, johtaa herra H. Linden.)
2. Avajaispuhe (maist. Hilden.)
3. Laulua (Tilapäinen sekakööri neiti Aliina Rantasen ja herra H. Lindenin vastuulla.)
Lomaa, jolloin myydään Seuran valmistamia töitä ynnä leikitään.
4. Soittoa.
5. Esitelmä, jonka pitää yliopp. Hiiden.
6. Laulua.
Lomaa ja pakettien myyntiä sekä leikkiä.
7. Kuvaelma.
8. Lausuntoa hra K. Lindenin toimesta.
9. Posti. Toimittajina ovat nti Alma Rantanen, hrat Hildenit, K. Linden ja J. Eskolin.
Pieni loma-aika.
10. Laulua (kööri).
11. Yhteistä yksiäänistä laulua.
12. Marssi, jonka puhaltaa torvisoittokunta.
Kokouksia ja juhlia pidettiin yksityisissä taloissa ja myöhemmin myös kunnan molemmilla kansakouluilla. Useina vuosina kokoonnuttiin melko säännöllisesti kahden viikon väliajoin, joskus taas harvemmin. Erittäin tärkeänä pidettiin edelleen paitsi tuttavallista seurustelua, myös henkistä ohjelmaa, jotta "kokouksiin tulijoilla olisi jotain todellista hyötyä siitä",. Yritettiin myös saada mukaan kuulijoita kaikista kansalaispiireistä. Niinpä kokousten ohjelmaan sisältyi mm. Jumalan sanan selitystä, esitelmiä ja lukemista jostain tarpeellisesta ja hyödyllisestä asiasta.
Erään ohjelmanumeron muodosti Työseuran kokouksissa v. 1896 perustettu seuran "Koe"-niminen lehti, jonka oli määrä ilmestyä joka toiseen kokoukseen mottonaan: "Heikkokin voi elää, jos sillä on Jumalan siunaus". Lehden ilmestyessä valittiin seuran jäsenistä seuraavaa numeroa toimittamaan kolmihenkinen toimikunta, joista yhden tuli toimia tarkastajana, "ettei ilmestyisi loukkaavia kirjoituksia seuraa ja
sen jäseniä kohtaan". "Kokeen" muutamaa säilynyttä numeroa tarkastellessa toteaa, etteivät toimittajat aluksi saaneet paljonkaan omaperäistä sisällystä aikaan, vaan kirjoitukset olivat enimmäkseen muualta lainattuja. Lähettivätpä eräät jäsenet sentään matkakertomuksia aina Maarianhaminasta ja Aavasaksalta asti. Ensimmäisenä vuonna ilmestyi kokonaista 9 numeroa, ja sisällys alkoi käydä runsaammaksi. Oli toivomuksia Työseuran toiminnasta, lyhyitä paikkakunnan uutisia, pikku runoja ym. Nimimerkki J. H. L-la omistaa erään runonsa Työseuralle seuraavin säkein:
"Levitä vain valon tulta
Vainioille nuorison
Oppaikseen se tarttee sulta
Mitä sulla antaa on.
Vaikk' ei kohta palkkiota
vaivoistasi tulekaan
Kerran tätä työtäs pientä
Siunaa polvi nouseva."
Sortovuosien ankeat ajatukset ja tunnelmat kuvastuvat vuosisadan vaihteessa "Koe"-lehdenkin sivuilta, niin että toimitus erään pessimistisen vuodatuksen johdosta katsoi tarpeelliseksi huomauttaa sen lähettäjälle lohdutukseksi, että on "niitä muutamia valopuoliakin hänen synkissä mietteissään". Sitä todistavat myös saman aukeaman säkeet:
"Nyt näyttäköhön polvi tää
Se intoa, ett' elämää
Saa aatteist' ihanteista."
Työseura loi Tyrvännössä pohjan ja perinteet monelle hyvälle harrastukselle. Sen piirissä keskusteltiin toiminnan laajentamisesta jopa oman talonkin rakentamisesta. Olihan seuran rahastoon kertynyt useita satoja markkoja. Mutta lopulta kävi niin, että uudet seurat ja yhdistykset perivät tavallaan Työseuran tehtävät. Pyhäkoulutyötä oli seura rahallisestikin tukenut, samoin kirjastotoimintaa. Raittiusseuran perustamisesta oli seuran kokouksessa keskusteltu jo 1890-luvun alussa. Se perustettiin v. 1896 rovasti Hurmerinnan käydessä paikkakunnalla puhujana. Työseuran innokkaimmat jäsenet kerääntyivät nyt raittiusasian ympärille. Lähetys-ompeluseura alkoi toimia seurakunnassa yksinomaan lähetys-asian merkeissä.
Olemme jo maininneet Työseuran iltamien yhteydessä Tyrvännön torvisoittokunnan. Eräissä Työseuran arpajaisissa Anomaan Alitalossa v. 1882 oli Hattulan kuusimiehinen torvisoittokunta juhlistanut tilaisuutta soitollaan. Ehkäpä Tyrvännön musiikkia harrastavat miehet saivat tästä aatteen itse ryhtyä puuhaamaan torvisoittokuntaa. Huhtikuun 14-päivältä 1883 on säilynyt kahdeksan tyrväntöläisen allekirjoittama kirje, jossa he tilaavat tirehtööri Ernst Schneevoigtilta Tampereelta 8 kappaletta "messingistä, saksalaista soittotorvea", jotka kuitin mukaan maksoivat 789 mk. Nämä kahdeksan "musiikkimiestä" olivat: opettaja J. H. Nieminen, maanviljelijät Kustaa Anomaa, Kustaa Mattila, Kaarle Rantanen, August Retulainen, Juho Hunell, Kaarle Anttila ja puuseppä H. P. Linden. Tiettävästi ei kukaan heistä ollut tähän puuhaan aikaisemmin perehtynyt, mutta he hankkivat opettajakseen kapellimestari F. A. Lindholmin, joka kävi Hämeenlinnasta heitä harjoittamassa. Henkilökohtaista innostusta vaadittiin runsaasti jokaiselta soittajalla. Ja vähitellen päästiin niin pitkälle, että voitiin juhlistaa oman pitäjän tilaisuuksia torvisoittokunnan puhaltamilla kappaleina. 1880-luvulla oli soittokuntaharrastusta ollut useissa muissakin Hämeen pitäjissä. Pitkäikäiseksi tämä harrastus ei Tyrvännössä
YHDISTYSTOIMINTA VILKASTUU 1900-luvulla
Maamiesseura ja maatalousnaiset
Maatalousväki alkoi tämän vuosisadan alkupuolella Tyrvännössäkin järjestäytyä. V. 1889 oli perustettu "Keski-Hämeen maamiesseurat, jonka piiriä olivat Hattula, Tyrväntö ja Hämeenlinna". Mitään paikallista osastoa ei tänne kuitenkaan vielä näin varhain perustettu. Vasta v. 1909, luultavasti helmikuussa, perustettiin Tyrvännön maamiesseura. Sen ensimmäiseen johtokuntaan valittiin sekä talollisia että torppareita ja yksi maatalousnainen. Täällä oli tästä päätellen ymmärretty maamiesseuran tarkoitus oikein nim., että sekä maanomistajat että maataloustyöväki ja myös maatalousnaiset kuuluivat maamiesseuran piiriin. Varsinkin naisten mukaantulo on ollut alusta alkaen hyvin merkityksellistä. Myöhemmin juuri he, v. 1934 perustetun maatalousnaisosaston nimellä, ovat vilkkaimmin maamiesseurassa toimineet. Maamiesseuran ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa päätettiin pitää kesän aikana neljät kilpailut sekä vielä kesänäyttely. - Näin viitoitettiin täällä latu maamiesseuran vastaiselle toiminnalle, joka on jatkunut milloin vilkkaampana milloin hiljaisempana.
Seuran ensimmäiseksi esimieheksi valittiin toimelias tilallinen, herrastuomari Alfred Lindell-Hannukkala. Hänen jo vuotta kestäneenä esimiesaikanaan maamiesseuran toiminta oli vilkasta ja monipuolista. Hänen jälkeensä ovat esimiehinä toimineet mv. August Koski, tilanhoitaja Aarne Koivisto. mv. Eino Hannukkala, agr. Aatto Sykäri, mv. Vilho Sointu ja mv. Viljo Seppänen.
Vuodesta 1934 alkaen seuran toiminta tehostui suuresti. Esimiehenä oli silloin agr. Aatto Sykäri ja sihteerinä maist. Arvo Haapanen. Niinpä seura kohosi innokkaan työskentelyn ansiosta ensimmäisten joukkoon Hämeen läänin maanviljelysseuran alueella. Maamiesseurojen kesken järjestetyssä toimintakilpailussa saatiin ensimmäinen palkinto. - Seuran toiminta on edelleenkin jatkunut vireänä.
Naisosasto on myös säännöllisesti kokoontunut ja järjestänyt naisia kiinnostavia kursseja ja retkeilyjä. Onpa naisosaston jäsenmäärä suurempikin kuin miesten. Pitkäaikaisena puheenjohtajana mainittakoon tällä paikalla innolla toiminut rouva Elmi Haapanen. Nykyinen puheenjohtaja on rva Salme Sipilä.
Oman toimitalon tarpeellisuus havaittiin jo alkuaikoina. Kerran yritettiin huutokaupassa ostaa taloa, mutta asia raukesi riittävien varojen puutteessa. Seuraava vaihe oli oman tontin ostaminen. Mutta kun Suotaalan seuratalo tuli myytäväksi, ostettiin se seuran toimitaloksi Tyrvännön puhelinyhdistykseltä. Siellä voidaan nyt toimeenpanna suurempia juhlia ja pitää kokouksia, mutta useasti kokoonnutaan varsinkin naisten iltoihin jäsenten kodeissa.
Maataloustuottajayhdistys
Tyrvännön maataloustuottajain yhdistys perustettiin elokuussa 1917. Senkin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin herrastuomari Alfred Lindell-Hannukkala. Hän oli ollut seitsemän muun tyrväntöläisen kanssa Hämeenlinnassa aikaisemmin pidetyssä neuvottelukokouksessa sekä Riihimäellä Maataloustuottajain Etelä-Hämeen piirin perustavassa kokouksessa Tyrvännön edustajana. Yhdistyksen puheenjohtajana ovat hänen jälkeensä toimineet mv. Hannes Retulainen, agr. Arvi Hakkila, maist. Sven-Erik Rosenlew, agr. Aatto Sykäri ja mv. Aatto Mattila.
Varsinkin nykyisenä maatalouden moninaisten perusuudistusten ja nopean kehittymisen aikana on maataloustuottajain yhteenliittymällä ensiarvoisen tärkeä merkitys oman ammattikunnan taloudellisten etujen ajajana ja tietojen jakajana tälle.
Työväenyhdistykset
Monien kartanoitten palkolliset ja alustalaiset muodostivat tämän vuosisadan alussa suurimman osan Tyrvännön väestöstä. Työväestön poliittinen järjestäytyminen alkoi maassamme v:n 1905 suurlakon jälkeen. Mainitun vuoden lopulla perustettiin Tyrvännössä Suotaalan työväenyhdistys sekä seuraavana vuonna Mälkiäisten Koitto- ja Retulan Riento-nimiset työväenyhdistykset. Samoihin aikoihin alkoi Lusissakin toimia paikallisosasto. Yhdistysten jäseniksi liittyi torppareita, itsellisiä ja maatyöläisiä. Vaikka moni arkaili aluksi liittyä yhdistykseen peläten tulevansa erotetuksi työpaikastaan, jäsenistön lukumäärä kasvoi kuitenkin vuosi vuodelta. Vuoden kuluttua perustamisesta oli mm. Riennon jäsenmäärä jo 50.
V. 1907 toimitetuissa ensimmäisissä eduskuntavaaleissa joutuivat työväenyhdistykset kohta mukaan poliittiseen vaalitaisteluun. Puhetilaisuuksia järjestettiin ja lentolehtisiä jaettiin. Porvaripuolueiden taholta järjestettyihin väittelytilaisuuksiin otettiin osaa. Työväen äänestysprosentti kohosikin varsin korkeaksi Tyrvännössä.
Työväenyhdistysten pyrkimykset tähtäsivät noihin aikoihin ennen kaikkea torpparien, maanvuokraajien ja palkkatyöväen olojen parantamiseen. Ennen v:n 1918 tapahtumia pidettiin kirkon puolella vanhassa Vääränmännyn kokouspaikassa Lepaan, Lahdentaan ja Suontaan torpparien ja työläisten yhteinen kokous, jossa vaadittiin työpäivien lyhentämistä ja palkkojen korottamista. Tähän liittyi vielä Lepaan työläisten lakonuhka. Muutoksia saatiinkin toivottuun suuntaan.
V:n 1918 tapahtumat lakkauttivat yhdistystoiminnan joksikin aikaa. Mutta sen jälkeen tapahtuneet yhteiskunnalliset ja poliittiset uudistukset tuottivat työväestölle suuret olosuhteiden muutokset ja varsinkin mahdollisuudet osallistua etujensa ajamiseen yhä tehokkaammin. Mainittakoon vain torpparivapautuslaki ja uusi kunnallislaki. Näitten jäljet näkyvät tyrväntöläisessäkin yhteiskunnassa ja kunnallisessa elämässä varsin selvästi.
Kokoontumispaikkojen puute oli työväenyhdistysten alkuaikoina tuntuva. Kokoonnuttiin usein Lepaan torpissa tai taloissa, jotka olivat työväenliikkeelle suosiollisia. Mutta asia korjaantui pian, kun alettiin enimmäkseen talkoovoimin rakentaa omaa taloa Suotaalaan v. 1908. Mälkiäisiin nousi työväentalo pian tämän jälkeen, Retulaan vasta 1950-luvulla. - Nykyään on Mälkiäisten työväenyhdistyksen toiminta eril-lisenä loppunut, ja se on liittynyt Rientoon. Työväentalo on myös myyty muuhun tarkoitukseen. Samaten on Lusin paikallisosasto liittynyt Suotaalan sos.dem. nuoriso-osastoon. Vilkkaimmin toimii tällä hetkellä Retulan Riento.
Suojeluskunta
Suomen itsenäisyystaistelu Venäjän tsaarivallasta vapautumiseksi loi Suomen suojeluskunnat. Niitten alkuperäinen tehtävä olikin suojella maata venäläistä sotaväkeä vastaan. Siksi tämä vapaaehtoinen maanpuolustustyö sai aluksi kaikkien kansanosien kannatuksen. Varmaan näin ajatellen katsoi Tyrvännön kuntakokouskin 18 p:nä syyskuuta 1917 "yksimielisesti suotavaksi ja toivottavaksikin suojeluskunnan perustamisen kunnan alueelle".
Mitään julkista toimenpidettä suojeluskunnan perustamiseksi ei tietenkään noina kriitillisinä aikoina täälläkään tapahtunut. Tiedetään kuitenkin, että Lepaan puutarhaopistolaisten keskuudessa, niin kuin muuallakin opiskelevan nuorison piirissä, alettiin pitää harjoituksia pomologi Olavi Collanin ja puutarhuri Jussi Ritarin johdolla. Lepaalaisten toiminta alkoi lokakuulla. joulukuussa paikkakuntalaiset tekivät päätöksen suojeluskunnan perustamiseksi ja alkoivat pitää kokouksia.
Vapaussotaan lähti mukaan useita suojeluskuntalaista (n. 24). He olivat kantajoukkona, kun järjestetty suojeluskuntatoiminta vasta täälläkin alkoi. Alkuaikoina oli jäseniä 40-50, myöhemmin 70-80. Kannattavia jäseniä, etupäässä vanhempaa väkeä, oli n. 25. Tyrvännön suojeluskunta kuului alkuvaiheessa ratsujoukkueena Hauhon ja Luopioisten alueeseen, myöhemmin polkupyöräjoukkueena Hattulan ja Kalvolan alueeseen.
Tyrvännön suojeluskunnan ensimmäinen paikallispäällikkö oli edellä mainittu Jussi Ritari. Häntä seurasivat August Koski, Otto Reijonen ja Aatto Mattila. Pääpaino toiminnassa pantiin, paitsi maanpuolustustahdon ja isänmaallisen hengen lujittamiselle, sotilastaitojen ja urheilu-kunnon kehittämiselle. Suojeluskunta kartutti monin harjoituksin jäsentensä ampuma- ja ratsastustaitoa. Useihin kilpailuihin otettiin osaa. Ahkerilla harjoituksilla saavutettiin urheilussakin huomattavia tuloksia. Niinpä kerran voitettiin Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin yleisurheilumestaruuskilpailujen viisiottelu. - Hiihtokilpailut kuuluivat jokatalviseen ohjelmaan. Otettiin osaa joskus suurempiinkin kilpailuihin. - Poliisivoimat käyttivät jonkun kerran suojeluskuntalaista apuna hukkuneiden etsinnässä. - Monille leireille osallistuminen kehitti edelleen sotilastaitoa. Se lujitti myös sitä asetoveruutta, mikä oli niin suuriarvoinen tekijä vastaisten sotien vaikeissa olosuhteissa.
Suojeluskunnan valistustoiminta on myös erittäin tehokkaana mainittava. Innostavia kesäjuhlia, itsenäisyysjuhlia ja monia pienempiä tilaisuuksia järjestettiin vuosittain. Lotat antoivat näissä tilaisuuksissa erikoisesti käytännöllistä tukeaan suojeluskunnalle. Sekä suojeluskunnan että lottien yhteiset valatilaisuudet kotikirkossa muodostuivat vaikuttaviksi hetkiksi.
Nuorta polvea pyrittiin valmentamaan tulevaksi suojelus-kuntalaisiksi poikaosastossa. Sen työskentely sisälsi etupäässä urheilu- ja leiritoimintaa.
Tyrvännön suojeluskunnan toiminnan keskipisteeksi muodostui 1930-luvulla hankittu ampumarata- ja maja Lepaalla. Sitä kunnostettiin yhdessä lottien kanssa viihtyisäksi kokoontumispaikaksi.
Tämä vapaaehtoinen maanpuolustustyö loppui suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen v. 1944.
Lotta-Svärd paikallisosasto
Lotta-Svärd järjestö syntyi naisten keskuudessa suojelus-kunnan tukemiseksi. Paikallisosaston perustava kokous oli Tyrvännössä marraskuussa v. 1919. Se jakautui tehtävien puolesta kahteen osastoon: saniteetti- eli lääkintäosastoon ja muonitusosastoon. Edellisen tehtävänä oli alkuaikoina huolehtia suojeluskunnan vaateavusta. Myöhemmin alettiin perehtyä paikallisen koulutuksen ja suurempien kurssien avulla myös varsinaisiin lääkintätehtäviin. Tyrvännön lottien lääkintäosaston ensimmäiseksi johtajaksi saatiin lääkäri, toht. Rakel Jalas. Lääkintäosaston lotat toimivat kuitenkin säännöllisesti mukana muonitustehtävissä muonituslottain apuna: Muonitusosaston monivuotinen, tarmokas johtaja oli Lyydi Hannukkala. Lottien tehtäväksi tuli vuosittain lukuisien tilaisuuksien muonituksen järjestäminen. Tällaisia olivat kaikki suojeluskunnan suuremmat ja pienemmät harjoitukset, leirit ja kilpailut, joissa kaivattiin ruokaa ja virvokkeita virkistykseksi. Monien suojeluskunnan ja lottien järjestämien juhlien ravintola oli lottien käsissä. Useimmiten kerättiin tarvikkeet lahjoina ympäri pitäjää. Kun paikallisosasto myöhemmin jaettiin ryhmiin, voitiin muonitustehtävät jakaa näille luontevammin. Moni nuori lotta sai erinomaisen koulutuksen näiden tehtävien parissa, sillä kuri ja järjestys oli hyvä, ja jokainen koetti parastaan. Monet lotat kävivät sitä paitsi pariviikkoisiakin kursseja paremmin hallitakseen tehtävänsä.
Sotavuodet toivat lotille uusia suurempia tehtäviä. Puhumattakaan siitä, että Tyrvännöstä oli kentällä useita lottia mukana lääkintä- ja muonitustehtävissä, oltiin mukana jo linnoitustöiden muonittajina Kannaksella. Talvisodan aikana hoidettiin Tyrväntöön sijoitetun joukko-osaston muonitus täydellisesti, samoin tarvittaessa siirtoväen ruokkiminen.
Myöhemmässä vaiheessa perustetut viesti- sekä kanslia- ja keräysjaosto kouluttavat lottia tällaisiin tehtäviin. Opeteltiin puhelinkeskuksen hoitoa Tyrvännön puhelinkeskuksessa ja ilmavalvontaa mm. jatkosodan loppuvaiheessa Lahdentaan päärakennuksen tornissa. - Ennen varsinaisen keräysjaoston perustamista olivat kaikki lotat yhdessä keränneet monin tavoin varoja, jotka sitten lahjoitettiin enimmäkseen suojeluskunnalle. Pidettiin myyjäisiä ja arpajaisia sekä omalla paikkakunnalla että Hämeenlinnassa. Varoja käytettiin myös invaliidien avustamiseen, joukko-osastoissa palveleville lähetettäviin paketteihin sekä alttarivaatteen hankkimiseen kotikirkkoon.
Kaikki tämä työ tapahtui isänmaallisessa, uhrautuvassa hengessä. Monet juhlat antoivat lisää intoa, samoin leirit ja koko maata käsittävät lottakokoukset. - Harmaa lottapuku yhdisti joukon samanlaiseksi.
Lottatyttötyötä aloitettiin myös Tyrvännössä. - Urheilu kuului sekin lottien ohjelmaan. Varsinkin hiihto- ja kävely-merkkejä suoritettiin ahkerasti.
Paikallisosaston jäsenmäärä kasvoi vuosien mukana 60-70 jäseneen. Lisäksi oli parikymmentä kannattavaa lottaa vanhemman väen keskuudessa.
Tyrvännön lottien ensimmäinen puheenjohtaja oli Kerttu Salmi. Häntä seurasivat Amanda Hallamaa, Sigrid Collan ja Elsa Reijonen. Pitkäaikaisena sihteerinä mainittakoon Impi Nieminen.
Lottien työllä, joka loppui järjestön lakkauttamiseen v. 1944, oli naisten keskuudessa suuri kasvattava merkitys ohjeena "lottien kultaiset sanat": Oppikaamme vaatimaan enemmän itsellämme ja vähemmän toisilta.
Pienviljelijäyhdistykset
Asutustoiminnan kautta syntyneiden ja ennestään olemassa olevien pientilojen viljelijöiden keskuudessa on perustettu Tyrvännössäkin pienviljelijäyhdistyksiä. V. 1953 perustettu Lusin pienviljelijäyhdistys on mainittava erikoisen vilkkaasti toimivana. Kun sen piiriin kuuluu käytännöllisesti katsoen suuri osa kyläläisistä (39 jäsentä v. 1967), on se tuonut kyläkuntaan vireätä yhteishenkeä. Yhdistyksen toiminta on menestynyt niin hyvin, että se sai valtakunnallisissa toimintakilpailuissa v. 1966 ensimmäisen palkinnon. Yhdistys on kokoontunut ahkerasti ja järjestänyt vuosittain maatalousalan kursseja kylässä. Yhdistyksen puheenjohtajana on nykyään Eino Pietilä ja sihteerinä Tyyne Alitalo. Retulassa on myös toiminut pienviljelijäyhdistys toistakymmentä vuotta.
Sotainvaliidien veljesliiton Tyrvännön alaosasto
Jo ennen jatkosodan päättymistä perustivat Tyrvännön sotainvaliidit maalisk. 12 p:nä 1944 alaosaston. Siihen liittyi kohta 35 jäsentä. Toiminnan tavoitteeksi asetettiin oma koti jokaiselle alaosaston invaliidille. Siihen tavoitteeseen on päästykin. Ammattikoulutuksen lisäksi on invaliideja pyritty muutenkin taloudellisesti tukemaan, ettei kenenkään jäsenen ole tarvinnut joutua kunnan huollon varaan. Vuosittain on sotainvaliidiviikon keräys tuottanut kauniin summan. Tämän lisäksi on invaliideja pyritty kaikin tavoin rohkaisemaan ja kannustamaan itsenäiseen toimintaan. - Sotainvaliidien avustamistehtävä ei suinkaan ole vielä loppunut. Monen kohdalla tulevat yhä uudet tehtävät ja ongelmat esille. Kun mies vanhenee, niin vamma pahenee. Näin on veljesliiton toiminta edelleen ajankohtaista. - Osaston puheenjohtajana toimii mv. Aatto Mattila.
Tyrväntä-seura
Tämän niminen kotiseutuyhdistys sai Tyrvännössä alkunsa v. 1952. Sen periaatteisiin kuuluu kotiseudun tunnetuksi tekeminen, vanhan tietouden ja esineistön keruu ja tallettaminen, luonnonsuojelu ym. Seuran puheenjohtajana toimi aluksi maist. Arvo Haapanen ja hänen jälkeensä mv. Aatto Mattila, jonka toiminta-aikana on saavutettu useita huomattavia tuloksia. Näkyvin näistä on kotiseutumuseon perustaminen kunnan luovuttamaan, vanhaan viljamakasiiniin v. 1964 sekä kirkkomuseon järjestäminen kirkon kellotapuliin samana vuonna. Museoneuvoja Arvo Kytölä suoritti molemmat työt asiantuntemuksella. Näin saatiin runsaasti arvokasta esineistöä kerätyksi ja talletetuksi museon kahteen osastoon, joista toinen kuvaa Tyrvännön kartanokulttuuria ja toinen kalastusta.
Tyrväntö-seura on toiminta-aikanaan tehnyt myös tärkeän työn luonnonsuojelun alalla panemalla alkuun useita luonnonmuistomerkkien rauhoituksia, joista toisaalla tässä teoksessa kerrotaan lähemmin. - Monet kesäiset retkeilyt ovat seuran järjestäminä tutustuttaneet tyrväntöläisiä osanottajia sekä kotiseudun että muiden paikkakuntien historiallisiin ja luonnonnähtävyyksiin. - Tyrväntö-seuran toimesta on myös kotiseutukirjan kirjoittaminen toteutettu.
Seuran toimintaan on kuulunut rauhoitustaulujen kiinnittäminen pitäjän esihistoriallisiin muistomerkkeihin ja rauhoitettuihin luonnonsuojelukohteisiin.
Muita yhdistyksiä
Tyrvännön reserviupseerit ja reservialiupseerit ovat liittyneet hattulalaisten kanssa yhteisiksi yhdistyksiksi, jotka toimivat virkeästi. Reservialiupseeriyhdistyksen oma talo on parhaillaan valmistumassa talkoovoimin. Mannerheim-liitto ja Suomen Punaisen Ristin Tyrvännön osasto ovat toimineet paikkakunnalla.
Marttayhdistyksen toiminta virisi alulle sotien jälkeen pohjois-Tyrvännössä karjalaisten naisten alullepanemana nimellä Pohjois-Tyrvännön Martat. Siihen on liittynyt runsaasti jäseniä erikoisesti Uskilan ja Monaalan kylistä, ja toiminta on ollut säännöllistä Kirsti Karvasen toimiessa puheenjohtajana.
Tyrvännön karjalaiset ovat perustaneet oman yhdistyksensä sekä jatkaneet Noisniemen Nuorisoseuran toimintaa täällä.