Valvatti Vaulo: Tyrvännön vaiheita
Tyrvännön rantojen synnystä
Vanajaveden rantojen maaperän ja rantaviivan muodostuminen nykyiselleen on vuosituhansia kestäneen mielenkiintoisen kehityksen tulos. Kun jääkauden valtavan painava jääpeite vetäytyi pois näiltä seuduilta, alkoi maanpinnan kohoaminen, jota on jatkunut nykypäiviin saakka. Meri vetäytyi yhä kauemmas ja Vanajavesi muodostui erilliseksi altaaksi, johon valui vettä muualta. Koska maa kohosi voimakkaammin järven luoteispäässä, jäi sen kaakkoisosa, siis juuri Tyrvännön puoleiset rannat, kallistuman alavammaksi puoleksi.
Professori Väinö Auer, Vanajaveden maineikas tutkija, sanoo Vanajaveden historian alkaneen n. 7200 vuotta sitten, kun vesi puhkaisi itselleen uoman Kuokkalan luota merta kohden. Tällöin oli veden pinta varsinkin Tyrvännön puoleisessa osassa järveä matalimmillaan, n. 11 m. nykyistä järvenpintaa alempana. Niinpä rantaviiva on suuresti eronnut nykyisestä. Uskilan lahden edustalla ja nykyisen Lusin selän kohdalla sekä Anomaan kylän alla ovat olleet erilliset n.s. muinaisjärvet. Retulan saari ja sen luoteispuolella olevat saaret ovat olleet mantereen yhteydessä. Samoin oli Vanajaniemen ja Tyrvännön välinen lahti kuivana maana. Hattelmalan harju on ulottunut Pyterin saarelle asti n. 4 km:n pituisena veden ympäröimänä harjanteena. Erikoisen rehevä kasvullisuus valtasi rannat ja kuivan maan. Muinaisjärvet ja matalat rannat alkoivat kasvaa umpeen, muuttua soiksi ja metsittyä vähitellen. Näin ovat selitettävissä syvät suokerrostumat Tyrvännön rantamilla. Lämpimän ilmaston ansiosta täällä kasvoi runsaasti nykyään vain Etelä-Euroopassa tavattavaa vesipähkinää. Monet jalot lehtipuut kuten jalava, lehmus ja pähkinäpensas viihtyivät männyn, koivun ja tervalepän rinnalla. Kuusi alkoi vallata alaa täällä vasta n. I000 vuotta myöhemmin.
Noin I000 tai 500 vuotta e.Kr. ilmasto muuttui viileämmäksi ja kosteammaksi. Todennäköisesti ankarien sateiden vaikutuksesta vesi alkoi nousta. Komeat metsät keloutuivat ja kannot hautautuivat turpeeseen yhtenäisiksi valtaviksi kantokerrostumiksi, joita tapaamme Tyrvännön soitten ja matalien rutamaitten paksun rahkakerroksen alla. Lämpimämpää ilmastoa vaativat kasvit, kuten vesipähkinä hävisivät.
Vanajavesi peitti veden kohotessa alleen runsaasti rantoja, kunnes ihmiskäsien työllä vasta viime vuosisadalla laskettiin järven pintaa useamman kerran. Viimeksi se tapahtui v. I857, jolloin Kuokkalan koskea perkaamalla saatiin järven pinta alenemaan 3 m. Vanajaveden tulviva luonne on säilynyt senkin jälkeen varsinkin juuri Tyrvännön puolella, kunnes sitä aivan äskettäin on alettu estää veden säännöstelyllä.
Näin ovat luonto ja ihminen muovanneet Tyrvännön rannat asuttaviksemme ja viljeltäviksemme. Mutta olennaisena osana tässä maisemassa on aina järvi, jonka ympärille asunnot ja viljelykset ovat syntyneet ja joka on sekä yhdistävänä että erottavana elementtinä Tyrvännön eri osien välillä. Se on myös antanut Tyrvännölle sen suuren luonnonkauneuden, joka varsinkin kesäisin vetää muualtakin asukkaita näille rannoille.