Valvatti Vaulo: Tyrvännön vaiheita
MÄLKIÄINEN
Sääksmäen rajalla sijaitsevassa Mälkiäisten kylässä on jo varhain ollut vankka asutus. Muistammehan siitä todistuksena olevat uhrikivet ja hautakummut. Keskiajalla tapaamme siellä 8 veroa maksavaa taloa. Niistä oli kolme läänitettynä Yrjö Gyllenstiernalle 1600-luvun alussa. Silloin jo Mälkiäisissä esiintyy samoja talonnimiä kuin nykyäänkin: Laurila, Kellaa, Seppälä, Kuttila ja Piurila. Hyörilä-niminen tila sulautui jo varhain toisiin, samoin kuin Parkkari viime vuosisadalla. 1600-luvulla hankki myös Sääksmäen Ikkalan säteritilan omistaja majuri Israel Brask itselleen Mälkiäisistä rälssimaata.
Toisia huomattavammaksi kohosi Laurilan tila, kun ratsumestari Kuhlman muodosti siitä säteritilan. Laurilan vaurautta osoittivat sen rakennukset, joita v. 1675 kerrotaan olleen kaksi kaunista asuinrakennusta. Näistä toisessa oli sali, kaksi kamaria ja kaksi "korsteenia" eli savupiippua, mikä oli suorastaan ylellistä sen ajan savutupien keskellä. Kuhlmanin sukua asui Laurilassa 1700-luvun loppuun asti. Heidän jälkeensä tilan omisti kaksi pappia, Taimelin ja Elfvenberg.
Mälkiäisten talojen tontit sijaitsivat ennen isoajakoa rinnakkain kahden puolen kylänraittia Vanajaveden rannan suuntaisesti niin kuin tonttikartasta v:lta 1788 näemme. Silloin olivat melkein kaikki talot jaetut kahteen osaan, joilla kullakin oli eri isännät ja eri rakennukset. Oli kaksi Parkkaria, kaksi Seppälää ja kaksi Kellaata. V:sta 1816 Seppälän toinen puolisko oli vielä jaettuna kahtia. Laurilaan kuului v. 1788 kaksi rinnakkain olevaa tonttia, joista kuitenkin vain toisella näyttää olleen rakennuksia. Seuraavalla vuosisadalla Laurila jaettiin myös kahtia ja toinen puolisko sai nimekseen Taponen. Piurila on ollut ainoa tila, joka kautta aikojen on säilynyt kokonaisena.
Paitsi Laurilaa olivat myös Seppälä ja Parkkari ratsutiloja, Kellaa edellisen aukmenttitilana. Kuttilan nimeä ei esiinny itsenäisellä tilalla 1800-luvun alussa, sillä se oli Parkkariin yhdistettynä.
Mälkiäisten tonttiryhmästä alkoivat mantereelle päin kylän sarkajakoiset pellot, jotka isonjaon lopullinen järjestely v. 1912-16 vasta saattoi nykyiselleen, samoin tonttien paikat. Kylän kasvot muuttuivat oikeastaan jo v. 1842 toukokuussa, kun tuli pääsi valloilleen tiheään rakennetussa taloryhmässä. Silloin paloivat Mälkiäisissä viiden talon rakennukset, kolmen Seppälän, Parkkarin ja Laurilan. Tämän jälkeen jäivät entiseen kyläryhmään vain Kuttila, Laurila ja Kellaa toisten siirryttyä näistä etäämmäksi.