Valvatti Vaulo: Tyrvännön vaiheita
RETULA
Retulansaari on luonnontieteellisen asemansa puolesta ollut turvallinen asuinpaikka ja rauhallinen kalmistosaari. Asutus saaressa on ollut varhaisempina aikoina erittäin voimakasta, mistä on todistuksena aikaisemmin selostettu laaja rautakautinen kalmisto. Yhteys Retulansaaresta mantereelle on ollut aina 1890-luvulle asti lautta- ja venekulun varassa. Vasta v. 1893 valmistui pengersilta helpottamaan kulkua saaresta mantereella sijaitsevan Retulan kylän puolelle, missä myös jo varhain tapaamme asutusta. Sillan rakensivat Ylikartano ja Laurila torppareineen 3 vuoden aikana. Alikartano maksoi osuutensa rahassa. Vanhin tunnettu asumus mantereella on ollut lähellä ylikulkupaikkaa sijainnut nykyään hävinnyt Tuomisto, jonka nimen löytää jo 1500-luvun maakirjoissa. Retulan nimi mainitaan kuitenkin jo v. 1429, jolloin sen omistaja Martin Diekn vaihtaa tilansa Retulassa muutamiin Ahvenanmaalla sijaitseviin tiloihin, joita omisti Henrik Görieshagen.
Lepaan isännillä oli mahdollisesti myös jo 1400-luvulla omistuksia Retulassa. V. 1509 vahvistettiin Kulsialan laamanninkäräjillä kauppa, jolla Lepaan Kaarina-rouva, Hannu Pietarinpojan leski, myi neljänneksen Retulan kylästä Antti Olavinpojalle Mälkiäisistä. 1500-luvun maakirja mainitsee Retulasta useita talonpoikia, jotka viljelivät maita muualla asuvien isäntien laskuun. Lepaan suku hallitsi osuuttaan Retulassa koko 1500-luvun. Jesper Kruusin luettelossa mainitaan v. 1618 kahdella Lepaan Hannu Björninpojan vävyllä Gödich Finckellä ja Tomas Beurraeuksella olleen osansa Retulassa. Myöhemmin 1600-luvulla Retula mainitaan Lepaan lampuotitilana.
Kruusin luetteloissa on kuitenkin Retulassa kolmaskin omistaja nim. Erik Yrjönpoika Tasainen eli aateloituna Hufvudsköld, joka käytti toisinaan myös äitinsä sukunimeä Tavast.
Hänen isänsä Hattulan kihlakunnan vouti Yrjö Heikinpoika Tasainen Sääksmäen Judikkalasta ja tämän kaksi veljeä Matti ja Nuutti olivat v:sta 1564 omistaneet Retulassa tilan ja Tuomiston torpan. Erik Hufvudsköld sai v. 1612 verovapauden tiloilleen Retulassa, "koska hän oli kauan ollut vankina Venäjällä ja hänen vankina ollessaan sattui vielä se onnettomuus, että hänen talonsa paloi". Kuningas Kustaa II Adolfin antama rälssivapaus myöhemmin käsitti Retulan säteritilan ja Tuomiston torpan sekä tiluksia Valkeakoskella. Erään luettelon mukaan Retulan isännällä oli siellä suosituin yksityinen mylly, jossa perittiin tullia 37 jauhattajalta. Erik Hufvudsköld nimitettiin myöhemmin Savonlinnan päälliköksi ja kuoli v. 1642. Tyttärien miehet kapteeni Hans Klick ja majuri Jakob Lindsay omistivat sen jälkeen yhdessä Hufvudsköldin tilaa Retulassa. Sen säterivapaus peruutettiin reduktiossa v. 1683. Omistajat laiminlöivät tilansa hoidon niin, että sitä sanotaan autiotilaksi, kunnes Hämeenlinnan komendantti kapteeni Anders Berg osti sen v. 1691.
Reduktion jälkeisinä vuosikymmeninä siirtyi Retula siis niinkuin jotkut muutkin Hämeen säteriratsutilat aatelittomien käsiin. Anders Berg yhdisti Hufvudsköldien tilaan myös Tomas Beurraeuksen tyttären Kristiinan säteritilan Retulassa muodostaen näistä yhdessä Kartanon ratsutilan aukmenttitilanaan Passila. V. 1734 siihen yhdistettiin vielä Retulansaaressa sijaitseva Laurilan ratsutila, joka mainitaan ensi kerran v. 1646.
Yhtenäisen Retulan kartanon isännistä 1700-luvulla mainittakoon sotakomissaari Karl Johan Saxbeck. Hän viljeli 35 vuoden ajan tarmokkaasti taloaan. Palander mainitsee hänen näyttäneen muiden säätyhenkilöiden tavoin esimerkkiä sekä uudisviljelyksessä että puutarhanhoidossa.
Saxbeckin jälkeen seurasi Retulassa useampia lyhytaikaisia omistajia. Tila pysyi yhtenäisenä heidänkin aikanaan. Tuomiston lisäksi perustettiin 1700-luvun loppupuolella mm. Niemen, Maijalan, Hietamäen eli Hietasten, Joromäen ja myöhemmin hävinnyt Tamppulan torppa. Passila ja Tamppula sijaitsivat alunperin Retulansaaressa.
1800-luvun alusta mainittakoon Retulan omistajana lääninrahastonhoitaja Jakob Cygnaeus, kansakoululaitoksemme "isän" Uuno Cygnaeuksen isä. V. 1816 myi silloinen omistaja hovioikeuden asessori Anders Hornborg Retulan Sääksmäeltä muuttaneille talonpojille, kahdelle veljekselle Matille ja Heikille ja näiden sisaren miehelle Jussille. Samana vuonna toimeenpannussa isossajaossa jaettiin maat ja tontit siten, että muodostui kolme tilaa: Heikin omistama Alikartano, Matin Ylikartano ja Jussin Laurila. Näin syntyi vielä nykypäiviin asti säilynyt Retulansaaren kyläryhmä, johon rakennettiin kaikki kolme taloa asuin- ja ulkorakennuksineen rinta rinnan. Kunkin talon rakennusryhmät muodostavat kukin tavallaan umpipihan, jonka kaikkien tonttien läpi kulkeva kylänraitti jakaa asuinpihaan ja karjapihaan. Vanhimpia rakennuksia ovat Alikartanon vanhempi asuinrakennus, jossa on useita 1700-luvun piirteitä ja Ylikartanon viljamakasiini v:lta 1812 sekä mahdollisesti päärakennuksen runko-osa ehkäpä jo 1700-luvulta.
Saarelle muuttaneet talonpoikaissuvut pitävät tiloja edelleen hallussaan. Varsinkin viime vuosisadan loppupuolella raivattiin uutta peltoa runsaasti alaville maille sekä saarella että mantereen puolella, sen jälkeen kun Vanajaveden pintaa oli laskettu.