Valvatti Vaulo: Tyrvännön vaiheita
SUOTAALA
Tämä kylä on eräs Tyrvännön vanhimpia asutuskeskuksia. Se on aina ollut tyypillinen talonpoikaiskylä edustaen sellaisena vapaitten suomalaisten talonpoikain kyläyhteiskuntaa. Suotaalastakin oli jo varhain käyty eräretkillä kulsialaisten erämailla ja hankittu eräomistuksia sekä Längelmäveden seuduilta että Kangasalan Tyrvännönmetsästä. Eränkäynnin loppuessa asetuttiin viljelemään oman kylän peltoja, jotka jaettiin kullekin talolle tarkasti mitattuihin sarkoihin. V:n 1539 maakirjassa on mainittu Suotaalassa 10 talonpoikaa. Myöhemmin vakiintui taloluku useaksi vuosisadaksi kahdeksaksi, joskin jotkut niistä olivat ajoittain yhdysviljelyksessä. Muuta riippuvaisuutta aatelisvallasta emme Suotaalassa tapaa kuin, että koko Suotaalan neljännes oli 1570-luvulla läänitettynä, siis veroa maksavana, Tyrvännön silloiselle mahtimiehelle, Lepaan Hannu Björninpojalle. 1600-luvun alkupuolella maksoi Siukolan talo veroja Pälkäneen Kantolan isännälle Hans Ekholtille. Nämä olivat kuitenkin vain tilapäisluontoisia riippuvaisuussuhteita, jotka kruunu saattoi antaa aatelismiehelle elinijäksi tai toistaiseksi, eikä läänityksen saajalla ollut mitään muuta valtaa taloihin ja näiden omistuksiin.
Viime vuosisadan loppupuolelle asti oli Suotaalassa seuraavan nimiset talot: Mattila, Siukola, Laurila, Heikkilä, Anttila, Hannukkala, Innala, Loppi ja kappalaisen virkatalo Mikkola. Mikään näistä ei kehittynyt miksikään suurtilaksi eikä ollut sellaiseen lähemmin liitettynä. Ainoastaan Hannukkala oli viime vuosisadalla jonkun aikaa Lahdentaan lampuotitilana Standertskjöldien omistuksessa, mutta nämä vaihtoivat sen sittemmin Suontaan Eskolaan. 1700-luvun lopulla olivat Hannukkala ja Loppi sekä Heikkilä ja Innala yhdistettyinä samalla omistajalla.
Tilojen koot pyrittiin yleensä veronmaksukykyä silmälläpitäen pysyttämään vakiintuneina useamman vuosisadan ajan, eikä niitten lohkomista sallittu. Kulsialan keskimääräisten pinta-alalukujen mukaan voimme päätellä Suotaalan talojen olleen 1500-luvulla ehkä noin 7 tynnyrinalan tiloja ja 1600-luvulla noin 11 tynnyrinalan. Metsät samoin kuin niitytkin olivat aluksi yhteisiä ja jakamattomia. Metsät sijaitsivat osittain toisella puolella järveä ns. takamaalla, missä ne olivat toisaalla sekaisin Lusin, toisaalla Monittulan ulko-omistusten kanssa. Järven takana sijaitsi myös toinen Suotaalan sotilastorpista, Livala, nykyisen Siukolan talon paikkeilla, kun toinen sen sijaan sijaitsi kyläryhmän pohjoispäässä.
Suotaalan kylän tontit olivat sijoittuneet tiheään ryhmään kahden puolen kylänraittia, jonka leveydestä kyynäränmitan tarkkuudella sovittiin. Kunkin talon rakennusryhmä muodosti umpipihan, eikä jokaisen tontin väliin jäänyt edes kujaa, paitsi venerantaan ja talvitielle johtavaa tietä Hannukkalan ja Anttilan välissä. Tällaisena säilyi Suotaalan kylänäkymä aina v:een 1888, kunnes uusjako lopullisesti sen muutti. Suotaalan talollisten isojakoanomus tehtiin jo v. 1762. Se sisältää kuvaavan esimerkin aikakauden viljelysolosuhteista. Siinä selostetaan epäkohdat, jotka aiheutuivat sarkajakoisten vainioiden viljelemisestä. Sarat lähtivät tiiviisti kohta tonttien ympäriltä, joten omalle saralle pääsy ei ollut mahdollista toisen viljaa sotkematta. Niinpä kun Hannukkalan isäntä oli anonut itselleen kulkutietä Heikkilän pellon kautta, ei sellaista oltu hänelle myönnetty. Kaikki olivat riippuvaisia toistensa viljelyksistä, karjan laiduntamisesta, heinän korjuusta jne. Kaalimaat ja humalistot olivat tonttien kupeella. Myllyjä ei kylässä ollut, vaan jauhatus suoritettiin Valkeakosken myllyissä, niinkuin monen muunkin Tyrvännön kylän jauhatus. Kalastuksenkaan ei kerrota olleen erikoisen tuottavaa. Varsinkaan nuotanveto ei onnistunut monissa kylään kuuluvissa suoperäisissä rannoissa. Kuoreen pyynti liipoilla tuotti sen sijaan hyviä saaliita.
Isojako ryhmitti loppuun saatettuna siis Suotaalan talojen maat ja metsät kullekin yhtenäisiin, suurempiin lohkoihin. Tontteja järjestettiin kylästä hajalleen niin, että Hannukkala, johon Lopen talo oli yhdistetty, siirrettiin etäämmäksi kylän keskuksesta. Siukola siirrettiin takamaalle järven toiselle puolelle. Laurila rakennettiin uudelleen peltoaukealleen. Heikkilä, Innala ja Mattila yhdistettiin. Viimemainittu jäi tilan nimeksi, ja tontti pysyi entisellä paikallaan vastapäätä Anttilaa, joka siis myös säilytti vanhan tonttinsa.
Suotaalan talot olivat jo 1600- ja 1700-luvuilla vauraita taloja, Heikkilä ja Hannukkala ratsutiloja. Niitten isäntiä valittiin lautamiehiksi ja valtiopäivämiehiksi useaan otteeseen. Yleensä Ruotsin vallan aikana vain varakkaammilla ratsutalonpojilla oli mahdollisuus tulla valituiksi ja lähteä edustamaan valtiopäiville, sillä matka Tukholmaan vaati jo melkoista henkilökohtaista varallisuutta.
Siukolan taloa hallitsi 1600-luvulla Favorinus-suku, jonka varallisuutta osoittaa se, että talosta lähetettiin poikia opintielle. Kerrotaan, että näitä olisi ollut eri aikoina 8, mutta mahdollisesti siihen lukuun sisältyy jo muittenkin Suotaalan talojen poikia, joita siirtyi pappissäätyyn. Siukolasta lähtöisin oli mm. Erik Favorinus, jonka tapaamme 1680-luvulla Hämeenlinnassa koulun rehtorina ja kirkkoherrana. Häntä paljon merkittävämmän elämäntehtävän suoritti Gregorius Favorinus, joka myös oli syntynyt Siukolassa. Hänen ollessaan Piikkiön kirkkoherrana kutsuttiin hänet v. 1638 jäseneksi raamatunsuomennoskomiteaan, ja hän oli näin mukana toimittamassa v. 1642 ilmestynyttä koko raamatun suomennosta. Hän oli varmaan etevä suomenkielen tuntija, koska hän oli avustamassa myös piispa Eskil Petreusta tämän laatiessa suomen kielioppiaan. Favorinus pääsi sittemmin lähelle synnyinseutuaan Hattulan kirkkoherraksi ja samalla siis Tyrvännön kappeliseurakuntaakin palvelemaan. Hän kuoli Hattulassa v. 1660.
On mielenkiintoista todeta, että Suotaala oli Tyrvännön kappalaisen asuinkylä jo ennen kuin siitä tuli varsinainen kirkonkylä v. 1799. Kirkon paikaksi valittu Huorituksen tai Huoritunmäki oli eräs niistä kohteista Suotaalassa, jonne kylän monet itselliset asettuivat asumaan. Kirkon ympäristöä alettiin sittemmin nimittää Kirkkoahoksi. Salopään kärjessä oli myös joitakin mökkejä. Sinne rakennettiin Tyrvännön ensimmäinen vaivaistalo eli kunnalliskoti, jossa tehtävässä nykyään palvelee viereiseen Elolan niemeen rakennettu vanhainkoti kunnantalon naapurina. Eräs ryhmä itsellisten asuntoja syntyi ns. Öhmanin mäelle, jonka seuduille myös rakennettiin pitäjän ensimmäinen kansakoulu. Tämän asutuksen ja varsinaisen kyläryhmän välille nousi v. 1850 pitäjän lainajyvämakasiini Innalan talosta lunastetulle tontille. Tämä rakennus on v. 1963 sisustettu pitäjänmuseoksi.
Suotaalan kylän mökeissä asui aikojen kuluessa monenlaisten ammattien harjoittajia. Siellä oli seppiä, räätäleitä, muurareita, puuseppiä, useampia suutareita samanaikaisesti, lukkarin mökki ja sellainenkin harvinaisemman ammatin harjoittaja kuin pistooliseppä viime vuosisadan alkupuolella.
Suotaalaan perustettiin v. 1892 Suotaalan yhtiömeijeri, johon tuotiin maitoa Suotaalan, Retulan, Monittulan ja Monaalan kylistä. Meijerirakennus sijaitsi Suotaalan rannassa nykyisen kunnantalon kohdalla. Siellä valmistettiin voita ja jonkun verran juustojakin, joita myytiin kerman ja maidon ohella Hämeenlinnaan ja ympäristöön. Voita lähetettiin myös Hankoon ulkomaille vietäväksi. Esim. v. 1900 osti meijeri tuottajilta maitoa 12375 kiloa maksaen keskihintana 81/2 penniä kilolta. Voita valmistettiin mainitun vuoden aikana 4714 kiloa. Voikiloon meni maitoa 26,15 kg ja sen keskihinta oli 2 mk 23 p. Eräinä vuosina päästiin yli 7000 kilonkin vointuotantoon. Meijeri oli toiminnassa v:een 1913. Mälkiäisissä toimi näihin aikoihin myös kylän meijeri.