Professori Seppo Myllyniemi kertoi Kaarle Vaulon elämästä Tyrväntö-piirissä 12.2.2008
Sisällissodassa surmattu Ylikartanon vävy, kansakouluntarkastaja Kaarle Vihtori Vaulo oli ristiriitainen persoona. Hän oli avioitunut Ylikartanon tyttären Aliina Rantasen kanssa 1898 ja muutti perheineen Retulansaareen saatuaan paikan Hämeenlinnan piirin tarkastajana 1915. Aika Ylikartanossa jäi kuitenkin lyhyeksi. K.V. Vaulo ei ollut asuinvuosinaan talon isäntä, vaan isännyyttä piti appi Kalle Rantanen. Toisaalta Vaulo oli sivistynyt ja oppinut, toisaalta hänen tiedetään olleen kärkevä ja riitaan taipuvainen. Poliittisesti hän oli muuttunut tiukasta perustuslaillisesta maltilliseksi sosialistiksi, mutta on vaikea tietää hänen poliittista kantaansa itsenäistymisen jälkeen ja sisällissodan aikana. Viimeiset aikansa sairaalloinen Vaulo kirjoitti ja luki Ylikartanossa. Hänet ammuttiin kotonaan 21.4.1918.
Seppo Myllyniemi on tutkinut K.V. Vaulon vaiheita osana kirjansa ”Sodan monet kasvot – Sisällissota Hämeessä 1918” lukua ”K. V. Vaulo, vallankumoukseen pettynyt sosialisti”.
Vuonna 1871 syntynyt Kaarle Vaulo oli opiskellut Helsingin yliopiston lisäksi Pietarissa psykologiaa, tieteellisestä ja sivistyksellisestä harrastuksesta kertovat myös lukuisat opintomatkat. Ennen maailmansodan syttymistä hän oli tutustunut kansanopistotoimintaan Tanskassa ja Norjassa sekä koululaitoksiin mm. Englannissa, Saksissa, Hollannissa ja Belgiassa. Myllyniemen mukaan Vaulo oli jo varhain aktiivinen kirjoittaja. Hän oli avustanut opiskelijana Airut-lehteä, kirjoittanut Opettaja-lehteen ja julkaissut kirjasen koulukurista vuonna 1916. Ennen Hämeeseen siirtymistään Vaulo oli toiminut mm. kansanopiston johtajana Äänekoskella ja kansakouluntarkastajana Alavudella. Myllyniemi arvelee Vaulolla olleen jotakin skismaa opetusylihallituksen kanssa ennen siirtymistään Hämeenlinnan piiriin, koska tämä oli saanut ylihallitukselta nuhteet sekä toiminnastaan että kielenkäytöstään.
Poliittisesti Vaulo näyttää aluksi olleen kiivas perustuslaillinen. Hänen kääntymiseensä vasemmalle saattoivat vaikuttaa ulkomaanmatkat, kohteissa kun opettajat laajasti kannattivat sosiaalidemokraatteja. Vaulo hyväksyi Myllyniemen tutkimuksen mukaan 1917 maaliskuun vallankumouksen ajatukset ja liittyi kesällä 1917 sosiaalidemokraattiseen opettajaliittoon. Ilmeisesti hän ei ollut uskonnollinen, vuosina 1914-15 Työkoulu-lehden kirjoituksissa hän oli miettinyt uskontopedagogisia kysymyksiä ja kannattanut kirkon ja valtion eroa. Vallankumouksen puhjetessa 1918 Vaulo oli Helsingissä, siellä hän järkyttyi nähtyään väkivallan puhkeavan ja henkilökohtaista vapautta loukattavan, sekä ilmeisesti pettyi koko sosialismiin. Pettymys ilmeni mm. siten, että Vaulo uhkasi palauttaa opettajaliiton jäsenkirjansa.
Sisällissota riehui Vaulon palattua Retulansaareen. Hän harkitsi pakoa pohjoiseen ja oli jo laittanut hevosen ja suksensa valmiiksi, mutta hanke tyrehtyi terveysongelmiin sekä tiukkaan liikenteen kontrolliin. Punaisten kouluneuvoston puheenjohtaja ja Vaulon ystävä Hulda Salmi oli pyytänyt tätä neuvoston jäseneksi, mutta sydänvaivoista kärsivä Vaulo kieltäytyi vedoten sairauteensa. Sodan aikana kansakouluntarkastajalla ei ollut virkatoimia, joten joutoaika kului omaa kirjastoa hyödyntäen, lukien ja kirjoittaen. Vaulo kirjoitti eri nimimerkeillä työväenlehtiin syksystä 1917 kevättalveen 1918, kouluasioiden lisäksi hän käsitteli muitakin yhteiskunnallisia aiheita. Koulusta kirjoittaessaan Vaulo oli aikaansa edellä vaatien mm. alakoulun ja jatkoluokkien perustamista. Hän kirjoitti Koulumies-nimimerkillä kolmen yhteiskunnallisen artikkelin sarjan Työmies-lehteen niin että viimeinen artikkeli julkaistiin vain päivää ennen kuin saksalaiset valtasivat Helsingin.
Seppo Myllyniemeä askarruttaa toinen kolmen artikkelin sarja ”Maalaistyöväestölle”, jonka Vaulo laati nimimerkillä Töllin poika. Se poikkesi niin muista ja oli suorastaan agitatiivinen. Kirjoitukset ovat erityisen kiinnostavia, koska niissä pilkan ja arvostelun kohteena esimerkkinä oleva Kauniskartanon rustholli on vain hieman peitelty Ylikartano, hänen appensa isännöimä tila. Kirjoituksista paistavat läpi Vaulon ja Kalle Rantasen ilmeisen huonot välit. Lehdessä K.V. Vaulo mm. kertoo, miten aikanaan appena taloon tullut Rantanen hankki isännyyden ja omistuksen tilasta tehdyillä valekaupoilla, pilkkaa rusthollarin tapaa matkia herrassäätyä sekä tämän vetäytymistä kaikista talon töistä. Työt teetettiin palkollisilla. Samalla kun Kauniskartanon isäntä piti komeita kinkeripäivällisiä tämän työväki pilkkasi osaamatonta isäntää; kaiken sai tehdä miten kukin mieli. Muissa taloissa karjan kuivikkeena oli turvepehkua, täällä hakoja. Muualla koneet tekivät töitä, Kauniskartanossa kaikki tehtiin miesvoimin, vesi kannettiin taloon mäen alta kaivosta, ja halotkin hakattiin vasta samana talvena kuin ne aiottiin polttaa. Vaulo syyttää kirjoituksessaan appeaan jopa tyttäriensä kouluttamisesta taloa hyödyttämään. Miksi Vaulo kirjoitti näin appiukostaan, kysyy Myllyniemi ilman selitystä.
Vaulon surma ei tullut täytenä yllätyksenä, tämä oli jo saanut aiemmin uhkauksia. Punaisen Suomen yleinen työvelvollisuus oli tullut voimaan jo huhtikuun alussa 1918, ja Vaulokin oli saanut määräyksen 19.4. saapua työvelvolliseksi Hämeenlinnaan. Vaulon vastaus oli, että ampukaa vaikka, mutta hän ei lähde. Perusteena ollutta huonoa terveyttä kuvaa lähettämättä jäänyt kirje lääninlääkärille, jossa Vaulo pyytää tätä saapumaan luokseen, koska Vaulo itse ei kestä reen epätasaista menoa. Vaulon surmasi viimeisten heikkojen jäiden yli Retulansaareen hiihtänyt punakaartilainen.
Yhteenvetona Myllyniemi toteaa, että Vaulo oli ristiriitainen henkilö. Lahjakas ja oppinut mies käytti kärkevää kieltä, mutta ei itse sietänyt lainkaan kritiikkiä. Kuoleman jälkeen Vaulon sisar oli valittanut, että Kaarle oli käynyt ristiksi perheelleen. Hän riiteli oman ja vaimonsa suvun kanssa, ja suku oli jo harkinnut hänen lähettämistään hoitoon vainoharhaisuudesta epäiltynä. Lesken lisäksi Vaulolta jäi kolme lasta; Talvikki, Valvatti ja Kaarle eli Kalle.
Kuolinpäivälle appi Kalle Rantanen oli kirjoittanut kalenteriinsa lakonisesti: ”Kaarle Vaulo ammuttiin tänään”.