Pentti Linkola kertoi Tyrväntö-piirissä linnuston muutoksista
Vanajanselän tyypillisiä ja runsaita lintulajeja ovat kalalokki, kalatiira, silkkiuikku ja muualla taantunut naurulokki. Naurulokkeja pesii järvellä noin 800 paria, kalalokkeja noin 400 paria, satoja tiirapareja ja yli 200 silkkiuikkuparia. Naurulokkeja ei 1950-luvulla ollut Vanajanselällä lainkaan, se on kuten nokikanakin siirtynyt pienten lintujärvien ruovikoista Vanajaveden rannoille. Runsaat 50 nokikanaparia on löytänyt uudenlaisen pesimäympäristön lisääntyvistä sorsimokasvustoista. Selkälokki on surullisen harvinainen, niiden noin 5-6 parin kanta on pudonnut kymmenesosaan parhaista vuosista, ja selkälokkeja on Vanajanselällä vähemmän kuin merilokkeja. Kuikka ei tunnu Vanajaveden sameissa vesissä viihtyvän.
Tyrväntö-Seura pyysi Pentti Linkolan kertomaan Tyrväntö-piirien luentosarjaan Vanajanselän linnustosta, koska hän on pisimpään seurannut alueen lintulajeja ja tehnyt niistä tarkimmat muistiinpanot. Linkola esitteli seuranta-alueeltaan lähes hävinneet lajit, uhkaavasti taantuneet lajit, uudet lajit ja voimakkaasti runsastuneet linnut. Hänen havaintoalueeltaan ovat vuosikymmenten kuluessa lähes tai kokonaan kadonneet mm. kottarainen, kuhankeittäjä, peltosirkku, törmäpääsky, kivitasku, kehrääjä, lapasorsa, mustakurkku-uikku, uuttukyyhky, käenpiika sekä muutto- ja tuulihaukat. Jo kivitaskujen ja kottaraisten harvinaistuminen on vienyt maisemasta tuhansia lintuja.
Pentti Linkola on seurannut Tyrvännön lintuja vuodesta 1948 alkaen, ja tiiviisti vuodesta 1950. Hänen käsittelemäänsä havaintoalueeseen kuuluvat Tyrväntö, Sääksmäki, Hauho, Pälkäne, Kuhmalahti ja Luopioinen. Seuranta-aikana 18 lajia on hävinnyt alueelta niin, että kannat ovat alle 5 prosenttia vuosien tai vuosikymmenten takaisesta. Kuukkeli on kadonnut kokonaan. Kottaraiskannat ovat vähentyneiden karjojen myötä hävinneet paikoin tyystin, vaikka luentopaikassa Retulansaaressa kottaraisia vielä voikin ihailla. Kuhankeittäjä katosi vähitellen lännestä kohti itää, Retulassa ja Mälkiäisissä oli aikanaan hyvät lajin lintukannat. Peltosirkku oli aikanaan lähes yhtä yleinen kuin keltasirkku, mutta nyt alueella harvinainen. Kivitasku oli 1980-luvulle asti yleinen joka pihan laji, nyt lähes hävinnyt. Törmäpääskyjä ei havaintoalueelta löydy enää mistään. Samalla lähes kadonneiden listalla ovat keltavästäräkki, kehrääjä, valkoselkätikka, käenpiika ja muuttohaukka. Linkola rengasti parhaina vuosina noin 100 tuulihaukkaa, nyt lajia ei juuri tapaa. Ja jäljellä olevat ovat jostakin syystä muuttaneet elintalojaan, ja siirtyneet vanhoista variksenpesistä pönttölinnuksi. Uuttukyyhky katosi 1960-luvulla. Lapasorsa on jo niin harvinainen, että Retulansaaren havainto oli kesän 2007 ainoa. Mustakurkku-uikku on kokenut ehkä suurimman lukumääräisen romahduksen. Pikkutylli on taantunut paikallisesti, ja kadonneiden listalla ovat vielä suokukko ja peltopyy.
Voimakkaasti taantuneina, niin että kannat ovat vain alle kolmanneksen entisistä, Linkola esitteli varpusen, kiurun, hömötiaisen, räystäspääskyn, käen, hiiri- ja mehiläishaukan, puna- ja tukkasotkan, kaakkurin, kuovin ja taivaanvuohen. Kulorastas on taantunut paikallisesti. Leppälintuja on jäljellä vain harvakseltaan. Pensastasku kaipaisi avo-ojitettuja peltoja, mutta niitä ei juuri ole. Helmipöllöt on saattanut hävittää näädän ja huuhkajan paluu Hämeeseen. Ennen niin näkyvät rantateeret ovat hävinneet, teeri on nyt vain suurien metsien lintu.
Töyhtöhyyppä, naurulokki ja selkälokki ovat kokeneet oudot kannanmuutokset. Ne runsastuivat moninkertaisesti 1960-70-luvuilla, mutta ovat uudelleen taantuneet 1950-luvun tasolle, jopa sen alle.
Uusina lajeina 1940-luvun lopun tilanteeseen verrattuna on ilmestynyt kymmenisen lintua. Kaikki niistä pesivät myös Tyrvännössä. Pikkuvarpusen ilmaantuminen ei liity mitenkään isomman varpusen harvinaistumiseen. Satakielestä oli 1950-luvulta vain kaksi havaintoa, nyt Tyrvännössä pesii noin 10 paria. Ruskosuohaukka on lisääntynyt 1980-luvulla, samoihin aikoihin ruovikoissa yleistyi kaulushaikara. Kyhmyjoutsen oli välillä yleistymässä, kunnes laulujoutsen hyökkäävänä lintuna on lähes hävittänyt suuremman sukulaisensa. Pentti Linkola havaitsi alueen ensimmäisen pesivän laulujoutsenparin Vekurinjärvellä 15 vuotta sitten, nyt se on yleinen näky. Istutuksena tuotu kanadanhanhi pesii säännöllisesti, Vanajavedellä on noin viisi paria. Meriharakka ilmestyi Pyteriin kolmisen vuotta sitten. Pikkulokkeja pesi kesällä 2007 Vanajanselällä noin 110 paria, ensimmäinen merilokkipari ilmestyi pesimään 1976.
Räjähdysmäisesti runsastuneina Pentti Linkola piti lajeja, joiden kannat 1940-50-lukujen vaihteen tilanteeseen verrattuna ovat vähintään viisinkertaistuneet. Näitä ovat mm. korppi, joka ei aiemmin pesinyt Tyrvännössä lainkaan, sekä rauhoituksen ja kaatopaikkarottien ansiosta yleistynyt huuhkaja. Sinitiainen alkaa olla tiaisten valtias. Viirupöllö lisääntyy pöntötyksen ansiosta. Kurki on muuttanut erämaasoilta kosteille pelloille ja rantojen mataliin lahtiin. Harmaalokki on yleistynyt niin, että kun 1953 Vanajanselällä oli kolme pesää, nyt niitä on noin 200. Harmaalokki on etenkin Sääksmäenselän lintu.
Harmaahaikara saattaa yleistyä tulevaisuudessa. Linkola on havainnut vain yhden pesinnän Sepäänsaaressa. Vanajavedellä liikkuvat linnut ovat yleensä jo pesineet Itämeren eteläpuolella ja tulleet sitten tänne ruokailemaan mataliin lahtiin ennen syysmuuttoa etelään. Vähemmän toivottavina pesimätulokkaina hän piti sinänsä komeaa merikotkaa ja merialueella lisääntyvää rumilusta merimetsoa.