Juuret merkitsevät elämän lujaa ja varmaa pohjaa. Siinä on läsnä menneiden sukupolvien työ ja siunaus. Siinä on syvällä tavalla läsnä ihmisyys, josta voi versota yhä uudelleen rakkauden tekoja. Ja ennen muuta siinä on turvallinen luottamus: suuri Jumala, joka antaa muodon ja tarkoituksen kaikelle elämälle.

Mutta ihminen tarvitsee myös siipiä, jotta voisi nousta korkeammalle ja katsella kauas. Kun näkee laajemmin, uskaltaa antautua uusiin mahdollisuuksiin. Unelmat hellivät rikkinäistäkin ja pettynyttä. Siipirikonkin siivet voivat kantaa iloon ja hymyyn...

Retulan Alikartossa vietti kesää lehtori Wallinin perhe. Lehtorin pojat toivat mukanaan koulutoverinsa Oskar Merikannon. Elämänkerta kuvaa Oskar-poikaa "iloluontoiseksi veitikaksi ja koko seurueen huvittajaksi". Tuolloin hänen musiikillinen lahjakkuutensa oli jo huomattu. Mahdollisesti hän kävi soittamassa Ylikartanon taffelipianoa hartaille kuulijoille, seudun nuorten näytelmässä "Roinilan talossa" Oskar Merikanto esitti Maunoa...

Tyrvännön kanttorin poika Valdemar Rosenborg (sittemmin Runolinna) oli jo seurakunnan tilaisuksissa avustanut isäänsä soitollaan ja kauniilla lauluäänellään, sekä ilmaissut halunsa lähteä musiikkia opiskelemaan. Tyrväntöläiset päättivät avustaa häntä ja mahdollistivat hänen opiskelunsa lukkarinkoulussa Helsingissä. Valdemar menestyi hyvin ja hänestä tuli opettajansa Oskar Merikannon lempioppilas. Kanttorina toiminut Runolinna hankki Retulansaaresta kesäpaikkansakin, Kotirannan, jossa jälkipolvet nyt viettävät kesiä...

Tyrväntöläisen Palanderin pappissuvun jälkeläiset, Suolahdet, toivat kesänviettäjinä musiikkia tänne. Professori, kenraali Eino Suolahden puoliso Anna Forsell esiintyi mm. Tyrvännön kirkossa ja kotikonserteissa Petäyksessä. Heidän nuorimmasta pojastaan Heikistä tuli huomattava säveltäjä, jolle äiti oli varmaankin ollut tärkeä innoittaja ja tukija...

Trio Lehtelä esiintyi Tyrvännön kartanoitten puistokonserteissa monena kesänä 1960-70-lukujen molemmin puolin. Myös Toivo Lehtelä syntyperäisenä tyrväntöläisenä vietti kesiään täällä.

Helsingin kaupunginorkesterin sinfoniakonsertti tammikuussa 1958: Tauno Marttinen johtaa itse palkitun sävellyksensä "Kokko, ilman lintu" ensiesityksen. Laulajattaren altto liitelee ilman lintuna orkesterin yllä, kuka on tuo Raili Kostia, jolla on näin poikkeuksellisen kaunis ääni. Jotkut tiesivät kertoa, että Tauno Marttinen oli tuonut hänet mukanaan Hämeenlinnasta. Musiikkiarvostelijat kirjoittivat innoissaan, että "uusi tähti on syttynyt laulutaivaalle". Tämä tähti oli Tyrvännön silloisen kanttorin Martti Kostian Matti-pojan vaimo, Raili Kostia. Raili Kostian tie kulki vuosia saksalaisilla oopperalavoilla, mutta silloin tällöin hän tuli esiintymään Tyrvännön kirkoon...

Tyrvännön kirkon urkuparvella vaikutti tavallaan tietty perhepiiri, joka loi menoihin kodikkuutta. Oli ystävällinen suntiopariskunta, Aulon Eemeli tyylikkäine viiksineen ja Martta-rouva. Parvella oli myös usein kirkon epävirallinen kanttori Viljo Seppänen, siirtolaiskarjalaisia, joka lauloi kauniilla äänellä harrastuksekseen. Se kevensi urkurin työtä ja antoi juhlavuutta menoihin, erityisesti juhlapyhinä...

Lepaa ei ollut 40-luvulla aivan tavallinen maalaiskylä, koska täällä sijaitsivat valtion omistamat puutarhaoppilaitos ja maatila, joiden alueilla asui yliopistokoulutuksenkin saaneita ihmisiä. Lisäksi oli mm. näiden laitosten työläisiä, maata viljeleviä siirtolaisia ja alkuperäisiin asukkaisiin kuuluneita maanviljelijöitä. Mitään kastijakoa Ukko Räty ei kuitenkaan muista Lepaan koulussa olleen...

Rädyn tullessa Lepaalle koulua käytiin vanhassa puukoulussa. Siinä sijaitsivat myös opettajien asunnot. Suurten ikäluokkien tullessa kouluikään alkoivat kunnan koulut käydä ahtaiksi. Tästä syystä ruvettiin suunnittelemaan uutta koulua. Aluksi uuden koulun sijaintipaikaksi ehdotettiin Retulaa. Lepaan koulun johtokunta ja Uuno Räty alkoivat kuitenkin ajaa Lepaata uuden koulun sijaintipaikaksi. Niin Lepaa sai koulunsa, joka taisi olla silloisen Tyrvännön kunnan suurimpia yksittäisiä rakennushankkeita. Uuden koulun vihkiäisissä 1952 vieraili esiintyjänä oopperalaulaja Raili Kostia, ja oppilaat olivat valmistaneet suuren näytelmän Prinsessa Ruususesta.

Koulunkäynti oli siihen aikaan hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Joka aamu suoritettiin kynnenalusten tarkastus heti aamuhartauden jälkeen. Myös korvat ja korvantakuset tarkastettiin. Opettajalle vastattiin aina seisten. Istua sai vain opettajan luvalla...

Kaikesta oli pulaa. Me koululaiset keräsimme Haukilan kartanon pelloilta tähkiä. Siten varmistettiin puuro- ja vellijauhot koulun keittolaan. Kun läksyt oli tehty, mentiin metsään keräämään polttopuita. Kaivoimme myös ojanpientareilta voikukan juuria, joista paahdettiin kahvinkorviketta ohran ja rukiin lisäksi.

Keväällä 1940 kartanon hevoset palasivat sodasta. Olimme tulleet koulusta ja asettuneet reput selässä tallimäelle odottamaan hevosten paluuta. Neljä hevosta oli lähetetty, kolme palasi. Kun hevoset oli laskettu autosta, menivät ne jokainen hirnahdellen talliin ja omaan pilttuuseensa.