Katri Erkamo
Vanajanselkä – meidän vesistömme
Vanajaveden reitti kuuluu Kokemäenjoen vesistöön, joka on Suomen neljänneksi suurin vesistöalue, pinta-alaltaan noin 27 000 neliökilometriä. Reitti saa alkunsa Lammin ja Padasjoen rajalta Pääjärven valuma-alueelta. Pääjärvestä reitti kulkee Teuronjoen, Puujoen, Kernaalanjärven ja Hiidenjoen kautta Vanajaveteen. Reitin tärkeimmät sivuhaarat ovat Kernaalanjärveen laskevat Hyvikkälänjoki ja Loppijärvestä alkava Tervajoen haara. Valkeakosken kautta Vanajaveden Rauttunselkään virtaavat Längelmäveden ja Hauhon reitit. Vanajavedeltä on yhteys Pyhäjärveen sekä Kuokkalankoskea että Lempäälän kanavaa myöten. Vanajavesi eli Vanajanselkä on reitin suurin selkävesi, pinta-alaltaan 120 neliökilometriä ja maamme 24. suurin järvi. Sen keskisyvyys on vain noin kahdeksan metriä ja syvin kohta 21 metriä. Vesi viipyy Vanajanselällä reilun vuoden.
Itsenäiseksi järveksi Vanajavesi kuroutui noin 8 500 vuotta sitten Ancylusjärvivaiheen puolenvälin tienoilla. Kuroutumisen jälkeen maankohoaminen jatkui voimakkaimpana lännessä ja luoteessa, missä siis sijaitsee järven lasku-uoma. Vanajaveden allas alkoi kallistua kaakkoon ja veden virtaus heikkeni ja järven pinta kohosi. Vanajaveden kaakkoisosille on ollut lähes koko historian ajan tyypillistä vedenpinnan jatkuva nousu. Tulvat ovat erityisesti vaivanneet Tyrvännön aluetta. Tulvia yritettiin ehkäistä Kuokkalankoskea perkaamalla jo 1700-luvulla. Pintaa laskettiin lopulta 1850-luvulla parisen metriä, suunnilleen nykyiseen tasoonsa, joka on 79,4 metriä merenpinnan yläpuolella. Vanajaveden vaiheita tutkineen Väinö Auerin mukaan Vanajaveden synnyn aikoihin rannat olivat Vanajanselällä jopa 8–9 metriä nykyisen vedenpinnan alla. Järven korkein ranta, 81,5–82,5 metriä merenpinnan yläpuolella, on edelleen selvästi havaittavissa.
Vanajanveden pinnankorkeutta säännöstellään
Vedenpinnan säännöstely aloitettiin vuonna 1962. Se perustuu korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1960 antamaan päätökseen II vesistötoimikunnan vuonna 1958 myöntämästä säännöstelyluvasta. Säännöstelyn keskeinen tavoite oli tuolloin tulvasuojelu ja rantapeltojen viljelyolosuhteiden parantaminen. Vanajaveden pinnankorkeutta säännöstellään Lempäälässä Herralanvirran padolla. Ylimpien vedenkorkeuksien aikana ja talvella jäävaikeuksien vuoksi säännöstelyssä käytetään apuna myös Lempäälän kanavaa. Säännöstely muuttaa vesistöjen luonnontilaa, koska vedenkorkeusvaihtelut eivät noudata luonnon rytmiä. Vesi lasketaan talvella luonnonmukaista alemmaksi, jotta pystytään estämään sulamisvesistä keväällä muuten aiheutuva tulva. Kesäisin vesi pidetään yleensä tasaisen korkeana. Suurin sallittu vedenkorkeuden vaihtelu on 1,8 metriä. Vuosina 1963–2004 vedenkorkeus on vaihdellut 58 senttimetristä 1,94 metriin. Keskimääräinen vaihtelu on ollut 1,17 metriä. Vanajaveden pinnankorkeutta mitataan muun muassa Hämeenlinnassa automaattisella mittausasemalla, joka ilmoittaa soitettaessa numeroon 040 8354 317 vedenkorkeuden kolme viimeistä numeroa (7x,xx).
Kaikkia ei voi miellyttää
Monet Vanajaveden ranta-asukkaat pitävät sallittujakin vaihteluita aivan liian suurina. Säännöstelyä hoitavaa Pirkanmaan ympäristökeskusta on arvosteltu ankarastikin. Eniten tyytymättömyyttä ovat aiheuttaneet kevättalviset vedenpinnan laskut ja toukokuun alhaiset vedenkorkeudet. Mutta tuoreessa muistissa ovat myös kesän 2004 sateiden aiheuttamat vedenpinnan nousut. Tuolloin Vanajaveden korkeus oli Hämeenlinnassa huippulukemissa eli vedenpinta oli 79,99 metriä merenpinnan yläpuolella, noin 50 senttimetriä keskiarvon yläpuolella. Myös Toijalan Konhossa vedenpinta oli silloin ajankohdan ennätyslukemassa 79,59 metriä. Vanajaveden pintaahan säännöstellään pääosin Konhon vedenkorkeuden perusteella. Tulvien ehkäisemiseksi vettä juoksutettiin niin paljon kuin lupaehdot sallivat. Kuokkalankoskesta vesi pääsee virtaamaan keskeytyksettä läpi vuorokauden. Juoksutuksen lisäämiseksi äärimmilleen myös Lempäälän kanavassa juoksutusaikaa oli pidennetty.
Vanajaveden säännöstelyä hankaloittaa se, että vesistö muodostuu kahdesta kovin erilaisesta elementistä: järvimäisestä osasta ja jokimaisista kapeikoista. Juoksutuksilla voidaan välittömästi vaikuttaa vain järvimäiseen osuuteen eli Vanajanselkään ja vasta viiveellä jokiosuuksiin. Juoksutusten lisäämisessä entisestään on otettava huomioon myös alapuolisen vesistön tilanne. Järvettömissä jokivesistöissä virtaamien ja vedenkorkeuksien muutokset ovat nopeita. Suuret järvet reagoivat sateisiin viiveellä.
Luonnonmukaiseen rytmiin
Pirkanmaan ympäristökeskuksen säännöstelykäytäntöjen parantamiskokeilussa muutetaan Vanajaveden säännöstelyjä niin, että järvien keväistä tulvasuojelusyistä tehtävää vedenpintojen alentamista eli niin sanottua kevätkuoppaa lievennetään. Toisaalta vedenpinta pyritään toukokuussa nostamaan nykyistä aiemmin lähelle kesäistä vedenkorkeutta. Tavoitteena on myös noudattaa järvillä kesän aikana luonnonmukaista rytmiä, jonka mukaan vedenkorkeus kesän aikana syksyä kohti hiljalleen alenee.
Kuormitusta on edelleen vähennettävä
Ihminen on vaikuttanut voimakkaasti Vanajaveteen säännöstelyn lisäksi myös jätevesikuormituksella. Vanajaveden vesi on luonnostaan hiukan sameahkoa ja rehevää. Vanajanselkää ovat rasittaneet 1900-luvun alkupuolelta Hämeenlinnan suunnalta puunjalostusteollisuuden ja asutuksen jätevedet. Valkeakosken 1900-luvun puolivälissä voimistunut puunjalostusteollisuus kuormitti vastavirtaan jätevesillään Vanajanselkää. Huonoimmillaan vedenlaatu oli 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Ensimmäiset kalakuolemat olivat selvä merkki siitä, että vesistökuormitusta oli välttämätöntä alkaa rajoittaa. Vuonna 1961 säädetty vesilaki antoi siihen mahdollisuudet ja toimeen tartuttiin 1970-luvun alussa. Yhdyskuntien jätevesien puhdistamot rakennettiin pääosin vuoteen 1976 mennessä. Suuri osa pienteollisuuden jätevesistä liitettiin kunnalliseen viemäriin ja johdettiin sitä kautta puhdistamolle. Metsäteollisuudessa tilannetta korjattiin aluksi tehostamalla jäteliemen ja kiintoaineen talteenottoa sekä vähentämällä tarpeetonta veden käyttöä. Kuormitus puolittuikin näillä toimilla, mutta vedenlaatu ei vielä parantunut samaan tahtiin. Vasta viime vuosikymmeninä, kun biologiset puhdistamot otettiin käyttöön, kuormitus väheni murto-osaan. Vesiensuojelutoimilla on näin saatu pistemäinen kuormitus eli yhdyskuntien ja teollisuuden aiheuttama kuormitus hallintaan, mutta siinäkin ongelmana ovat edelleen typpipäästöt, joita olisi saatava vähenemään.
Vanajanselkä vaatii meidän kaikkien huomion
Edellä kerrottu perustuu ympäristöviranomaisten ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen raportteihin ja verkkosivujen tietoihin. Niiden mukaan Vanajanselän vedenlaatu on tyydyttävä ja happitilanne on viime vuosina parantunut merkittävästi. Kun vesistö kärsii kuitenkin edelleen muun muassa levähaitoista, joutuu kysymään, onko kaikki mahdollinen Vanajanselän hyväksi jo tehty. Todennäköisesti ei ole. Viime vuosina on erityisesti suojeltu puhtaimpia vesistöjä, jotta ne säilyisivät edelleen puhtaina ja rehevät, jätevesien vaivaamat vesistöt, kuten Vanajanselkä, ovat jääneet vähälle huomiolle. Se on perusteltua, mutta ei hyväksyttävää. Myös Vanajavedestä on huolehdittava. Emme saa kuitenkaan vaatia toimia vain muilta, vaan erityisesti meidän ranta-asukkaiden on tartuttava toimeen vedenlaadun parantamiseksi. Tämä työ hajakuormituksen vähentämiseksi on entistä tärkeämpää nyt, kun taajamien ja muiden pistemäisten kuormittajien päästöt on saatu vähenemään.
Oivan tilaisuuden aloittaa toimet kotijärven hyväksi tarjoaa Hämeen ympäristökeskuksen käynnistämä Vanajaveden reitin kehittämishanke (VAREKE). Siinä on tarkoitus yhteistyössä järven vaikutusalueen asukkaiden kanssa parantaa vesistön vedenlaatua esimerkiksi hoitokalastuksella, perustamalla kosteikkoja, rakentamalla laskeutusaltaita ja ottamalla käyttöön entistä tehokkaampia jätevedenkäsittelyjärjestelmiä. Olethan mukana vaikuttamassa Vanajaveden tulevaisuuteen. Lisätietoja antaa projektipäällikkö Tarinka Ringvall, puh. 020 490 3871, tarinka.ringvall@ymparisto.fi. Hankkeen edetessä tietoa saa myös ympäristökeskuksen verkkopalvelusta osoitteesta www.ymparisto.fi. Kehittämishankkeen rahoittavat pääosin alueen kunnat ja Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR).
Taulukossa on 25 vuoden ajalta muistiin merkityt päivät, jolloin Vanajanselkä on jäätynyt ja toisaalta jäät ovat lähteneet. Havainnot on koonnut Ruskeenkärjessä vapaa-aikaansa viettävä Rurik Wahlstein. Hänen seurannassaan järvi on jäässä, kun jää on 10 senttimetriä paksua. Keväällä kun jää on piikkijäätä eikä enää kanna, hän merkitsee järven vapautuneeksi jäistä. Wahlsteinin mukaan Ruskeenkärjen lännenpuoleinen selkä jäätyy yleensä itäpuolista aiemmin. Havaintojakson aikana Vanajanselkä on ollut jäässä keskimäärin 146 päivää.
| Vanajanselkä jäätynyt | Jäät lähteneet | Vanajanselkä jäässä, päiviä | ||
| 25.12.1980 | n.17.05.1981 | 143 | ||
| 15.12.1981 | n.28.04.1982 | 133 | ||
| 16.12.1982 | 30.04.1983 | 134 | ||
| 20.11.1983 | 04.05.1984 | 164 | ||
| 22.12.1984 | 16.05.1985 | 145 | ||
| 25.11.1985 | 05.05.1986 | 160 | ||
| 14.12.1986 | 05.05.1987 | 141 | ||
| 26.11.1987 | 09.05.1988 | 163 | ||
| 22.11.1988 | 18.04.1989 | 147 | ||
| 24.11.1989 | 08.04.1990 | 134 | ||
| 22.11.1990 | 01.05.1991 | 159 | ||
| 25.12.1991 | 01.05.1992 | 126 | ||
| 22.11.1992* | 02.05.1993 | 122 | ||
| 16.11.1993 | 06.05.1994 | 140 | ||
| 16.12.1994 | 28.04.1995 | 132 | ||
| 28.11.1995 | 10.05.1996 | 162 | ||
| 15.12.1996 | 08.05.1997 | 144 | ||
| 06.12.1997 | 06.05.1998 | 150 | ||
| 19.11.1998** | 22.04.1999 | 153 | ||
| 12.12.1999 | 26.04.2000 | 134 | ||
| 11.1.2001 | 30.04.2001 | 109 | ||
| 08.12.2001 | 23.04.2002 | 135 | ||
| 02.12.2002 | 13.05.2003 | 159 | ||
| 16.12.2003 | 28.04.2004 | 132 | ||
| 28.11.2004 | 29.04.2005 | 152 |
*)vielä 30.12. oli avoimia kohtia
**) tai 09.12.1998
Tyrvännön Joulu 2005
Tyrvännön Joululehdet