Tyrvännön Joulu 2002 |  |
Pekka Monto
Maailma muuttuu - niin Peltokyläkin
Viime vuosikymmeninä Suomessa tapahtunut yhteiskunnallinen muutos on pienoiskoossa havaittavissa selvästi myös Peltokylässä. Maaseutujen kylien väki on vähentynyt, erityisesti nuori väki on muuttanut pois. Ammattijakauma nyt on aivan toinen kuin muutama vuosikymmen sitten, ja eläkeläisten määrä on kasvanut. Monia syrjäseutujen kyliä uhkaa jopa autioituminen. Mutta mikä on Peltokylän tulevaisuus? Jotta ymmärtäisimme ja ehkä oppisimmekin jotain, niin tarkastellaanpa hieman kylän historiaa ja sen eri vaiheita.
Kylän synty liittyy kiinteästi viime sodissa kotinsa Karjalassa menettäneiden evakkojen asuttamiseen. Valtiolle kuuluneen Lepaan tilan maista lohkaistiin Tyrväntöön sijoitetuille karjalaisille välttämättömän toimeentulon takaamiseksi sekä pelto- että metsämaata. Lepaalta Kankaanpään suuntaan lähteneen kärrytien molemmin puolin rakennettiin lyhyessä ajassa 13 taloa navettoineen ja latoineen. Jotkut raivasivat itse lisää peltoa voidakseen suurentaa lehmien määrää. Karjatalous antoi perheille perustoimeentulon ja hieman rahaakin, kun maitoa lähetettiin meijeriin Hämeenlinnaan. Metsistä riitti puuta useimmassa tapauksessa vain omaan käyttöön. Elanto oli niukkaa, mutta toimeen kuitenkin tultiin.
Peltokylään sijoitetut karjalaisperheet olivat olleet maanviljelijöitä myös Kannaksella. Aluksi monessa talossa isäntänä toimi se perheenpää, joka myös Karjalassa oli hoitanut isännyyttä. Kuitenkin jo 1950-luvulla useimmissa taloissa oli vastuu siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Kyseinen vuosikymmen oli monessa muussakin mielessä merkityksellinen kylän tulevalle kehitykselle.
Sotien aikana tai pian sen jälkeen syntyneet suuret ikäluokat olivat tulleet kouluikään. Kansakoulua käytiin Lepaalla. Sinne kuljettiin sulan maan aikana joko kävellen tai polkupyörällä ja talvella hiihtäen. Tuotiinpa kauempana asuvia kovien pakkaskelien aikana hevoskyydilläkin kouluun. Merkittävä seikka oli liikenneyhteyksien lisääntyminen Hämeenlinnan suuntaan. Kylätien peruskorjaus ja sillan rakentaminen Kankaanpäänlahden yli mahdollisti linja-auton kulkemisen Peltokylän läpi. Niinpä monen talon lapset aloittivatkin oppikoulun käynnin Hämeenlinnassa.
Muutoksen paineet kylän ihmisten elämässä alkoivat tuntua 1960-luvulla. Pienimuotoinen maatalous ei enää välttämättä tarjonnut riittävää toimeentuloa, joten oli koetettava löytää muita tulonlähteitä. Perheiden lapset olivat siirtyneet joko opiskelemaan muualle tai pakon edessä hankkiutuneet töihin muille paikkakunnille muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kylän väkimäärä alkoi vähetä.
Maatalouden muutos näkyi selvimmin siinä, että 1970- ja 1980-luvuilla karjatalous loppui lähes tyystin koko kylästä. Seuraavalla vuosikymmenellä viimeisetkin toisen polven karjalaisisännät tulivat eläkeikään ja peltoja paketoitiin tai annettiin vuokralle. Ainoastaan yhdellä tilalla jatketaan tällä hetkellä päätoimista maanviljelyä.
Tämän lyhyen paikallishistoriallisen katsauksen perusteella voisi ajatella, että kylän elämä on lähestymässä loppuaan, mutta näin ei asia suinkaan ole. Uutta elämää kylälle ovat tuoneet mm. hevoset, joita on muutamalla tilalla yhteensä yli 30. Ratsastajat ovat tuttu näky Ratontiellä tai pellonpientareilla. Kolmannen sukupolven peltokyläläiset, joille seutu ei aikoinaan voinut tarjota elantoa, eivät suinkaan ole unohtaneet syntymäkotejaan. Viikonloppuisin ja loma-aikoina heitä näkyy synnyintalojensa pihapiireissä. Onpa kylälle tullut joku kolmannen sukupolven paluumuuttajakin, ja aivan viime aikoina kylä on asuinpaikkana alkanut kiinnostaa täysin ulkopuolisiakin.
Opimmeko edellisestä jotakin? Todennäköisesti huomaamme sen, että ihmisten elämä ja elämänpiiri muuttuvat kaiken aikaa. Se, mikä jonakin vuosikymmenenä tuntuu pysyvältä, on jo seuraavalla vuosikymmenellä muutoksen kohteena. Kun tämän hyväksymme, voimme samalla hallitusti säilyttää jotakin arvokasta. Meille peltokyläläisille se on Peltokylä.
Tyrvännön Joulu 2002
Tyrvännön Joululehdet