Eero Ojanen
VÄÄRÄMÄNTY JA VIELÄ LISÄÄ VANHOJA TARINOITA
Pappismies perinteentutkijana
Vanhoja tarinoita kävi Tyrvännöstä keräämässä jo 1800-luvun puolimaissa H.A.Reinholm -niminen pappismies ja perinteentutkija. Reinholmin (1819-1883) kaikkialta Suomesta keräämät tarinat ja muut tiedot jäivät hänen jäljiltään enimmäkseen julkaisematta, usein vaikeaselkoisiksi muistilappusiksi. Myöhemmät tutkijat ovat niitä toki eri asioiden yhteydessä käyttäneet, mutta Tyrvännön kohdalla noiden Museovirastoon talletettujen paperien osittainenkin läpikäyminen tuotti osin uusia muistitietoja, osin mielenkiintoisia näkökulmia muuten esille nousseisiin kysymyksiin.
Reinholmin tarinat korostavat mm. Lepaan kirkon erittäin korkeaa ikää samoin kuin Hinnonmäen merkitystä muinaisen Lepaan-Suontaan seudun kannalta. Erään tarinan mukaan vanha, ehkä ensimmäinen, kirkko olisikin sijainnut silloin saarena olleessa Hinnonmäessä ja toisen tarun mukaan siellä olisi Lepaan kartanon vanha paikka. Muuta kautta on säilynyt perimätietoa siitä, miten Hämeen linna aiottiin rakentaa ensin Hinnonmäkeen. Näitä tarinoita on Hämeestä vaikka kuinka paljon, mutta sattumalta ne eivät ole syntyneet, vaan tarinoissa mainituilla paikoilla on todella ollut jokin aivan oma merkityksensä.
Hinnonmäen muinaiset rakennelmat jäänevät iäksi löytymättä paikalla suoritettujen voimallisten raivaustöiden vuoksi. Monet Hinnonmäeltä löytyneet esineet taas ovat joutuneet hukkaan siksi, että ne löydettiin jo 1800-luvun alussa tai vieläkin aiemmin, aikana Jolloin muinaisesineiden tallen-taminen ja tutkiminen ei ollut nykyisellä tasoltaan. Reinholmin papereissa on joka tapauksessa kuvauksia Hinnonmäeltä löytyneistä muinaishaudoista samoin kuin rautakautisista miekoista ja muista esineistä.
Sitten kun Lepaan kirkko oli jo myöhemmillä sijoiltaan, sinne on järveltä saavuttu tarinoiden mukaan Mäenpään kautta, mikä onkin nykyistä vaikea-kulkuisemman virran vuoksi ollut järkevää.
Väärämänty
Mutta löytyipä uutta tarinaa myös Lepaan oppilaitosten tienhaarassa sijaitsevalla Väärämännyn mäeltä. Väärämännyn mäki on myöhemmiltä ajoilta tiedetty lepaalaisten ja ehkä muidenkin kokoontumispaikaksi, jonne on tultu joskus dramaattisissakin merkeissä.
Esimerkiksi vuoden 1917 poliittisten kuohuntojen aikaan Lepaan torpparit kokoontuivat juuri Väärämännyn mäelle ja marssivat sieltä miehissä kartanoon vaatimaan 8 tunnin työpäivää.
Paikalla on kuitenkin vanhemmatkin perinteet. Mäellä on Reinholmin mukaan ennen todella kasvanut Väärämänty, siis erikoisen muotoinen puu, joka on ollut niin sanottu pitämys- eli uhripuu. Tarkempia kuvauksia mäellä suoritetuista uhrimenoista ei ole, mutta mieleen tulee vastine Hauhon Kenkivuorella sijainneesta, salaman vuonna 1934 polttamasta tupsumännystä, jonka luokse tultiin uhraamaan monilta suunnilta ja johon oli tapana aivan erityisesti iskeä raudanpalasia.
Jos Lepaan sakastin vaiheilla on todella ollut uhrilehto, mitä myös on kerrottu, niin miten hyvin lähellä sijaitseva Väärämännyn uhripaikka on siihen mahtanut suhtautua?