Tyrvännön Joulu 1997
Juhani Lokki
VANAJAVESI
Vanajaveden rannat ovat olleet asuttuja jo kivikaudesta alkaen. Ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne Kokemäenjokea pitkin ja asettuivat asumaan vesien äärelle niemiin ja saariin. Vesi muodosti heitä yhdistävän tekijän. Sitä pitkin oli helppo kulkea niin avoveden aikaan kuin talvellakin jäätä pitkin.
Etelästä Vanajanveteen tuo vettä Lepaanvirta, joka hiljalleen virtaa ikivanhan hämäläisen viljely- ja kulttuurimaiseman läpi. Lepaanvirran alkulähteet ovat Riihimäen lähellä. Sieltä se mutkittelee Tervakosken ja Turengin kautta Hämeenlinnan läpi kohti Vanajavettä. Pohjoisesta järvi saa vettä Valkeakosken kautta Mallasvedestä, jonne puolestaan virtaavat Hauhon ja Luopioisten kirkkaiden järvien vedet. Pohjoisesta Mallasveteen laskee Längelmävesi ensin Kaivannon kanavan kautta Roine-veteen, joka sitten yhtyy Mallasveteen. Koko tässä järvien labyrintissä suurin järvi on Vanajavesi. Sen pinta-ala on lähes 120 km².
Vanajaveden laakso Hämeenlinnasta ja Aulangolta Hattulan kautta aina Vanajaveteen asti on poikkeuksellisen kaunis. Lepaanvirran rantamilla edustavat kulttuuripiirteitä vanhat kartanot puistoineen. Taustalla kohoaa varsinkin pohjoisosiltaan komea Tenholanharju, jonka korkein kohta on vanha linnavuori, kuten moni muukin Vanajaveden rantamien korkea mäki, mm. Rapolanharju Sääksmäellä. Vanajaveden laakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Tältä samalta vesistöalueelta on valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin sisällytetty myös Hakoisten-Kernaalan alue Janakkalasta, Sääksmäen-Tarttilan alue Valkeakoskelta ja Hauhonselän kulttuurimaisemat.
Säännöstelty allas
Vanajaveden pinta on ollut vielä viime vuosisadan alkupuolella noin kaksi metriä korkeammalla kuin nyt. Silloin perattiin Lempäälässä koskia niin, että vedenpinta laski. Tämän jälkeen järven vedenpinta vaihteli vapaasti. Keväällä oli tulva, joka nousi rantaniityille ja rantametsiin. Järviallas otettiin vuonna 1960 säännöstelyn piiriin, jolloin vettä ruvettiin juoksuttamaan talvella pois, jotta jotta vältyttäisiin kevättulvilta. Kesän mittaan vedenkorkeus niin ikään pidetään hyvin tasaisena. Tällä on ollut suuri vaikutus järveen ja sen rantojen luontoon.
Vanajaveden rannoilta puuttuvat nyt säännöstelyn aikana monet kasvit, joiden elinolosuhteisiin kuuluu oleellisena osana kevättulva. Rantaorvokkia ei enää löydä niiltäkään vähiltä laidunniityiltä, jotka vielä ovat jäljellä rannan tuntumassa. Kynäjalavan nuoret taimet ovat hyvin harvassa, sillä tämän harvinaisen lehtipuun siemenet tarvitsevat itääkseen kevättulvan liottavan vaikutuksen. Nuorimmat kynäjalavat ovatkin tällä hetkellä runsaan 30 vuoden ikäisiä.
Vielä suuremman muutoksen rantamaisemaan on aiheuttanut rantalaidunnuksen loppuminen. Sen myötä ovat hävinneet lyhytruohoiset rantaniityt, joilla on kasvanut nyt jo lähes hävinneet kurjenmiekka, jokileinikki, vesinenätti, paunikko ja mutayrtti. Vanajaveden rannoilta ovat rajusti vähentyneet myös kuovit, kottaraiset ja muut rantalaitumilla ruokailevat linnut.
Vanajavesi on kauttaaltaan matala. Sen keskisyvyys on vain 7,9 metriä ja syvin kohtakin on vain 24 m. Keskellä Vanajanselkää Ruskeenkärjestä Oitinkinnakseen Sääksmäellä kulkee järven pohjassa harjanne, joka nousee vain muutaman metrin päähän vedenpinnasta. Saaria järvessä on noin 90. Osa niistä on pieniä kallioluotoja, kun taas osa hyvin reheviä pikku saaria, joissa kasvaa lehmuksia ja runsaasti muita lehtipuita.
Retulansaaren rannoilla on jäljellä vielä useassa kohden vanhoja tervaleppälehtoja, joissa kasvaa myös melko runsaasti kynäjalavia. Näissä lehdoissa kuuluu kuhankeittäjän huilumainen laulu ja kerttujen sujuva jokeltelu, mutta ennen muuta ne tarjoavat vanhoine lehtipuineen asuinpaikan monelle harvinaiselle hyönteiselle ja kasville.
Retulansaaressa on niittylaidunnuksen jäljiltä komeita katajikkomaita, joiden säilyminen tulevaisuuteen olisi ensiarvoisen tärkeää niin maisemallisesti kuin myös kulttuuribiotooppina, jollaista on vain hyvin vähän jäljellä. Näiden säilyttäminen olisi helpointa laiduntamalla karjaa perinteisin tavoin.
Likaantuminen
Valkeakosken puunjalostuslaitokset ovat lianneet Vanajavettä. Sieltä on päästetty kuitujätettä suoraan vesistöön. Tämä kuitujäte kulkeutuu pohjaa pitkin vastavirtaa itse Vanajanselälle. Kuitujätteen leviäminen on kuitenkin pysähtynyt 1970-luvulla Vanajaveden poikki kulkevaan harjanteeseen, jonka ilmentymiä ovat Ruskeenkärki, Pyterin saaret, Selkäsaaret sekä Oitinkinnas. Vanajanselällä oli 1970-luvun alkupuolella laajamittaisia kalakuolemia lähinnä selän länsiosissa. Nykyisellään vesien tila on jonkin verran parantunut, mutta vieläkin näkyvät rehevöitymisen jäljet siinä, että järvellä kasvavat mm. kilpukka, limaskat, kiehkuraärviä ja karvalehti. Veden tilan paraneminen näkyy esimerkiksi järvisätkimen lisääntymisenä monin paikoin.
Valkeakosken tehdaslaitosten lisäksi tulee ravinteita järvelle runsaasti Lepaanvirtaa pitkin. Nämä ravinteet tulevat vesiin maatalouden hajakuormituksen lisäksi Hämeenlinnan ja Turengin teollisuuden ja taajamien jätevesistä.
Rehevöityminen näkyy parhaiten hyvien lintulahtien, Heinunlahden, Suolahden, Uskilanlahden ja Vittiänlahden kasvillisuuden lisääntymisenä ja muuttumisena edustamaan enenevässä määrin rehevien järvien kasvillisuutta pikemminkin kuin karun. Näillä lahdilla kuulee kaulushaikaran puhaltelevan kumeaa huutoaan alkukesän kuulaina öinä. Ruskosuohaukat kantavat saalista ruovikon kätköissä oleviin pesiinsä ja kerttuset konsertoivat tiheissä ruovikoissa.
Näkyvät lokit
Vanajanselän näkyvimpiä lintuja ovat lokit. Pesivien lintujen lukumäärä kasvaa vuosi vuodelta. Runsain järven lokeista on kalalokki, joka on sopeutunut hyvin Vanajaveden rantojen tiheään mökkiasutukseen ja pesii onnistuneesti monien kesämökkien laitureiden tuntumassa. Naurulokki on perustanut muutamia melko suuria lähes 200 parin yhdyskuntia matalille heinikkoluodoille. Näillä luodoilla pesivät myös järven sotkat ja monet sorsaparit.
Harmaalokin kailotus kuuluu kaikkialta vesillä liikujan korviin. Näin ei suinkaan aina ole ollut. Ensimmäiset harmaalokit asettuivat pesimään Vanajanselälle aivan 1950-luvun alussa. Nyt 40 vuotta myöhemmin pesiviä harmaalokkeja on jo noin 200 paria. Tämä harmaalokin runsastuminen on tapahtunut myös muilla järvillämme. Saman aikaisesti selkälokki on taantunut hyvin jyrkästi. Tähän on useita syitä. Selkälokki on myöhäinen pesijä, jolloin sen munapesät joutuvat kasvavan veneilyn aiheuttaman häirinnän kohteiksi. Tämä häirintä on usein tietämättömyydestä johtuvaa. Toinen syy on vesien säännöstely. Vedenpinta on keväällä lintujen aloittaessa pesinnän hyvin alhaalla ja nousee pesinnän edistyessä siten, että monet rannan tuntumassa olevat pesät tuhoutuvat. Tämä sama ilmiö aiheuttaa säännöllisesti myös kuikkaparien pesinnän epäonnistumisen. Harmaalokki saattaa myös aiheuttaa kilpailullaan vaikeuksia selkälokin menestymiselle.
Vanajavesi on ensimmäisiä merilokin pesimäpaikkoja sisämaassa. Laji pesi järvellä ensi kerran vuonna 1976 ja on tämän jälkeen kuulunut säännöllisesti järven pesimälinnustoon. Vanajanselän poikkeuksellisiin pesimälintuihin kuuluu myös kyhmyjoutsen, joka on aivan viime vuosina kotiutunut Valkeakosken tuntumaan ja näyttäytyy komeana Sääksmäen siltojen lähellä kolmostietä huristaville autoilijoille.
Merellisiä vieraita
Vanajavedellä vierailee säännöllisesti monia merilintuja. Loppukesällä ulottavat räyskät saalistuslentonsa pitkälle sisämaahan, vaikka pesivätkin merellä. Elokuun alkupuolella saattaa selän kivikareilla lepäillä viisentoistakin räyskää. Jo heinäkuulla ilmaantuvat ensimmäiset merimetsot saalistelemaan ja istuskelemaan järven kiville pohjoisilta pesimäalueiltaan. Punajalkaviklo vierailee säännöllisesti muuttomatkoillaan Vanajavedellä, samoin allit, mustalinnut ja monet arktiset hanhet. Viimeisten vuosien aikana myös komea merikotka on talvehtinut Vanajaveden äärillä syöden pilkkimiesten avantojen reunoille jättämiä sinttejä. Enteileeköhän tämä merikotkan palaamista hämäläiseksi pesimälinnuksi?
Näkymä Vanajanselälle Suotaalan Elolan kärjestä Puromiehen huvilan Leppärannan laiturilta. Kanttori Martti Kostia "Emma"-keskimoottorilla varustetulla veneellään matkalla kotiinsa Suotaalan Siukolaan 1940-luvulla. Takana näkyvät vasemmalla Petäyksen kärki ja oikealla Lammassaaret Saarento-huviloineen.