Tyrvännön Joulu 1997
Eero Ojanen
OLIKO PYHÄ PIETARI TYRVÄNNÖN SUOJELUPYHIMYS?
Kansan muistitiedon mukaan Tyrvännön kirkkopyhää vietettiin heinäkuun toisena sunnuntaina siksi, että kirkko olisi vihitty 9. heinäkuuta ja kirkkopyhä olisi ollut lähimmäs tuota päivää osuva sunnuntai.
Tyrvännön nykyistä kirkkoa ei kuitenkaan ole vihitty 9. heinäkuuta vaan aivan eri vuodenaikaan, 6. helmikuuta vuonna 1803. Vihkimismuiston täytyisi siis liittyä johonkin aikaisempaan ja siten Lepaalla sijainneeseen Tyrvännön kirkkoon. Lepaalla kirkkorakennuksia ehti olla useitakin. Viimeisin niistä rakennettiin 1729, sen edeltäjistä ei ole tarkkoja tietoja. Vihkimispäivän perinne voisi juontua jo Tyrvännön ensimmäisestä, todennäköisesti 1200-luvulla rakennetusta kirkosta, sillä kirkko oli jatkumo, vaikka kirkkorakennus aikojen kuluessa jouduttiin uusimaan ja vihkimäänkin joka kerta uudelleen.
Ainakin periaatteessa on mahdollista, että kirkkopyhän selittäminen kirkonvihkimispäivällä onkin vasta myöhempien aikojen keksintö. Keskiajalla alkunsa saanut paikallisten kirkkopyhien perinne säilyi kaikkein pisimpään juuri täällä Keski-Hämeeksi nimetyllä alueella, Tyrvännössä ja sen naapuripitäjissä. Rinkiin kuuluivat lisäksi ainakin Sääksmäki, Hauho, Tuulos ja Luopioinen, joilla myös oli oma merkkipyhänsä jonain kesän tai kevätkesän sunnuntaina.
Tyrväntöläisten matkoja esimerkiksi Tuuloksen kirkkopyhän viettoon on muuten kutsuttu myös pyhiinvaelluksiksi, joka on keskiaikaan viittaava sana ja kertonee siitä, että kirkkopyhäperinne juontaa juurensa jo keskiajalta.
Ei ole kuitenkaan varmaa, että noiden kaikkien seurakuntien kirkkopyhät olisivat keskiajalta alkaen olleet samalla paikalla eikä ole varmaa sekään, onko perinne olisi jatkunut täysin katkeamatta. Talviaikaan osuneita juhlia on kenties siirretty kesäksi, jolloin kulkeminen on ollut miellyttävämpää.
Kirkkopyhäperinteeseen kuuluivat nimittäin naapuripitäjistä tulevat kirkkovieraat ja monenlainen oheisohjelma markkinoineen, palvelusväen pestaamisineen, naimakauppojen hierojaisineen ja muineen. Tyrvännössä kuten muuallakin kirkkopyhän kerrotaan ainakin 1800-luvulla usein päättyneen ryypiskelyyn ja tappeluihin, joiden vuoksi viranomaiset koettivat lakkauttaa koko perinteen. Elämään se kuitenkin jäi tälle vuosisadalle saakka, ja nyttemmin se on Tyrvännössä viritetty henkiin uudelleen.
Keskiajalla jokaisella kirkolla oli kuitenkin myös toinen paikallinen juhla, kirkon suojeluspyhimyksen nimipäivä. Jokainen kirkko vihittiin jonkin pyhimyksen nimikoksi, ja tämä pyhimys oli siten koko paikkakunnan erityinen suojelija. Kirkko henkilöityi hänen mukaansa niin, että puhuttiin esimerkiksi Tyrvään Pyhästä Olavista, ei nykyiseen tapaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta. Pyhimykseksi julistettu Norjan kuningas Olavi olikin Suomessa suosittu kirkkojen suojelija. Erilaisten pyhimysten lisäksi kirkkoja omistettiin myös Jeesuksen opetuslapsille, Neitsyt Maarialle tai tietyille asioille, kuten Pyhälle Ristille.
Kaikkien kirkkojen suojeluspyhimyksistä ei ole nykyaikaan säilynyt varmaa tietoa. Tyrväntö on yksi niistä. Tutkija Martti Linna on kuitenkin hiljattain esittänyt Pyhän Pietarin mahdollisesti olleen Tyrvännön suojeluspyhimys.
Linnan mukaan koko pyhimyskultti oli hyvin järjestelmällisesti organisoitu niin että jokaisessa maakunnassa oli eräiden keskeisimpien pyhien kuten Neitsyt Maarian, Pyhän Olavin, Pyhän Laurin ja myös Pyhän Pietarin nimikkokirkot. Hämeestä ei Pyhän Pietarin kirkkoa kuitenkaan tunneta ja siksi Linna ehdottaa sen olleen Tyrvännössä.
Tämä perustelu ei sinänsä riitä, sillä meillä ei ole sitovaa näyttöä siitä, että koko pyhimyskultti eli pyhimysten palvonta olisi ollut noin määrätietoisesti ja tiukasti organisoitua.
Toisaalta teoriaa ei voi täysin kumotakaan ja Tyrvännön kirkkopyhän ajankohta saattaisi myös tukea sitä. Pietarin eli Pekan päivä on nimittäin keskiaikaisen pyhimyskalenterin jäljiltä yhä almanakassamme 29.6. Keskiajalla noudatettiin kuitenkin eri ajanlaskua, joka lopulta oli kymmenkunta päivää nykyisestä jäljessä. Vanhan ajanlaskun mukainen Pietarin päivä oli siten juuri nykyisen 9.7. aikoihin. Ei ole aivan mahdotonta, että Tyrvännössä olisikin alkuaan juhlittu suojeluspyhimys Pekan päivää, ja ajanlaskua 1700-luvulla rukattaessa kirkkopyhä olisi vaihtanut kalenterissa paikkaa heinäkuun puolelle. Hattulassa kävi samaan tapaan, kun Pyhän Ristin toisena juhlapäivänä 14.9. vietetty juhla siirtyi ajanlaskun vaihdoksen jälkeen myöhemmäs eli Mikon päiväksi.
Pietariin liittyen on myös mainittava Lepaan vanhaa kirkkoa koskevat merkilliset muistitiedot. Vielä 1800-luvulla ihmiset kertoivat sen olleen muinoin eli keskiajalla kuuluisa uhrikirkko, jossa käytiin seitsemästä pitäjästä, Loimaalta ja Punkalaitumelta eli Satakunnan puolelta asti.
Tarina ei tunnu mitenkään sopivan esimerkiksi myöhemmän ajan seurakuntajakoon. Samanlaisia tarinoita on eräistä muistakin kirkoista, kuten Eurajoen Irjanteen pienestä pyhäköstä, joka on Pyhän Pietarin nimikko. Pietarille omistettuja kirkkoja on ollut myös Liedossa, Siuntiossa ja Vesilahdessa. Monet niistä ovat hyvin vanhoja ja Martti Linnan mukaan Pyhän Pietarin palvonta onkin Suomessa alkanut jo hyvin varhain, niin sanotulla lähetyskaudella eli ennen kuin kristinusko 1200-luvulla saavutti lopullisen voiton maassamme.
Kansantarinat täällä ovat korostaneet myös Tyrvännön kirkon korkeaa ikää ja mainitut seitsemän pitäjän kirkot kuuluvat yleensä kaikkein vanhimpiin, 1100- ja 1200-luvulla ensimmäisinä perustettuihin kirkkoihin. Kaikki ne eivät olleet Pietarin nimikkoja, mutta jotain yhteistä kaikkien näiden asioiden ja tarinoiden takana voi olla.
Ei siis ole varmaa näyttöä siitä, oliko Pietari todella Tyrvännön suojeluspyhimys vai ei, mutta häntä ainakin on ehdotettu. Ehkä kysymys ei koskaan ratkeakaan, kuten eivät ratkea monet muutkaan tässä esille tulleet kysymykset, mutta jotain lisävalaistusta voidaan tutkimuksissa saada.
Pietari ainakin sopisi Tyrväntöön sikäli että hän oli tunnetusti kova kalamies ja hänestä tuli myös kaikkien kalastajien suojelija. Tyrvännössä kalastus taas on ollut niin tärkeä elinkeino, että harva paikkakunta ainakaan sisä-Suomessa lienee elänyt yhtä paljolti nimenomaan kalastuksesta. Tyrvännössä onkin aiemmin tunnettu sanonta "kyllä Pietari kalat antaa", mutta oliko kyse kalamiesten yleisemmästä sanonnasta vai oliko takana muistuma Pietarista juuri Tyrvännön ja sen kirkon suojeluspyhimyksenä, sitä on vaikea sanoa.
Låhteinä on käytetty mm. Marja Terttu Knapaksen kirjoituksia Hattulan ja Tyrvännön kirkot -teoksessa sekä Martti Linnan artikkelia Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot teoksessa Vesilahti 1346-1996.
Tyrvännön länsitapulipäätyinen ristikirkko 1890-luvulla.