Tyrvännön Joulu 1995
Erkki Ulamo
Pälkäne-laiva ja kapteeni Johansson
Istuin 1950-luvun alkuvuosina usein lauantaisen saunareissun jälkeen kuuntelemassa Lepaan opiston työmiesten "Aku" Lehtisen (s.1892) ja setäni Artturi Ulanin (s. 1906) juttuja Akun asunnossa, Lepaan kartanon vanhassa pehtoorin talossa. Pienen viinaryypyn kirvoittamina jutut usein kääntyivät Vanajaveden entisaikojen laivaliikenteeseen - keskustelijat olivat olleet opiston laivan laivamiehiä 1920-luvun vaiheen tienoilla. Erikoisesti mieleeni jäi Pälkäne-laiva ja sen kapteeni Johansson.
Vanajaveden laivaliikenne oli vilkkainta juuri tämän vuosisadan alkukymmenillä, jolloin Lepaan virrassa kulki päivittäin liki kymmenen laivavuoroa. Aamulla ne tulivat Luopioisista, Pälkäneeltä, Hauholta, Ritvalasta ja Mälkiäisistä Hämeenlinnaan, iltapäivällä palasivat samaa reittiä takaisin.
Salongin ikkunoista vilkkui hienoja matkustajia, keskikannella punakoita emäntiä ja isäntiä. Mökkiläisten tapaisia pasiseeraajia näkyi sangen vähän. Etukansi oli aina täynnä karjaa.
Joskus sattui tai oikeastaan useinkin että suuret tukkilautat joutuivat laivojen tielle niiden kulkuaikaan. Silloin kuului mahtava kiroilu, huuto ja melu, kun laiva ajoi aikataulussa pysyäkseen lautan sisään ja sen läpi. Puomien "raksit" ratkeilivat ja suuret määrät tukkeja pääsi tuuliajolle. Tukit kuljetettiin silloin avolauttoina.
Varsinkin Pälkäne-laiva ajoi poikkeuksetta lauttaa ja silloin komea, hienostuneesti harmaapäinen ja -partainen kapteeni Johansson oli nähtävyys. Hän oli vanha merikarhu, joka eläkeiässä oli siirtynyt sisävesille. Ruotsinkielisenä hän oli oppinut auttavasti suomea, mutta ääntäminen ja taivutus oli heikkoa. Kun "Pälkäne" hiljaisella vauhdilla läheni laivareitillä olevaa lauttaa, lauttamiehet tiesivät mitä tuleman piti. He soutivat raskailla kelupaateillaan kiireesti paikalle jo kaukaa huutaen:
- Älä sinä saatanan sonni taas riko lauttaa, vartoo ny vähän aikaa eres.
Mutta kapteeni Johansson karjui komentosillaltaan niska ja naama punottaen:
- Sine saattana Ruusselevi skoijare. Aina sine sittiäinen ole minu tielle ja raappi minu hieno laiva kylki. Mine hajotta sinu lautasi helvete kuusse.
Kun laiva sitten saapui hieman myöhässä Lepaan laituriin, hälinää ja menoa riitti. Värikkäin hahmo oli kuitenkin komeassa kapteeniuniformussa, valkoinen lakki päässä ja tukka hienosti harjattuna kapteeni Johansson, joka komentohytin ikkunasta puoleksi roikkuen jakeli kuuluvalla äänellä komentoja ja ohjeita:
-
Go'da, Rådman (Lepaan tilanhoitaja), tärvetulo laiva. Ei sinne Rådman. Mene sinne tupsusoffasalonki. Stop, stop sine Levan renki, vie sine se teyrassonnisi på nokkadekken, eläkä tuppa daamsalong.
Kun kaikki oli valmista lähtöön, kuului kapteenin ääni ylinnä:
-
Kaikki valmis. Vetäkää lankunkki laiva. Hilja ettipäi. Täyssi peelle.
Kun laiva oli päässyt jonkin matkaa ylävirtaan päin, huomasi kapteeni Rouvinkarin tukkipollareissa avolautan, jota miehet korjasivat. Muutama tukki oli päässyt poikittain laivaväylälle ja taas kuului Johanssonin raivoisa ääni:
- Katso sine saattana Ruussenlevin tukkijunkkare paremmin peelle sinu tukki. Se raapi taas minu hieno laiva. Helvete, helvete, minu myöhästy minu laiva kans ja laiva täynnä hieno väke. Kaks suurta leeniherra ja yks suri sonni.
| Lepaa-laiva tulossa Lepaan laituriin 20-luvun alkupuolella. Keskiaukossa Aku Lehtinen, nokalla köyden kanssa Artturi Ulan. |
Kangasala-laiva Mälkiäisten laiturissa kevättulvien aikana 20-luvun alkupuolella. |
|
| Pälkäne-laiva Mälkiäisten laiturissa 1926. Silloisena kapteenina laivuri Hanne Hiedanpää. |