Maija-Liisa Anomaa
Tyrvännön Maatalousnaisten vaiheita
Tyrvännön Maatalousnaiset aloitti toimintansa 1934. Perustava kokous pidettiin Kauppias-Mattilassa 2. maaliskuuta, jolloin naisosasto perustettiin maamiesseuran rinnalle omaksi osakseen toimintaa. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Elmi Haapanen Lepaalta ja sihteeriksi Fanni Perheentupa Lahdentakaa.
Neuvonta, muonitus ja käsityöt tärkeitä
Toiminta oli tuohon aikaan hyvin vilkasta, oli monenlaisia kursseja, kuten kotitalous-, ruuanvalmistus- ja käsityökursseja. Puutarhaneuvontaa annettiin Lepaan puutarhaopistolla. Seuralla oli myös oma kotitalousneuvoja vuodesta 1936 aina vuoteen 1956. Silloin kaikenlainen neuvonta oli tarpeeseen. Ei ollut tiedotusvälineitä, kuten nykyään. Radioita toki oli, mutta tuskin niitäkään joka paikassa. Sitä paitsi radiolähetyksiä oli melko vähän ja niissä luettiin muistaakseni lähinnä uutisia ja käsiteltiin joitakin muita ajankohtaisia aiheita. Maatalousradio-ohjelma oli 1950-luvulla ja se käsitteli maaseudun oloja. Maaseudun Tulevaisuus, Pellervo ja Karjatalous ilmestyivät kuitenkin jo ennen sota-aikaa.
Naisten toiminnassa muonitus oli alkuvuosikymmeninä tärkeää. Maamiesseura järjesti ravikilpailuja talvisin Suotaalassa seuratalon edustan jäällä ja myös kalastuskilpailuja. Naisosasto oli tarjoamassa hernekeittoa ja kahvia. Yhdistykseltä sai juhliinkin tarjoiluapua ja sillä oli omat astiat kahvitukseen ja ruokailuun. Astioita vuokrattiin tarvitseville. Astiastoja säilytettiin viimeiset vuodet Lahdentaan entisellä koululla ja ne myytiin huutokaupalla vuonna 1993.
Käsitöillä on ollut merkittävä sijansa naisten toiminnassa. Ompeluseuroihin kokoonnuttiin milloin kenenkin kotiin talviaikana melko säännöllisesti kahden viikon välein, usein tiistaisin. Niissä juotiin kahvit ja sitten ahkeroitiin. Syntyi lukuisa pari sukkia ja tumppuja sekä muita neuleita, sellaisia, joita saattoi tehdä seurustellessa. Mukana oli usein myös kyytimiehiä, sillä harvalla naisella oli siihen aikaan ajokorttia. Viime vuosikymmeninä Aino ja Arvo Hatunen kuljettivat taksilla yhteiskuljetuksena.
Alkuajat toiminta keskittyi paljolti Lepaalle, Suotaalaan, Lahdentaakse ja Peltokylään, missä on enemmän asutusta ja pääosa toimijoista. – Vanajaveden itäpuolella Lusissa toimi Pienviljelijäyhdistys, Monaalassa ja Haukilassa Marttayhdistys.
Kaikki virkistystoiminta oli vilkasta jo 1930-luvulla. Kesäjuhlia ja ohjelmallisia iltamia maamiesseura ja maatalousnaiset järjestivät seuratalolla Suotaalassa. Myös maatalousnäyttelyyn Hattulan Jukolassa naiset osallistuivat käsitöillään ja heillä oli myytävinä leivonnaisia ja maataloustuotteita. Monenlaisia kilpailuja järjestettiin ja kaikenlainen kerhotoiminta pääsi alkuun.
Sota keskeytti normaalin toiminnan
Sitten ajat muuttuivat, syttyi talvisota. Maatalousnaisille tuli omat tehtävänsä. He neuloivat sukkia ja käsineitä rintamalle ja järjestivät vaatekeräyksiä. Myös hevosloimia lähetettiin sotatoimialueelle. Monissa taloissa leivottiin leipää. Muistan, kun olin vielä pieni, miten leivät leivottiin nelikulmaisilla muoteilla. Jäähtyneinä ne pakattiin korkeisiin nelikulmaisiin laatikoihin, jotka vietiin keräilypaikkaan Hannukkalaan. Sieltä saatiin myös jauhot, mutta en tiedä, olivatko ne valtiolta. Perunoitakin kuorittiin rintamalle.
Sota-aika oli vaikeaa. Toiminta virisi vasta sen loputtua. Vilkasta se oli 1950-luvulla: oli iltamia, näyttelytoimintaa ja erilaisia kilpailuja. Tyrväntöön oli tullut sodan seurauksena runsaasti uutta väkeä, joka otti innokkaasti osaa toimintaan.
Puheenjohtaja vaihtui harvoin
Ensimmäinen puheenjohtaja Elmi Haapanen toimi puheenjohtajana 22 vuotta vuoteen 1956 asti. Häntä seurasi pisimpään puheenjohtajana toiminut Salme Sipilä, joka oli puheenjohtajana vuodet 1957–1980. Seuraava puheenjohtaja oli Siiri Vuorimaa ja hänen jälkeensä vuoden Mirja Hippeläinen ja hänen jälkeensä minä vuodet 1989–1994. Sihteereinä toimivat Fanni Perheentupa, Laila Salomaa, Liisa Pankakoski, Liisa Mäkelä, Riitta Taivalmaa ja lyhyempiä aikoja Kerttu Kuortti, Meeri Rinne ja Anja Hannukkala.
Vuonna 1991 Maatalousnaiset yhdistettiin Maamiesseuran kanssa Maa- ja kotitalousseuraksi maatalouskeskuksen suosituksen mukaisesti. Voi miettiä, oliko päätös hyvä. Naiset toimivat kuitenkin vielä entiseen tapaan. Talvella kokoonnuimme ompeluseuroihin ja joskus kävimme yhdessä teatterissa. Kesäisin teimme retkiä ja kokoonnuimme grilli-iltaan. Ei miehiä eikä uusia naisjäseniäkään tullut toimintaan mukaan. Nimenmuutoksella oli tavoiteltu sitä, että maaseudun väki laajemminkin olisi saatu kokoontumaan vaikkapa kyläyhdistysten tapaan.
Virkistystoiminta painottui
Muistelen seuraavassa viimeisiä vuosikymmeniä, jotka olen ollut mukana toiminnassa. Maatalousnaisten toiminnalla oli viimeisinä vuosikymmeninä entistä enemmän merkitystä virkistyksen kannalta. Parin viikon välein, kun kokoonnuimme yhteisiin kerhoiltoihin, meillä oli jokin teema. Oli silkinmaalausta, korunteon ohjausta, kosmetiikkaesittelyä, Tupperware-myyntiä, huovutusta ja tyylineuvontaa. Kerran oli laitosjalkine-esittelijä ja häneltä sai tilata hyviä kenkiä. Vuosien varrella oli esityksiä myös puutarhan- ja kukkienhoidosta sekä jätehuollosta. Kerran oli liikenneiltakin. Noin kerran vuodessa saimme maatalouskeskuksesta esitelmöitsijän milloin mistäkin aiheesta. Esitys oli yleensä vuosikokouksen yhteydessä. Vanhojen sääntöjen mukaan oli kaksi kokousta vuodessa ja uusien sääntöjen mukaan yksi kokous.
Teimme syksyisin päivän retkiä kylpylöihin. Kävimme Nokian Eedenissä, Tampereen kylpylässä, Forssan Vesihelmessä ja useita kertoja Ikaalisissa. Koimme Ikaalisten kylpylän hyväksi paikaksi, vaikka matka olikin pitkä. Yhdistimme näihin retkiin ostosmahdollisuuden ja kävimme mm. tehtaanmyymälöissä.
Teatterimatkoja teimme Lahteen, Tampereelle ja Turkuun. Kesäteattereissa kävimme Pyynikillä ja Hauholla Miekassa. Oopperassa Helsingissä kävimme katsomassa Viimeiset kiusaukset ja Joutsenlammen. Viimeisiin kiusauksiin lähtijöitä oli niin paljon, että jouduin tilaamaan kaksi kertaa lisälippuja. Turun Samppalinnassa katsoimme Myrskyluodon Maijan. Meitä oli silloin vielä 44 henkeä matkassa. Samalla retkellä risteilimme Nauvoon ja Seiliin, minne on perustettu 1600-luvulla leprasairaala. Sinne eristettiin spitaalia sairastavat ihmiset loppuiäkseen. Myöhemmin se toimi mielisairaalana vuoteen 1962 asti. Rakennuksissa toimii nykyisin Saaristomeren tutkimuslaitos. Kun kävimme Turussa Ruokamessuilla, poikkesimme samalla kerralla Kasvitieteelliseen puutarhaan. Myös Heurekassa olemme käyneet.
Pikkujouluja vietimme joskus kotoisasti: söimme riisipuuroa ja rusinasoppaa ja lauloimme joululauluja. Joskus taas olimme Petäyksessä tai Miekan maatilalla syömässä. Maatalousnaisten 60-vuotispäivää juhlistimme Aulangon Heikkilässä.
Kesäisin teimme myös useamman päivän retkiä. Ensimmäinen matka, jolla olin mukana, suuntautui silloiseen Leningradiin vuonna 1984. Oli erilaista ja uutta, kun en ollut siihen mennessä päässyt paljon matkustamaan. Perillä olimme kaksi vuorokautta. Kiertelimme bussilla katsomassa nähtävyyksiä ja ostoksilla kävimme turistikaupassa beriozkassa, jossa kelpasi vain länsivaluutta. Siihen aikaan Neuvostoliitossa olivat hyvin haluttuja sukkahousut, nahkatakit ja kengät. Jotkut myivät niitä ja saivat ruplia, mutta eihän niillä paljon käyttöä ollut ja ne jäivät lompakon pohjalle. Rajan yli Suomeen niitä ei saanut tuoda. Niinpä niillä ostimme leipää Viipurista, kun ei oikein muutakaan ostettavaa ollut.
Viiden päivän matkan teimme Pohjois-Norjaan vuonna 1988 yhdessä Rengon Maatalousnaisten kanssa. Meitä oli matkalla 44 henkeä. Vaasasta menimme laivalla Sundsvalliin, sieltä bussilla Ruotsin halki kohti Norjan tuntureita ja Trondheimia. Nautimme mahtavista maisemista. Jatkoimme matkaa Mo i Ranaan. Palasimme Uumajasta Vaasaan. Tuohon aikaan voi oli Ruotsissa halvempaa kuin meillä. Siksi moni meistä osti sitä useammankin kilon. Kun oli lämmintä, voi suli matkan aikana. Ehkä voi ei tullut lopulta halvemmaksi, mutta jäipähän tapauksesta muistoja.
Vuonna 1989 teimme matkan Tanskaan. Ajoimme Etelä-Ruotsin halki Helsingborgiin ja sieltä lautalla Tanskan puolelle. Kävimme Kööpenhaminassa Tivolissa ja kuninkaanlinnassa, näimme vahdinvaihdon ja tutustuimme kiertoajelulla muutenkin kaupunkiin. Sää suosi meitä.
Ikimuistoinen retki Ruotsiin
Kesäkuun lopussa 1991 teimme retken Etelä-Ruotsiin, Kalmariin ja Öölantiin. Meitä oli matkassa 30 henkeä. Tämä retki on jäänyt erityisesti mieleen. Ajoimme saarelle uutta, 70 metriä merenpinnan yläpuolella olevaa siltaa. Saarella ollessamme nousi hirmumyrsky, jollaista ei ollut kuulemma ollut vuosikymmeniin. Meiltä jäi näkemättä kuningasperheen kesäpaikka Solliden. Emme myöskään nousseet näköalapaikalle majakkatorniin, vaan katsoimme parhaaksi lähteä mahdollisimman pian pois. Pitkä silta oli kuitenkin jo täysin tukossa. Kalmarin puoleisessa päässä näkyi kaatuneita asuntoautoja ja muita kevyitä, korkeita autoja. Jäimme keskelle siltaa. Tuuli ulvoi ja meri myllersi synkkänä alla. Mietimme, pääsemmekö täältä koskaan pois vai kaatuuko meidänkin auto, koska sekin huojui pahasti. Kattoluukkukin oli lähteä lentoon. Kuljettaja Pertti Mikkola vain oli rauhallinen ja piti ohjauspyörää vakaasti paikoillaan. Illalla pääsimme kuitenkin onnellisina, mutta järkyttyneinä hotelliin. Kun aamu valkeni, näimme lisää myrskyn tuhoja. Hotellin läheinen puisto oli kuin hävityksen jäljiltä, kaatuneita isoja vanhoja tammia oli sikin sokin. Tämä matka ei unohdu koskaan.
Seuraavana kesänä kävimme 33 hengen voimin Gotlannissa Visbyssä. Menimme katsomaan ruusujen saarelle ruusuja, mutta ne olivat jo suurimmaksi osaksi kukkineet. Sää kuitenkin suosi tällä kerralla meitä.
Teimme vuosien varrella monia muitakin matkoja kotimaassa ja Ruotsiin. Viipurissa kävimme vielä syksyllä 1994 ”ostosmatkalla”. Siellähän olivat muun muassa pellavatuotteet ja lasitavarat edullisia. Silloinkin vielä lähtijöitä löytyi, yli kolmekymmentä henkeä. Viipurissa kävimme muun muassa Monrepon puistossa ja teimme kiertoajelun.
Lopun alkua
Maaseudulla oli 1990-luvun alussa suuri rakennemuutoksen aika niin kuin tälläkin hetkellä. Väki väheni ja vähenee maataloudesta. Se ei kuitenkaan selitä yksistään seuran hiipumista, sillä Tyrvännön alueella Maa- ja kotitalousseurassa oli aina toiminut paljon muitakin kuin maataloudesta elantonsa saavia. Kiinnostus yhdistystä kohtaan vain heikkeni ja se puolestaan vähensi toimintaa. Samalla yhdistys joutui ”kilpailemaan” ihmisten vapaa-ajasta kyläyhdistysten ja Tyrväntö-Seuran kanssa, jotka toimivat tuolloin erityisen vilkkaasti.
Seuran viimeisenä puheenjohtajana oli vuodesta 1995 Matti Hannukkala ja sihteerinä Reino Mäkelä. Kokouksia järjestettiin vielä joitakin. Retkiä tehtiin Espooseen ja Mikkelin seudulle. Sen jälkeen seura jäi lepotauolle moneksi vuodeksi. Vain joitakin vuosikokouksia järjestettiin ja klapikonetta vuokrattiin.
Jäljelle jäi muutakin kuin muisto
Vuonna 2006 suurin osa jäljellä olevista jäsenistä kokoontui Lahdentaan entiselle koululle päättämään yhdistyksen tulevaisuudesta. Neljäntoista hengen joukko oli silloin yksimielisesti lopettamisen kannalla, vaikka se pahalta tuntuikin, olihan Tyrvännön Maamiesseura perustettu 1909. Jatkolle ei kuitenkaan nähty mahdollisuuksia. Kokouksessa yhdistykselle valittiin uudeksi puheenjohtajaksi Matti Erkamo, jonka tehtäväksi tuli lopettaa yhdistys yhdessä uuden johtokunnan kanssa. Kuvaavaa on, että viimeinen johtokunta saatiin juuri ja juuri kokoon, kun kokouksessa kaikki mukana olleet alle 65-vuotiaat valittiin siihen. Sääntöjen mukaanhan johtokunnan jäsenten on oltava alle 65-vuotiaita. Johtokunta valmisteli suunnitelman jäljellä olevan varallisuuden käytöstä ja virallisten kokousten pidosta. Lopettajaisiksi marraskuussa 2006 teimme retken Tampereelle katsomaan esitystä ”Eila, Rampe ja likka”. Hauskan teatteriesityksen jälkeen meidän 25 hengen joukko nautti juhlapäivällisen Finlaysonin Palatsissa.
Ennen lopetustaan yhdistys lahjoitti kaksi puutuolia nimilaatoin varustettuina Ylikartanon kulttuuripaikkaan ja rahaa Lepaan ala-asteen stipendirahastoon seuraavan kymmenen vuoden ajan vuosittain jaettavaksi maaseudun arvoja kunnioittaville oppilaille. Näin yhdistys jäi elämään muutenkin kuin vain muistoissamme. – Kuvat kirjoittajan kuvakokoelmasta, ellei toisin mainita.
Parhaillaan kootaan asiakirjoja toimitettavaksi maakunta-arkistoon. Jos sinulla on hallussasi Tyrvännön Maamiesseuran, Tyrvännön Maatalousnaisten tai Tyrvännön Maa- ja kotitalousseuran alkuperäisiä asiakirjoja, toimitathan ne seuran viimeiselle puheenjohtajalle.
Tyrvännön Joulu 2007
Tyrvännön Joululehdet