Hilkka Nikkanen
Joulua etsimässä
Joulu – vuoden odotetuin juhla – on jälleen lähellä. Voimme säilyttää jouluperinteitä tai hyväksyä jouluumme kaikkea uutta. Paljon puhutaan ja toimitaan sitä silmällä pitäen, että saavutetaan aito joulutunnelma. Usein vanhemmat ihmiset palaavat muistoissaan lapsuuden jouluihin. Tunnelmaa voi hakea kynttilöistä, koristeista, joululauluista ja joulukorteista. Tunnelman voi luoda pelkkä joulun odotus.
On joulukuun alku. On jo laulettu Hoosiannaa. Hätäisimmät ovat jo sytytelleet jouluvaloja ja käyneet muutamissa pikkujouluissa. Tavaratalot soittavat äänekkäästi joulumusiikkia. Tulen entistä väsyneempänä kotiin.
Missä olet joulu ja joulumieli? Yritän saada kiinni tunnelmasta ja käyn laulamassa Kauneimmat joululaulut. Olen vakaasti päättänyt tänä vuonna olla ostamatta joululahjoja. Olen päättänyt vähentää lähettämieni joulukorttien määrää. Olen myös päättänyt, etten leivo enkä paista, vaan että ostan valmista.
Mitä lähemmäksi joulu tulee, sitä varmemmin lupaukset alkavat jälleen kerran pettää. Katselen vanhoja joulukortteja ja muistelen vanhaa koulukaveria, joka on jo poissa tai jossakin kaukana, ja yhteiset muistot palaavat mieleen. Ostan joulukortit ja kirjoitan kaikille, kuten ennenkin. Jokainen saa oman näköisensä kortin. Kirjoitan kortteihin vastaanottajan persoonan mukaan joko ”Iloista joulua”, ”Rauhallista joulua”, ”Tunnelmallista joulua” tai jopa ”ratkiriemukasta joulua”. Laittelen vanhoja tonttuja joka paikkaan niin, että lapsenlapset saavat taas sanoa: ”Mummo on lapsekas.”
Onko joulu hiljaa leijaileva lumihiutale, joka aattoaamuna peittää paljasta jäistä maata tehden luomakunnan uudeksi? Mahtaako joulu olla keittiön tuoksuissa, kun taas alan leipoa ja siivota? Mutta aito joulutunnelma ei synny, vaikka radio soittaa joululauluja. Missä Sinä olet joulu?
Onko joulu yön hiljaisessa hetkessä, kun katselen valveilla tähtitaivasta? Onko joulu hämärässä pihapiirissä, jossa palavat jouluvalot? Etsin joulua lumisesta metsästä hakiessani joulukuusta. Joulu voi olla myös pakkaspäivässä, kun punatulkut lentelevät kauralyhteissä. Onko joulu lapsuuteni savusaunalle vievän polun varressa?
Tuoko joulutunnelman hyvä ystävä, joka tulee toivottamaan hyvää joulua kynttilä kädessä? Vai tuoko joulun joulurauhan julistus, kun kaikki askareet on tehty ja joulukuusi juhlistaa kodin? Vai löydänkö joulun hautausmaalta tuhansien kynttilöiden loisteesta, kun isän ja äidin haudalla tulevat mieleen lapsuudenmuistot? Joulu taitaakin olla jouluvirren Enkeli taivaan säkeissä. Istun aattohartaudessa, jossa julistetaan: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra.” Joulun tuo myös aattoillallinen lasten ja lastenlasten kanssa.
Väsyneenä istun aattoyönä keinutuolissani ja katselen joulukuusessa loistavia kynttilöitä. Väsymys voittaa. Yhtäkkiä kuulen kuin kulkusten kilinää, kun hevosella ajetaan koulun kuusijuhlaan tai joulukirkkoon. Näen näyttämöllä seisovan pienen lettipäisen tytön lausumassa joulurunoa. Yllään hänellä on uusi turkoosinvärinen villapuku, jossa on valkoinen pitsikaulus. Sormet hypistelevät jännityksestä hameenhelmaa. Herään, minut valtaa jonkinlainen ikävä lapsuuteen, mutta samalla olen löytänyt oikean joulutunnelman ja saanut joulun sydämeeni. Olen tänä jouluyönä elänyt mielessäni monta elämäni joulua, mutta jouluhan onkin muistojen juhla. Väkisinkin tulee ajatelleeksi, kuinka monta joulua on elänyt ja montako on jäljellä. Mutta nauttikaamme kaikki tulossa olevan joulun odotuksesta ja tietoisuudesta, että meille on ”tänä yönä syntynyt Vapahtaja”.
Muistojen joulua teille kaikille
Tyrvännön Joulu 2007
Tyrvännön Joululehdet