Vuokko Virkki
Minun opettajani
Samana vuonna, kun Suomessa kisailtiin olympialaisissa ja maailmalla Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi, aloitin kansakoulun Lahdentaan koulussa. Pitkään koulun opettajina toiminut Jaakkolan pariskunta, Aino ja Alfred, olivat siirtyneet ansaituille eläkepäiville ja näin ollen kouluun oli valittu uusi opettaja. Alaluokan opettajakseni sain todellisen äitihahmon, Liisa Turusen.
Olin silloin pienikokoinen ja hiljainen maalaistyttö Aholanmäeltä, joten oli luonnollista istuttaa minut eturiviin, mutta sitä en ymmärtänyt, miksi pojan viereen!
Olen lähes täydellisesti vasenkätinen, ainoastaan neulon oikeakätisesti, kun äiti ei osannut opettaa vasenkätisesti. Ensimmäinen suuri kunnioitukseni opettajaani kohtaan syntyi, kun hän ei pakottanut minua opettelemaan kirjoitusta oikealla kädellä – näinhän oli tapahtunut edellisten opettajien aikana. Minun opettajani opetustyyli oli kannustava, opettajani osasi tukea aina, kun se oli tarpeen.
Keväisin oli koulujen väliset henkiset kilpailut. Opettaja valitsi osanottajat kunkin taitojen mukaan, niinpä minäkin otin osaa piirustuskilpailuun. Tuloksena oli, että jo valmiiksi kirjoitettuun todistukseen opettaja oli mustannut kahdeksikon päälle 9+, melko harvinainen arvosana todistuksessa!
Koulun kevätohjelmaan kuului myös kotiseuturetki. Se suunnattiin Suontaan kartanoon Lepaan virran toiselle puolelle soutuveneellä. Opettajani asui Lepaan virran rannalla, joten oli luonnollista tutustuttaa koululaiset kartanoon. Opettaja tarjosi meille hyvät retkieväät. Hänen miehensä oli työssä kartanossa. Niinpä saimme osaavan oppaan eri kohteisiin. Muistan vieläkin erityisesti, kun näin ensi kertaa elämässäni maissia. Oli se niin erikoista! Maissin käyttötarkoitus on selvinnyt minulle vasta elämäni myöhemmässä vaiheessa.
Elämä kuljettaa meitä paikasta toiseen, niin kävi myös opettajalleni. Toiselle luokalle minua ei tullutkaan enää opettamaan Liisa Turunen. Uudet haasteet johdattivat hänet muualle ja meidän oli opeteltava uudet metkut ja meiningit.
Kun muistelen ensimmäistä kouluvuottani, tiedän saaneeni opettajaltani ”perintöä” koko elämälleni, koska hän opetti oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja avoimuutta.
Kiitollisuudella ja lämmöllä muistelen alkanutta opin taivalta näin 55 vuoden viiveellä.
Tyrvännön Joulu 2007
Tyrvännön Joululehdet