Markku Karvonen
Vanhoista kartoista löytyy tuttu tyrväntöläinen maisema
Vanhimmasta tunnetusta Tyrvännön seutuja kuvaavasta kartasta löytyy tuttuja nimiä ja paikkoja; Tyrvendö-nimisessä paikassa on kirkko, kartanoita tai mainittavimpia tiloja ovat muun muassa Leppas, Suontaka, Vesunda, Tenhola ja Merfvis. Tyrvännön kirkon lähistöltä löytyvät myös Mäenpää, Lahdentaka ja Parola. Toki asiakirjamainintoja löytyy karttoja kauempaakin. Vanhin Tyrväntöön liittyvä asiakirja on 1360-luvulta, Suontaan ritarista löytyy tieto 1300-luvun lopulta, Kulsiala ja Uskela on mainittu ainakin 1405, Tyrvännön pitäjä ja Retula 1429, Lahdentaka ja Mäenpää 1449 sekä Lepaa vuotta myöhemmin. Vanhat kartat kuvaavat asiakirjoja paremmin, millaisessa maisemassa ihmiset elivät, missä olivat kylät, talot, tiet ja pellot. Keskiajalta itsenäisyyden aikaan lähes kaikki pysyi paikallaan, vain isojako ja uusjako hajottivat vanhoja ryhmäkyliä ja synnyttivät yksittäistiloja. Vasta oma aikamme oikein mullisti maiseman. Silti vanhan ja uuden kartan asettaminen rinnakkain paljastaa, miten paljon löytyy ikivanhaa ja yhteistä.
Kartanpiirtäjät löysivät Pohjolan 1400-luvulla, ja seuraavalla vuosisadalla alue alkoi hahmottua jotenkin tunnistettavasti. Suomi erottui 1500-luvulla omana niemenään, kartalla on tuttujakin nimiä, mutta enimmäkseen Suomi-kuva muodostui vääristyneiden kuulopuheiden perusteella. Tavastia on karttanimenä yhtä vanha kuin Finlandia. Nimi Hattola esiintyy useissa tuon ajan Pohjolaa kuvaavissa kartoissa. Se sijaitsee jossakin Päijänteen rannalle kuvatun Hämeen linnan ja etelärannikon välimaastossa ja häviää 1600-luvun alun Pohjolan kartoista. Ehkä selitys löytyy uskonnosta. Katolisessa maailmankuvassa pyhiinvaelluskohde Hattula oli merkittävä Pyhän Ristin kirkon sijaintipaikka, uskonpuhdistuksen Euroopassa vähäisempi hämäläiskylä – jos Atola tai Hattola sitten on Hattula. Sisä-Suomen kuvan tarkentuessa Päijänne ui kohti itää, kartalle ilmestyivät Vanajaveden ja Hauhon reitin vesistöt sekä Hattula ja Hauho Hämeen linnan pohjoispuolelle.
Vanhin Tyrvännön aluetta kuvaava kartta on noin vuodelta 1650. Sen keskipisteenä on Hämeenlinna ja ympärillä Vanajan, Hattulan ja Rengon pitäjät. Nimistö on nykyhämäläisillekin hyvin tuttua. Tyrvännön kuvaaminen valitettavasti katkeaa Vanajanselän etelärantaan, niin että kartassa siis näkyvät muun muassa Tyrvännön kirkko, Lepaa, Suontaka ja Lahdentaka, jopa jotkut yksittäiset talot. Ensimmäinen maanmittari saapui Suomeen 1633, ja ruotsalaisen kartoittajan Anders Buren karttoihin perustuva ensimmäinen Suomen painettu kartta ilmestyi 1662. Hämeen teistä 1500-luvulla tärkeimmät olivat Hämeen härkätie Turusta Hämeenlinnaan, Turusta nykyisten Tampereen, Kangasalan, Hauhon ja Lahden seutujen kautta Viipuriin kiertävä Ylinen Viipurintie, ja Tuuloksessa siihen liittyvä Hämeenlinnasta tuleva Viipurintie. Hämeenlinnasta etelään johtivat Hämeentie ja Meritie. Seuraavan vuosisadan aikana tärkeimpien maanteiden joukkoon nousivat Vanajaveden länsipuolinen yhteys Hämeenlinnasta Kalvolan kautta länsirannikolle ja itäpuolinen Pälkäneentien edeltäjä, tie Hämeenlinnasta Hauholle ja Pirkanmaalle.
Verottajan tarpeita palvelleiden maakirjakarttojen laadinta alkoi 1600-luvulla, ja näitä 1:2000- verollepanokarttoja löytyy useista Tyrvännön kylistä 1600–1700-lukujen vaihteesta. Ne kuvaavat kylän taloja, sarkajakoisia peltoja, niittyjä, rajoja ja rajapisteitä sekä verotukseen vaikuttavia omistuksia ja hallintaoikeuksia. Maanmittareiden tuli erottaa kartalla muun muassa eri maalajit, ojat, pyörtänöt, mäet, kivirauniot ja joutomaat, niittyjen määrä ja laatu oli selvitettävä sekä talojen muut etuisuudet, kuten hakamaat ja kalastuspaikat, kasket, virrat, joet ja vesimyllyt, tuulimyllyt, sahamyllyt, potaskan ja salpietarin keittämöt, hiili- ja kalkkiuunit, sysi- ja tervahaudat ja talojen ympäristöstä humalistot ja puutarhat. Karttoihin liittyi aina laaja ja perusteellinen selitysosa. Tyrvännön kyliä kartoittivat kolmiomittaustekniikan ja mittapöydän avulla muun muassa ahkera Lars Forsell, Niklas Avander ja Adam Giöker. Maakirjakartat olivat pohjana 1700-luvun koko Suomen laajuisiksi aiotuille pitäjänkartoille, mutta näiden teko jäi kesken isojakokiireiden vuoksi. Tyrvännön historiakirjasta löytyy esimerkkinä kartta vuodelta 1751 Suotaalan tiiviistä talonpoikaiskylästä. Kylässä on kahdeksan taloa, ja maanteitä merkittävämpiä olivat talvitiet.
Suontaan maakirjakartassa 1691 näkyvät Alikylä ja Ylikylä nykyisten talousrakennusten ja kartanon paikkeilla. Pellot ympäröivät kyliä, ja peltokuviot ovat osin samoja kuin nykyään. Saman vuoden Mäenpään kartassa säterin ja Lepaan väliset pellot ovat nykysijoillaan, Vanajaveden pinnan lasku vain on lähes hävittänyt Mäenpään ja Lahdentaan välisen lahden. Lahdentaan kartassa 1693 pellot ovat pieniä ja pirstaleisia. Nykyinen viljelymaisema on auennut etenkin kartanon itäpuolisilla pelloilla. Erityisen paljon karttakuva on muuttunut Retulansaaressa vuoden 1691 Retulan kartasta; veden pinnan lasku on muuttanut saaren rantaviivaa rajusti. Entiset pikkusaaret ovat kasvaneet kiinni Retulansaareen Karkeensaaren niemekkeeksi, ja Kaistonlahti on kutistunut tuntuvasti. Kyläkeskus on nykypaikallaan, pellot ovat Myllymäessä, Kiattarankallion eteläpuolella ja Peltoidussa. Kartta on kiinnostava, koska se jo näyttää saaren pelloilla olleen valtavan röykkiöiden määrän.
Monaalan 1695 karttaan verrattuna rantaviiva on aivan erimuotoinen, mutta nykyinen kartano on samalla paikalla kuin entinen kyläkeskus, ja peltojen muodot silmiinpistävän samanlaiset. Lusin kartta vuodelta 1702 on täysin tunnistettava, rakennusten määrä vain on lisääntynyt huimasti, ja entisen leirikeskuksen pohjoispuolella olleet pellot ovat metsittyneet. Lepaan 1730 kartasta maisema on muuttunut paljonkin, mutta kartta on monella tapaa mielenkiintoinen. Se on tarkka, ja yhdistää Lepaan yleiskuvaukseen kartanoalueen yksityiskohtaisemman kuvauksen sekä Vanajaniemen. Kartta ulottuu Valteenjoen itäpuolelle saakka. Kartano on nykypaikallaan, samoin tuulimylly, ja sakaristo on jäljellä kirkosta. Nykyinen puisto on ollut peltoa. Torpat ovat Parolanpellon takana nykyisen Lepaan kyläkeskuksen vaiheilla silloisessa Parolassa. Pohjoisessa Tyrvännössä viimeistään 1700-luvulla käytössä oli oikea maantie Lusista Monaalan ja Uskilan kautta Sääksmäelle.
Ensimmäinen koko Suomen kattanut yhtenäinen kartasto oli 1799 ilmestynyt Carl Petter Hällströmin laatima ns. Hermelinin kartasto. Sen nimilehden piirros on aivan Tyrvännön rajoilta, Vermasvuoren laella piirretty näkymä Hauhon suunnan vesille. Kartasto oli ennen näkemättömän tarkka ja korjasi monia aiempien karttojen virheitä. Kartat ovat saatavana myös uudelleenjulkaisuna, Genimapin kirjana ”Suomen karttakirja 1799”. Karttaan merkitty Tyrväntöä sivunnut vanha tielinja löytyy edelleen maastosta, tosin enimmäkseen uuden 57-tien rikkomana. Tie lähti Poltinaholta, kiersi Vuorentaan ja Pikku-Luolajan kautta Mierolaan, ylitti virran, jatkoi Rahkoilasta Valteelle ja haarautui lähellä Lusia. Itäinen nyt osin metsittynyt haara vei Hyömäen kautta Alvettulaan ja läntinen melkein nykyisen Retulantien mukaisesti Monalan, Uskelan ja Ridvalan kautta Sääxmäkeen. Tyrvändö oli rajoiltaan osa Hattulan seurakuntaa. Paikanniminä löytyvät edellä mainittujen lisäksi Suontaan ja Stjernsundin (eli Lepaan) kartanot, Lahdentaka, Suotala, Retula, Mälkiäis ja Tykölä. Asutus on merkitty lähes talon tarkkuudella.
Hienoimman kuvan menneisyyden Tyrvännöstä antavat Kustaa III:n käskystä 1776–1805 laaditut rekognosointikartat. Ne olivat sotaväkeä palvelleita tiedustelukarttoja ja kuvasivat tarkasti etenkin asutusta, teitä ja polkuja, maaston muotoja sekä vesistöjä. Erityisen kiinnostavaa on karttojen vertaaminen nykykarttoihin, koska vertailu paljastaa tyrväntöläisen maiseman piirteiden ja asutuksen pitkän pysyvyyden. Oli onni, että sotilaat ehtivät kartoittaa eteläisen Suomen ja Tyrvännön lähes Tykölään asti. Harmi vain, että Retula jäi valkoiseksi läikäksi. Rekognosointikartat tunnetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisun ansiosta myös Kuninkaan karttoina. Kartasto on tarkkuutensa vuoksi lähes loputon aarteisto, sieltä löytyy torppia ja muita taloja, vähäisiäkin reittejä, ojia, kallioita, soita ja muita kiinnekohtia oman aikamme ympäristöön. Nykyinen Tyrvännöntie mutkittelee aivan tuttua reittiään, samoin Kivisillantien alkupää ja nykyinen Rantamoision suora. Mittakaava on suunnilleen 1:40 000. Mainittu teos on helposti saatavissa kirjastoista. Kartan pienennys löytyy myös Tyrvännön historiakirjasta.
1840-luvun pitäjänkartat olivat autonomian ajan suurtyö, ja nämä 1:20 000-kartat kattavat melkein koko silloisen suurruhtinaskunnan. Pohjana olivat aiemmat isojako- ja maanjakokartat. Kartat laadittiin virkatyönä eikä niitä painettu yleisesti saataville. Nämä pitäjänkartat tunnetaan vanhoina pitäjänkarttoina, ja ne olivat vuorostaan pohjana 1900-luvun alkupuoliskon ns. uusille pitäjänkartoille. 1840-luvun kartat olivat suurikokoisia, jopa viisi metriä pitkiä, ja hankalia käsitellä. Siksi ne on itsenäisyyden aikana leikattu osiin. Tyrväntökin on neljänä kappaleena. Siitä näkyy myös tapa koota kartta eri vaiheissa ja korjata sitä päälle piirtämällä ja liimaamalla. Vuonna 2006 Tyrväntö-Seura hankki Kansallisarkistosta digitoidut vuoden 1842 Tyrvännön pitäjänkartat julkaisuoikeuksineen. Siksi saatamme nyt joululehdessä julkaista yhteen kootun Tyrvännön tärkeimmän Venäjän vallan aikaisen kartan. Karttanimistö ei ole kovin runsas, mutta parhaimmillaan kartta näyttää hyvin tarkasti viljelykset, asutuksen, tiet ja rajat. Pitäjänkartta löytyy myös värillisenä Tyrväntö-verkosta, sekä kokonaisena että rajattuina yksityiskohtina.
Vanhojen karttojen harrastajalle voi myös suositella Genimapin uudelleenjulkaisua Suomen karttakirjasta 1920, nyt mittakaavassa 1:200 000. Siitä löytyy lähes muuttumattomana edelleen sama sotia edeltänyt perusmaisema, joka oli säilynyt keskiajalta saakka kylineen ja teineen. Karttaharrastus jatkuu edelleen Tyrväntö-Seurassa, ja seuran sivuilla on tarkoitus julkaista vanhoja karttoja, joihin on saatavissa verkkojulkaisuoikeudet. Jo nyt Tyrväntö-verkossa on huomattavasti enemmän 1600–1900-lukujen karttoja kuin tähän lehteen oli mahdutettavissa.
Tyrvännön Joulu 2007
Tyrvännön Joululehdet