Erkki Ulamo
Jättiläisten kivet ja muutkin tarinat
Jääkausi ja sen jäljet saatiin selville 1800-luvulla, mutta useimmille ihmisille tieto levisi vasta tällä vuosisadalla kansakoulun penkillä. Sitä ennen siirtolohkareet olivat ihmisille ihmeellinen asia. Mistä nuo järkäleet olivat ilmestyneet pitkin kaskimaita ja niittyjä, maamiehen riesaksi, kulkureittien esteeksi tai apajapaikkojen uppokiviksi?
Esivanhempamme kehittelivät monenlaisia tarinoita, joita kerrottiin pitkien ja pimeiden iltojen ratoksi tai heikkoluontoisten kauhuksi. Isoista kivistä kerrottiin erityisesti jättiläistarinoita, jotka usein liittyivät nimenomaan kirkkojen rakentamiseen. Ehkä jättiläiset edustivat jukuripäisen kansan vastarintaa uutta uskontoa ja sen rakennuksia vastaan. Kun kristinuskon ote lujittui, jättiläiset alettiinkin samaistaa paholaiseen.
Vanhassa Tyrvännössä on ainakin kaksi jättiläiskiveä, joihin liittyy uskomuksia ja tarinoita. Vanajanselällä, Sääksmäen ja Tyrvännön rajamailla Ison Jänissaaren pohjoispuolella on Kukkarokivi ja Lepaan kylässä Pekkasen tien varressa Tonttukivi.
Kukkarokiviä löytyy Suomesta yli 30 paikkakunnalta. Useimmissa tarinoissa jättiläinen on heittänyt kukkarostaan ottamallaan kivellä kirkkoa tai sen rakentajia, mutta osunut harhaan. Vanajanselän Kukkarokivi muistuttaakin vanhanaikaista naisten laukkua, jossa on keskellä halkeama. Onko jättiläinen tähdännyt Sääksmäen vai Kulsialan (Tyrvännön) kirkkoa? Riippuu siitä, onko kertoja selkäveden etelä- vai pohjoispuolella. Me eteläpuoliset uskomme kiven suunnatun Lepaalle, jossa vanha kirkko entisen uhrilehdon vaiheilla sijaitsi.
Tonttukivi on lähes sadan kuutiometrin kokoinen, luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu järkäle. Erikoisuutena on kiven yläosassa noin puolen metrin syvyinen onkalo, jonka vesi ja pienempi kivi ovat jääkauden aikana muovanneet. Kiveen liittyy tarina, jonka mukaan jättiläinen viskeli aikansa kuluksi kiviä läheisellä linnavuorelta. Yksi lensi Valteelle Pälkäneentien varteen ja toinen tänne Vanajaveden rannan tuntumaan. Lepaan ja Vesunnin tontut omivat sittemmin tämän kiven ja pitivät siellä kokouksiaan. Kerran tulikin riita ja Vesunnin tonttu viskasi virkaveljeään kivellä. Heitto ei kuitenkaan osunut tarkoitettuun maaliin, vaan jättiläisen kiveen, johon tuli syvä kolo. Seudun asukkaat toivat koloon sitten uhrilahjojaan lepyttääkseen jumaliaan ja erityisesti taatakseen kalaonnensa.
Tiedetään, että 1862 syntynyt Lepaan kartanon entinen kalastaja Teppo Lehtonen toi kivelle kalauhreja vielä tällä vuosisadalla. Varmaan siellä pimeän turvin on käynyt muitakin. Ja Tyrvännössä taas on muita samantapaisia tarinoita vaikka kuinka paljon, eikä kaikkia ole saatu vielä talteenkaan. Tarinoista on usein myös erilaisia versioita ja siksi olisi tarpeen, että kaikki näitä vanhoja taruja tai uskomuksia tuntevat kertoisivat muistonsa Tyrväntö-seuran arkistoon. Kuka kertoisi vielä esimerkiksi Raja-Kaijasta, joka on tuomittu iäksi kulkemaan Lahdentaan ja Suotaalan rajamailla, tai pienestä lapinämmästä, joka jäi Vanajaniemessä kiven alle? Tai mistä Lepaan Mamseli on saanut nimensä ja onko Mälkiäisten Illaankivelle jättiläinen astunut? Olisiko jättiläinen kantanut selässään myös Pyterin saaren, ja miksei Lepaan valkoinen hevonen saa rauhaa haudassaan? Entä kuka oikeastaan huutaa Palssarinkankaalla ohikulkeville "älä jätä"? Kaikki näitä tai muita juttuja tuntevat voivat ottaa yhteyttä os. Erkki Ulamo, Lepaantie 171, 14610 Lepaa, puh. (03) 6717 107. Ei muuta kuin tarinoimaan.