Tyrvännön historia on tarina Tyrvännön entisestä pitäjästä (nykyään liitetty Hattulaan ja osin Valkeakoskeen) ja sen asukkaista kivikaudesta aina itsenäisen kunnan lakkaamiseen saakka 1970-luvulle. Tyrväntö on vanhaa hämäläistä kulttuuriseutua, ja rautakauden monenlaisia merkkejä maisemaan jättänyt kulttuuri on yksi kirjan keskeisistä alueista. Keskiajalta lähtien tyrväntöläistä elämänmenoa ovat muokanneet monet kartanot, ja kartanoiden varaan syntyi myös torpparilaitos, joka vaikutti ihmisten elämään voimakkaasti. Uudemman ajan historiaa ovat muun muassa 1900-luvun sodat ja kriisit, ja toisaalta yhteiskunnan ja maaseudun voimakas muutos. Mutta muutosten ohessa kirja hakee ihmisen historian pitkiä linjoja ja alati läsnäolevia asioita. Tyrvännössä eräs tällainen ihmisen kulttuuriin voimakkaasti vaikuttanut asia on Vanajavesi ja koko sitä ympäröivä, ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa kehittynyt maisema. Kirjan aloitteentekijä ja julkaisija on Tyrväntö-seura. Teoksen on kirjoittanut Eero Ojanen, tutkimustyöhön on osallistunut Raili Rytkönen ja aineiston keräämiseen monet paikkakuntalaiset, eri alojen tuntijat. Ulkoasun on suunnitellut Tapani Markkula, ja myös kuvitukseen ovat osallistuneet monet eri henkilöt.

Pieniä tekstinäytteitä kirjan yhdeltä aukeamalta, ss 28-29:

Tulukset Tuluskiveä käytettiin kipinän iskemiseen ja siten tulen sytyttämiseen. Kaskenpoltto oli muinaiselle ihmiselle mahtava tapahtuma, jossa ihminen itse tulen avulla muokkasi maata leivän hankkimiseksi. Kipinä oli ukkosenjumalalta peräisin ja siksi tulen sytyttäminen vaati omat tarkat rituaalinsa, jotta tulos olisi suotuisa. Tuluskiven hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen liittyvä muoto ei liene lainkaan sattuma, sillä tulen tapaan myös ihmisen sukupuolisuus oli mahtava, maagiseksi koettu asia.

KASKI, PELTO JA VILJA

Muutos voidaan havaita tutkimalla soissa säilyneitä siitepölykerroksia, jotka kertovat myös viljanviljelystä. Retulansaaressa tehtyjen siitepölytutkimusten mukaan aiemmin lähinnä tilapäinen viljanviljely näyttää 500-luvun tienoilla muuttuneen säännöllisemmäksi ja voimaperäisemmäksi. Kaskeamisesta alettiin vähitellen siirtyä peltoviljelyyn, ja peltoviljelyn myötä syntyi pysyvä asutus. Pysyvän peltoviljelyn synty oli suurin muutos, joka tyrväntöläisessä elämänmenossa koskaan on koettu. Siitä alkoi maanviljelyn valta-asema ihmisten elättäjänä, ja Tyrvännössä sitä jatkui puolitoista vuosituhatta, meidän päiviimme saakka.

Yksityisen ihmisen kannalta muutos ei kuitenkaan välttämättä ollut kovin nopea ja dramaattinen. Päinvastoin juuri Hämeessä ja Tyrvännössä kalastus ja osin myös metsästys säilyttivät vankan asemansa elinkeinoina maanviljelyn ohessa. Myös kaskenpoltto säilyi yhtenä viljelyn muotona peltoviljelyn ohessa vielä reilut tuhat vuotta eteenkin päin, 1800-luvulle saakka.

Mahdollisesti vanhimmat Tyrvännöstä löytyneet rautakaudelle ajoitettavat esineet, soikeat tuluskivet, lienevätkin nimenomaan kaskenpolttajien jäljiltä. Niitä on löytynyt erityisesti Vanajaveden itärannalta, Retulasta mantereen puolelta, Lusista ja Anomaasta. Nämä kivet ajoitetaan väljästi jonnekin vuosien 100-800 jKr. välille ja kiintoisaa on, että mainitut löydöt ovat nimenomaan sellaisista paikoista, joihin varsinaiset kylät syntyivät vasta hieman myöhemmin. Ehkä nämä itärannan puolen kaskeajat ovat asuneet Suotaalassa tai Retulansaaressa, joista on vanhimpia pysyvän asutuksen merkkejä. Antialanniemestä löytynyt tuluskivi lieneekin Antialan kalmiston rakentajien jäljiltä. Tuluskivien jättäminen maastoon on saattanut olla tarkoituksellista, muodoltaan naisen sukupuolisuuteen ja hedelmällisyyteen viittaavat kivet olivat ehkä uhreja ukkosen jumalalle, tulen ja sitä kautta myös leivän antajalle.

Voidaan sanoa, että Tyrväntö nykyisessä mielessään alkoi muodostua joskus vuoden 500 jKr. tienoilla. Tuolloin syntyi pysyvä asutus ja sen myötä pysyvä yhteisö, talot, kylät ja niistä koostuva paikkakunta, oma kulttuuri.

Hyvin pienestä se alkoi. 500-luvulla tai sitä ennen Tyrvännön alueella oli luultavasti vain muutama talo ja muutama perhe, ehkä joitain kymmeniä ihmisiä. Vanhimmat kalmistot ja muut pysyvän asutuksen merkit ovat Suotaalasta, Retulansaaresta ja Lepaaseen kuuluvan Pekkasen (aiemman Ahtaseman) alueelta, mutta koko ajan on muistettava, että suuri osa asutuksen merkeistä on tarkemmin tutkimatta ja ehkä vielä suurempi osa noista merkeistä on vuosisatojen varrella hävinnyt niin, ettei niitä enää tavoitetakaan.

600-luvulta eteenpäin, ehkä erityisesti 700- ja 800-luvuilla alkaa Tyrvännön alueen kasvu ja nousu. Talojen määrä lisääntyi vähitellen ja yksittäistalojen tilalle tuli ilmeisesti jo tässä vaiheessa useamman talon muodostamia kyliä. Viimeistään 700-800 -luvuilla syntyneitä lienevät Suontaan, Mälkiäisten, Uskelan ja Monaalan kylät, jotka nekin lienevät ensin yhdestä talosta alkunsa saaneita. Ilmeisesti myös Lahdentaka kuuluu näiden hyvin vanhojen kylien joukkoon.

Kaikki Tyrvännön keskeiset kylät ovat siten saaneet alkunsa jo rautakaudella ja ilmeisesti jo viimeistään niin sanotulla viikinkiajalla, 800-900-luvuilla. Monessa tapauksessa ei vielä voine puhua varsinaisesta kylästä, vaan yksittäisestä talosta, mutta toisaalta jo rautakaudella muodostui varsin suuriakin kyliä. Talojen ja ihmisten määrän arvioiminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta asutuslöytöjen perustella vuoden 1000 tienoilla Tyrvännön alueella on täytynyt olla ainakin 10-15 taloa ja niissä satakunta asukasta, mutta luvut voivat olla suurempiakin. Kasvu ei tietenkään ollut tasaista ja jatkuvaa, mutta sekä esinelöytöjen että siitepölytutkimusten perusteella ensimmäisen vuosituhannen loppupuoli näyttää keskimäärin olleen kasvun ja asutuksen voimakkaankin lisääntymisen aikaa.

Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen kasvuvauhti ei mm. sotaisista selkkauksista johtuen ehkä ollut aivan sama. Ainakin kalmistojen ja esinelöytöjen määrä vähenee rautakauden viimeisellä jaksolla, ristiretkiajalla, mutta tähän syynä on luultavammin hautaustapojen muuttuminen ja siitä johtuva esineiden erilainen käyttö kuin todellinen väestön väheneminen.

Tyrväntö ja Suomi Rautakaudella Suomen tiheimmin asuttuja alueita olivat nykyinen Varsinais-Suomi, Häme sekä eräät nyttemmin Venäjään kuuluvat Karjalan alueet. Pysyvää asutusta oli jonkin verran muuallakin, mutta maan keski- ja pohjoisosat olivat edelleen kiertelevän pyyntikansan harvaan asuttamaa maata. Myös Uudellamaalla asutus oli vähäistä. Tyrväntö kuului Hämeen asutuksen ydinalueeseen, ja tästä seuraa, että koko nykyisen Suomen alueella Tyrväntö on rautakaudella kuulunut ehkä tiheimmin asuttujen seutujen joukkoon. Koko Suomessa arvioidaan kuitenkin vaikkapa vuoden 1000 aikoihin asuneen korkeintaan 100 000 ihmistä, yhden nykyisen kaupungin verran.

TYRVÄNNÖN HISTORIA ILMESTYI 14.7.2002.
KIRJA ON RUNSAAT 400-SIVUINEN, SIVUKOKO 210 MM X 260 MM.

KIRJAN HINTA ON 50 EUROA.

Tyrväntö-seura
Historian kirjoitustyö