Eero Ojasen kirjoittama Tyrvännön historia ilmestyy 14.7.2002. Julkistaminen tapahtuu kirjan kustantajan, Tyrväntö-seuran 50-vuotisjuhlapäivänä. Juhlaan huipentuu monen vuoden uurastus.

Tyrvännön historian valmistelu ja suunnittelu alkoi 1990-luvun puolivälissä. Siitä lähtien se on ollut hattulalaiselle Eero Ojaselle ja kirjaa valmistelevalle työryhmälle tasaista puurtamista. Historiakirja on laaja kokonaisuus, jossa eri osat ovat edenneet eri vauhtia. Kun jonkin osa-alueen tutkimus on alkamassa, toisessa on menossa materiaalin läpi käyminen ja kolmannessa kirjoitusvaihe. Johtoajatuksena on ollut tasapuolisuus, jossa osansa saavat kaikki aikakaudet ja elämän alueet.

Eero Ojanen on pyrkinyt kirjoittamaan kronologisesti. Työ on jakautunut neljään pääjaksoon: niistä laajin on esihistoria ja keskiaika, sitä seuraavat Ruotsin vallan ja uuden ajan vuosisadat 1600-1700-luvut, Venäjän vallan 1800-luku sekä osin itsekin eletty 1900-luku. Niinpä omana tutkimus- ja kirjoitustyönä tehty esihistoria ja keskiaika ovat olleet valmiina jo melko pitkään, muut valmistuvat "viime tinkaan". Hyvänä pohjana Eero Ojasella on ollut mm. hänen aiempi kirjansa, 1999 ilmestynyt Ristin tiellä, Hattulan seurakunnan 750-vuotishistoria. Apuna muinaisuuden avaamisessa ovat olleet myös Jouni Taivaisen Tyrvännön rautakautisen asustushistorian tutkimukset sekä muilta arkeologeilta ja Museovirastolta saatu tieto.

Tyrvännöstä on paikkakunnan kokoon nähden arkeologisia löytöjä varsinkin rautakaudelta melko runsaasti, ja aluetta on tutkittu kohtalaisesti. Keskiajalta on yleensäkin melko vähän aineistoa, Tyrvännöstä onneksi tavallista enemmän. Lähdeaineistona on käytetty mm. 1500-luvulta säästyneitä Sääksmäen kihlakunnan käräjäpöytäkirjoja. Seppo Suvannon keskiajan tutkimukset ovat olleet tässäkin työssä suureksi avuksi. Osin keskiajan historia on tallentunut myös kartanoiden ansiosta. Ojanen pitää tämän ajanjakson tutkimusta hyvin antoisana. Asiakirjalähteet alkavat 1400-luvulta, ja 1500-luvulta eteenpäin niitä on runsaammin käytettävissä. 1800-luvulta alkaa olla myös tallennettua muistitietoa, jota kerättiin eri aikoina 1900-luvun mittaan. Yksittäisistä kysymyksistä eniten työtä on kirjaa tehtäessä käytetty ehkä kansalaissodan ajan selvittelyyn.

Eero Ojasen lisäksi mukana on joukko muitakin kirjoittajia ja materiaalin kerääjiä. Raili Rytkönen on tehnyt paljon perustutkimusta ja kirjoittanut joitakin jaksoja, mm. maatalouden kehityksestä. Hän hallitsee erityisesti 1600-1700-lukujen tietolähteet. Eero Lemola on kirjoittanut Tyrvännön murteesta. Ari Lappalainen on kalastuksen tutkija ja hänen käsialaansa on luku tyrväntöläisestä kalastuksesta. Erkki Ulamo on koonnut eri tietolähteitä ja materiaaleja. Hänen erityisalojaan ovat Vanajaveden laivaliikenne sekä vuoden 1918 tapahtumat. Matti Koivula on käynyt läpi vanhat sanomalehdet ja kerännyt muuta materiaalia, mm. työväenliikkeestä ja muusta järjestötoiminnasta. Katri Erkamo pitää huolta kirjan kieliasusta yhdessä Eero Lemolan kanssa, ja hän on myös tutkinut paikkakunnan yhdistystoimintaa. Tapani Markkula vastaa kirjan ulkoasusta ja taitosta. Valokuvaajia ovat Marjukka Vainio ja Markku Karvonen, mukana on Mikko Mikkolan piirroksia, ja Valentina Ulamo piirtää kirjaan karttoja.

Tyrvännöstä on aiemmin julkaistu mm. uusintapainoksena Lars Palanderin Akateeminen väitöskirja ja taloudellinen kuvaus Kulsialan seurakunnasta vuodelta 1767, Hämeen Heimoliiton Tyrvännön kunnan 500-vuotisjuhlien yhteydessä 1948 julkaisema Hämeenmaa VIII, Vanhaa ja uutta Tyrväntöä, sekä Valvatti Vaulon kirjoittama vuonna 1968 ilmestynyt paikallishistoria Tyrvännön vaiheita.

Eero Ojanen pitää Vaulon kirjaa erittäin hyvänä perusteoksena, siitä on ratkaisevan paljon apua. Hämeenmaa VIII on myös parhaita lähdeaineistoja laajuutensa ja tasokkuutensa ansiosta. Tampereen yliopiston opiskelijoiden 1960-luvun lopussa keräämä ääninauha-arkisto antaa vastauksia moniin erityiskysymyksiin. Tätä historiankirjaa varten on myös tehty omaa muistitiedon keräystä ja joukko haastatteluja. Tyrväntö on ollut pieni paikkakunta, mutta aineistoa on riittävästi kiinnostavaan historiakirjaan. Uusi kirja ei mullista vanhoja käsityksiä, vaan enemmänkin kokoaa olemassa olevan tiedon yhteen kirjaan. Tosin esimerkiksi vuoden 1918 Tyrvännön tapahtumista ei aikaisemmin ole ollut julkaistua tietoa juuri lainkaan.

Tavoitteena on yhtenäinen tarina, ja siinä korostuu ennen kaikkea jatkuvuus. Koko pitäjässä pysyvä asutus ja kylät näyttävät syntyneen jo rautakaudella. Voi sanoa, että Tyrväntö muotoutui jo vähintään 1000 vuotta sitten. Juurevilla kylillä on kullakin oma ilmeensä - Tyrvännössä ei ole koskaan ollut yhtä isoa keskusta, vaan joukko pikkukyliä. Niinpä historian tarkastelu kulkee monessa kohdin kylittäin. Näkökulma on tavallisen tyrväntöläisen näkökulma.

Yhdistäviä tekijöitä hajanaisessa Tyrvännössä on ollut mm. seurakunta ja kirkko. Hajanaisuuteen on syynä koko tyrväntöläisyyden sydän, erottava ja yhdistävä Vanajavesi. Kylät ja pellot ovat olleet rannoilla, järvi on ollut kulkuväylä ja leivän jatkaja. Maatalous on ollut koko tunnetun historian ajan tärkein elättäjä, ja maatalouden kehitys on vaikuttanut koko Tyrvännön kehitykseen. Oman lisänsä on antanut kalastus. Tyrväntöläisyyttä ovat muovanneet ympäristö ja maisema, sekä suhde vesistöön.

Ympäristön lisäksi tyrväntöläisyyteen on vaikuttanut kartanokulttuuri. Alueella on useita eri tyyppisiä ja ikäisiä kartanoita. Kuten Hämeessä yleensäkin, Tyrvännössä on ollut vaurautta ja köyhyyttä, sosiaaliset erot ovat olleet suuria. Eriarvoisuus kärjistyi sitten 1900-luvun alussa voimakkaina poliittisina vastakohtaisuuksina. Kaikkiaan Tyrvännössä muutos on ollut hidasta ja jatkuvuus korostuu. Vasta 1900-luvulla siirtolaisten tulo ja maaltapako muuttivat nopeasti elämänmenoa. Siirtoväen tulo on ollut historian suurimpia mullistuksia, pieneen hämäläiseen kuntaan tuli epätavallisen paljon uutta verta. Tyrvännön kunta liitettiin Hattulaan 1.1.1971 ja pohjoisimmat kylät Valkeakosken kaupunkiin muutamaa vuotta myöhemmin. Nykyajan tyrväntöläisyys elää kotiseututunteena ja -ylpeytenä, sekä tietoisuutena historian pitkästä jatkuvuudesta.

Kirjan taittaja Tapani Markkula sanoo, että ulkoasussa tavoitteena ovat selkeys ja helppolukuisuus. Tekstin sivussa on marginaali, johon tulee omiin laatikoihinsa lisätietoa tarjoavia tietoikkunoita. Markkula korostaa kuvien merkitystä ja niiden voimaa. Kuvittamisen kannalta hankalimmat aikakaudet ovat keskiaika sekä 1600-1700-luvut. Rautakausi on jättänyt maastoon omat merkkinsä, ja 1800-luvulta on jo maalausten lisäksi vanhimpia valokuvia. Teokseen on pyritty kokoamaan arvokkaimmat ja kiinnostavimmat historialliset valokuvat.

Teos jatkaa elämäänsä myös ilmestymisensä jälkeen. Tyrväntö-seura päivittää jatkuvasti historiatietoja internetissä. Meneillään on tutkimuksia, jotka tullaan julkistamaan vasta tulevien vuosien mittaan.