Talvisodan ajan Tyrväntö
20.12.2009
Arvo Ylppö potilaineen ja näiden hoitajineen Lepaalle siirretyssä lastensairaalassa talvisodan alussa. Lastensairaala siirrettiin pommituksilta suojaan pois Helsingistä heti talvisodan sytyttyä, ja uudet tilat löytyivät lähes lennossa Lepaan puutarhaoppilaitoksilta.
* * * *
Talvisota kosketti Tyrväntöä 70 vuotta sitten samoin kuin muitakin hämäläispitäjiä: miehet lähtivät sotaan, kotirintama ponnisteli auttaakseen maata hädässä, säännöstely astui voimaan ja evakot saapuivat Karjalasta. Pitäjän erityisesti muistamia talvisodan ajan tapahtumia kotipuolessa olivat Lastenklinikan yllättävä evakuointi Lepaalle heti sodan sytyttyä sekä sotilaslentokentän perustaminen Petäyksen rantaan Vanajaveden jäälle. Pitäjä otti talvisodan aikana vastaan enemmän tulijoita kuin silloin oli omia asukkaita.
Miehet sodassa
Tyrvännön ensimmäinen kaatunut oli Muolaassa partioretkellä kadonnut Ylikartanon nuori isäntä Kalle Vaulo. Hän kaatui ja jäi kentälle jouluaaton aattona 1939. Tyrväntöläisiä kaatui mm. Summassa, Taipeleessa ja Viipurin lähistöllä. Viimeinen uhri oli nuori kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esko Kannas hieman ennen rauhan tuloa 11.3.1940. Erityisen raskas omaisille oli vuoden 1940 helmikuu, jolloin kuolinviestejä tuli kahdeksan.
Vielä keskeneräisen kirjan ”Tyrvännön komppania jatkosodassa” käsittelee alustavassa tekstissään lyhyesti myös talvisodan tapahtumia:
”Talvisodan liikekannallepano toteutettiin ylimääräisinä kertausharjoituksina lokakuun 11. päivänä 1939. Reserviläiset ilmoittautuivat kokoontumispaikoissa, joista heidät kuljetettiin tai marssitettiin perustamispaikoille, tavallisesti Hämeenlinnaan. Yksi kokoontumispaikoista oli Lepaan puutarhaopisto. Useampikin tyrväntöläinen ilmoittautui Hämeenlinnan vanhalla kansakoululla, josta esimerkiksi kenttähevossairaalan miehet siirrettiin Perttulan kasvatuslaitokselle joukon perustamispaikkaan. Tyrvännössä ei varsinaisia joukkoja talvisotaan lähdettäessä perustettu, vaikka useissa yhteyksissä näin on mainittu.
Hämeenlinnan sotilaspiirin perustamat joukot olivat osa 5. Divisioonaa. Siihen tyrväntöläisetkin pääosin kuuluivat. Tyrväntöläisiä oli etenkin Jalkaväkirykmentti 15:ssa ja Kevyt osasto 5:ssä, jotka taistelivat Karjalan Kannaksella Viipurin kaakkoispuolella ja mm. Summan alueella. Miehiä palveli myös erillisissä huoltoyksiköissä, yhtenä näistä 2. Kenttähevossairaala. Miesten sijoittaminen eläinlääkintään oli perua Tyrvännön suojeluskunnasta, se kun kuului Etelä-Hämeen piirin ainoaan ratsuväkialueeseen. Marraskuun viimeisenä päivänä 1939 alkanut raskas talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. Se vaati reilun 1500 asukkaan Tyrvännöstä 13 uhria.”
Lastenklinikka evakossa
Pommituksia pakoon lähtenyt Helsingin yliopiston lastenklinikka päätyi yllättäen Lepaalle heti joulukuun alussa 1939. Arvo Ylppö joutui loihtimaan sota-ajan lastensairaalan yhdessä päivässä, kun juna jätti evakot varoittamatta Hämeenlinnan asemalle. Määränpäänä piti olla Harjavalta, mutta lapsipotilaat päätyivät Tyrväntöön.
Helsingin pommitukset alkoivat marraskuun 30. päivän aamuna kello 10. Pian pommeja putoili myös lähelle nykyistä Tehtaankadun Venäjän lähetystön aluetta, jonka paikkeilla sijaitsi silloin Helsingin Lastenklinikka. Sairaala päätettiin evakuoida Harjavaltaan saman tien. Junan matka päättyi yllättäen Hämeenlinnaan, kun armeija tarvitsi junan sotilaskuljetuksiin. Lapset ja hoitajat olivat yhden yön Lyseolla, kunnes tilapäispaikka löytyi Lepaalta. Puutarhaoppilaitos oli varautunut ottamaan vastaan hevossairaalan, mutta heille tulikin Ylppö lapsipotilaineen.
Sairaanhoitajana mukana ollut Senja Iljanko muisteli, ettei ollut huolissaan tilanteesta. Hän luotti että Suomi hoitaa lapsensa. Hän piti onnena Lepaalle pääsyä, koska kaikki olivat auttamassa kykynsä mukaan ja vastaanotto oli hyvä. Lasten onni oli Lepaan hyvä elintarviketilanne. Kiitos edellisen lämpimän kesän onnistuneiden satojen sairaala sai koko talvisodan ajan kunnon ruokaa. Koska Ylppö ystävystyi paikallisen kaupanpitäjän kanssa, henkilökunnan ylellisyys oli myös nauttia tiskin alta oikeaa kahvia.
Pakkanen oli sotatalvena niin kova, että oppilaitoksen putket jäätyivät. Hoitohuoneiden lämpötila ei ollut kuin 14 astetta, ja hoitajattarien majoitustilat menivät ajoittain miinuksen puolelle. Sairaala sai lämmintä vettä rannan suuren saunan padasta, jota kuljetettiin huopiin käärityissä tonkissa.
Tilapäisoloista huolimatta hoitotulokset olivat hyviä. Vain joitakin lapsia yli sadasta pienestä potilaasta kuoli kurkkumätäepidemian aikana. Erkki Ulamo on tutkinut ja tallentanut sota-ajan lastensairaalan historiaa. Hänen haastattelemansa sairaanhoitaja Senja Iljanko muisteli, että keskosten lisäksi sairaala hoiti mm. maitoruvesta ja mahaportin kouristuksista kärsineitä lapsia.
Sairaala toimi Lepaalla koko talvisodan ajan. Hoitajat olivat toivoneet, että kevään tullen he näkisivät Lepaan kuuluisan omenatarhan kukassaan. Pakkanen oli kuitenkin tappanut puut, eikä tilapäissairaalana olleen puutarhaoppilaitoksen opistorakennuksen ympärillä ollut kuin kuolleita mustia rankoja.
Tyrvännön talvisodan ajan lentokenttä
Talvisodan alkaessa Parolassa toimi ilmavoimien alkeiskoulutuksen saaneista miehistä hävittäjälentäjiä kouluttanut Täydennyslentolaivue 35, jolle kenttä oli käymässä liian ahtaaksi. Kirjassa ”Parolasta Pyhäniemeen” Ahti Saarinen kertoo, että Vanajaveden jäädyttyä laivueeseen perustettiin kolmas lentue, joka sijoitettiin Tyrväntöön, Petäyksen ranta-alueelle perustetulle tilapäiselle kentälle. Osaston nimeksi tuli Lentue Tyrväntö, sen komentajana oli kapteeni evp. Bo von Willebrandt. Toiminta alkoi tammikuussa 1940. Koneiden kiitoradat lähtivät Petäyksen rannasta Leppäluodon suuntaan ja sen kanssa poikittain Retulansaaren suuntaan. Kevytrakenteiset näkösuojahallit olivat Petäyksen nykyisen laiturin kohdalla ja silloisessa Suolahden huvilan viereisessä saaressa, suunnilleen Petäyksen nykyisten saunojen kohdalla.
Koulutus alkoi ampumaharjoituksin, maali oli Vanajaveden jäällä. Koneet syöksyivät tulittamaan sitä noin 200 metrin korkeudelta. Lentueessa sattui kaksi kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Maaliskuussa 1940 oppilas O. Lehti sai surmansa syöksyttyään ampumaharjoituksessa jäälle Bulldogilla. Huhtikuussa oppilas J. Noranka kuoli hänen Bulldoginsa osuttua Retulansaaressa rakennukseen, jolloin kone murskautui. Onnettomuus synnytti paikkakunnalla edelleen elävän tarinan, jonka mukaan nuori lentäjä oli ihastunut retulalaiseen tyttöön, jolle hän olisi näyttänyt rohkeaa osaamistaan. Yksi kone teki pakkolaskun Suotaalan pelloille ja yksi Suotaalanlahdelle. Pikkupoikana lentokenttää paljon seurannut Paavo Helanterä muistelee Tyrvännössä olleen kaksitasoisia Gloster Gamecock, Bristol Bulldog, Tuisku, Kotka, Jaktfalken ja de Havilland Moth koneita. Monet jatkosodan ajan tunnetut suomalaiset hävittäjälentäjät saivat osan koulutustaan Tyrvännössä.
Henkilökunta oli majoitettu mm. Suotaalan seuratalolle, Lahdentaan koululle ja Suotaalan huviloihin. Kaikkiaan miehiä oli noin 100, osa kouluttajista oli saapunut Ruotsista. Muonituksen hoitivat Tyrvännön lotat. Viimeinen kone nousi ilmaan Tyrvännön jäältä sodan jälkeen vapun aikoihin.
Karjalan evakot ja sotapakolaiset
Tyrväntö majoitti sodan aikana noin 1700 ihmistä. Heistä suurin osa oli sotaa paenneita evakkoja. Pian tulijat täyttivät kaikki mahdolliset paikat; koulut, seuran- ja työväentalot, kartanot, suurten tilojen ylimääräiset huoneet ja Lepaan opiston vapaat tilat. Pahimmillaan tulijat joutuivat paikallisille yllättävissä tilanteissa jopa talousrakennuksiin, ennen kuin heille löytyi sijoituspaikkoja. Aluksi talot myös ruokkivat tulijat, kunnes kansanhuolto ryhtyi jakamaan heille omia ruokatarvikkeita. Ponnistusta kuvaa se, että kun lasketaan mukaan noin 500 tuolloin paikkakunnalle saapunutta kaupunkilaista, parin tuhannen uuden asukkaan saapuminen yli kaksinkertaisti talvisodan aikana Tyrvännössä asuvien määrän. Tulijoita oli enemmän kuin pitäjäläisiä. Lepaan Peltokylästä kasvoi vähitellen karjalaisten oma asutusalue.
Kotirintamalla
Tyrväntöä ei juuri pommitettu. Ainoa vaurio taisi tulla Haukilassa, missä eräs rakennus vaurioitui. Siviiliuhreja ei tullut lainkaan. Lahdentaan kartanon tornissa oli ilmavalvontapaikka, missä lotat ja alle asevelvollisuusikäiset suojeluskuntalaiset pitivät silmällä taivasta ja vihollisen pommituslaivueita. Yleensä niiden kohteena oli Tampere. Lotat hoitivat myös muonitusta ja vaatehuoltoa. Ensimmäiset suuret ja pitäjäläisiä yhteen kokoavat sankarihautajaiset pidettiin vasta talvisodan jo päätyttyä.
Hilkka Nikkanen on kirjoittanut talvisodan alusta: ”Olin 10-vuotias kun talvisota syttyi. Ei sodan uhkasta paljon tiedetty. Konkreettisesti sen vakavuuden koin vasta silloin, kun polkupyörälähetti toi isälle kirjeen, jossa oli käsky ylimääräisiin sotaharjoituksiin. Tykölän kulmalaisten, niin kuin kaikkien muidenkin tyrväntöläisten, piti kokoontua Lepaalle. Kotoa he lähtivät jalkaisin reput selässä. Katselin kotimäellä, kun Tuomisen Eino, Jokisen Ilmari ja isä kävelivät pää painuksissa tanhuaa pitkin ison tien varteen. Siitä alkoivat jännityksen ja pelon ajat. Kuten myös se, että kaikki elintarvikkeet menivät kortille. Ensimmäisenä kahvi, sokeri ja voi, myöhemmin jaettiin leipä- ja vaatekortit. Kaupassa kaikki tavara hävisi tiskin alle.”
Kansanhuoltolautakunta huolehti säännöstelystä ja jakoi ostokortit. Reserviläisten perheet saivat valtiolta avustusta, ja hakemukset käsitteli kunta. Ne työllistivätkin runsaasti kunnanhallitusta. Vapaa Huolto -organisaatiolla oli Tyrvännössä oma paikallisyhdistyksensä, joka auttoi siirtolaisia ja sodassa olevien perheitä. Erityisen suuri sodan aikana oli naisten panos. Tyrvännössäkin he hoitivat talouden, ompelivat lumipukuja, kutoivat sukkia ja villapaitoja sekä leipoivat nelikulmaisia armeijan muotin mukaisia ruisleipiä rintamalle. Valvatti Vaulo muisteli, että Ylikartanossa leivinuuni oli jatkuvasti niin kuumana, että se lopulta hajosi. Paketeissa toimitettiin miehille mitä pystyttiin.
Pieni episodi liittyy myös Lepaan Vahopäähän. Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Kaarlo Linkola oli yhtenä alullepanijana, kun Vahopäähän perustettiin arboretum eli puulajipuisto. Sen kohtalona oli kuitenkin talvisota. Kovien pakkasten ja mottitalkoiden aikana jalopuista tuli klapeja helpottamaan Lepaan lämmitystä. Osa Vahopään puista on edelleen elävänä muistona tuhotusta arboretumista.
Sodassa kaatuneet
Tyrvännön historiakirjassa (2002) on luettelo Suomen 1939-45 sotien sankarivainajista. Luettelossa ovat Tyrvännössä kirjoilla olleet ja tuolloin Tyrvännössä asuneet talvisodassa kuolleet.
Ahtila, Huugo, sotamies, s. 1913, k. 27.2.1940
Aulo, Aatto, sotamies, s. 1917, k. 14.2.1940
Jaktholm, Ilmari, sotamies, s. 1910, k. 21.2.1940
Kannas, Esko, sotamies, s. 1911, k. 11.3.1940
Keskinen, Vilho, sotamies, s. 1911, k. 19.2.1940
Koivula, Armas, sotamies, s. 1906, k. 19.2.1940
Lattunen, Hjalmar, rakuuna, s. 1912, k. 17.2.1940
Lento, Toivo, sotamies, s. 1918, k. 5.3.1940
Maalehto, Niilo, sotamies, s. 1918, k. 7.3.1940
Paloposki, Arvo, alikersantti, s. 1914, k. 13.2.1940
Pekkala, Hugo, korpraali, s. 1915, k. 21.2.1940
Savolainen, Emil, työvelvollinen, s. 1917, kadonnut 1.12.1939
Vaulo, Kaarle, vänrikki, s. 1911, k. 23.12.1939
Tyrväntö-verkossa:
Tyrvännön sankarihaudat
Paavo Helanterä: Talvisodan aikainen lentokenttä Tyrvännössä
Erkki Ulamo - Lepaa, talvisota ja lastensairaala
Pekka Monto - Peltokylä, Tyrvännön karjalaiskylä
Hilkka Nikkanen kertoo sota-ajan kotirintaman elämästä