Pohjustus

Tyrväntö on osa Vanajaveden laakson kulttuuri- ja kansallismaisemaa. Vanhalla nimellään Kulsialan hallintopitäjä löytyy asiakirjoista vuonna 1405, Tyrväntö mainitaan Hattulan kappelina vuonna 1449. Ikivanha asutus näkyy perinteisinä hämäläisnäkyminä ja historian kerrostumina. Ja kaikkialla on lähellä vesi, aluetta jakanut ja yhdistänyt elementti. Vanhan Tyrvännön kylät ovat Vanajaveden rannoilla; Anomaa, Lahdentaka, Lepaa, Lusi, Monaala, Monittula, Mäenpää, Mälkiäinen, Retula, Suontaka, Suotaala, Tykölä, Uskila ja Vanajaniemi. Entinen Tyrväntö on nykyään osa Hattulan kuntaa ja Valkeakosken kaupunkia. Historiallisia lähinaapureita olivat Hattula, Sääksmäki, Pälkäne ja Hauho. Kunta liitettiin osaksi Hattulaa 1.1.1971 lähtien.

Kansallismaiseman ydin on tietenkin Vanajaveden uoma rantoineen. Asutus on jatkunut esihistorialliselta ajalta, ja kaikkialla tuntuu pitkä ihmisen vaikutus luontoon. Kulttuurimaisemaa leimaavat monikerroksellisuus, monimuotoisuus ja vehmaan luonnon kauneus. Vanajavesi on Suomen vanhimpia turistireittejä. Alue on nimetty paitsi yhdeksi Suomen 27 kansallismaisemasta (1993), myös valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi (valtioneuvosto) ja valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi (Ympäristöministeriö, Museovirasto 1993).

Vanajan reitin varrella huomattavimpia kohteita ovat etelästä pohjoiseen liikuttaessa mm. keskiaikainen Vanajan kirkko, Mantereen ja Linnanpään linnavuoret, Hattelmalan harju, Hämeenlinnan kaupunki linnoineen ja Kaupunginpuistoineen, Aulanko puistoineen, Hattulan keskiaikainen Pyhän Ristin kirkko, Mierolan museosilta ja kylä, Metsänkylän, Ellilän, Ahlbackan ja Vesunnan kartanot maisemineen, Lepaan kartano- ja oppilaitosalue istutuksineen, puistoineen, kappeleineen ja muine rakennuksineen, Suontaan ja Lahdentaan kartanot, Tenholan linnavuori ja perinnemaisemat, Tyrvännön kirkko, Suotaalan kylän kulttuurimaisema, Retulansaari, sekä Vanajaveden pohjoisrannalla Rapolan ja Voipaalan kartanot, Sääksmäen kirkko, Huittulan ja Ritvalan kylät maisemineen sekä Rapolan linnavuori. Sääksämäellä saattoi olla muinais-Hämeen heimohallinnon keskus. Pyhän Ristin kirkko taas oli keskiajan Hämeen keskuskirkko. Ristiretkiajan uuden vallan keskuspaikka oli saman vesireitin varrella oleva Hakoinen. Arvokkain historiallinen alue on Hämeen linnan ympäristö ja hienoimmat perinnemaisemat ovat Retulansaaressa.

Alue on ollut kulttuurin kehitykselle suotuisa. Pienilmasto on ollut ympäristöään lämpimämpi. Suojaisa rehevä Vanajaveden laakso on tarjonnut hyviä asuinpaikkoja, peltomaita, niittyjä ja laitumia. Vesistö on ollut luontainen kulkureitti, samoin sitä reunustavat harjut. Asutuksen iästä kertovat löydöt kivikaudelta alkaen, ja rikkaudesta rautakautisten kalmistojen antimet. Maanviljelyn merkkejä on 3000 vuoden takaa ja varhaisimmat pellot ovat olleet käytössä pari tuhatta vuotta. Vanhimmat kylät ovat syntyneet viimeistään rautakaudella, kalmistoja on 300-luvulta alkaen. Kuten koko Vanajanlaaksossa myös Tyrvännössä historia on koko ajan läsnä. Vanajaveden tuntumassa on Hämeenlinnassa ja Hattulassa toistasataa tunnettua muinaisjäännöstä. Pitkän asutuksen muovaamassa maisemassa on muinaismuistojen lisäksi arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja luonnonarvoja.

Luonto vaihtelee laaksoa ympäröiviltä harjuilta ja moreenimäiltä kosteisiin lehtoihin. Ranta- ja vesikasvillisuus on hyvin rehevää. Rantojen ylpeys on alueen nimikkopuu, harvinainen kynäjalava. Vanajaveden linnusto on varsin rikas, harvinaisia lajeja ovat mm. kalasääski, pikkutikka ja ruisrääkkä. Kasvimaailmaa ovat rikastuttaneet kartanot, puistot, pappilat, ratavarsi ja kirkonseudut. Vanhimmat puutarhat ovat 1700-luvulta. Monisatavuotinen maanviljelys, laidunnus ja niitto ovat vaikuttaneet voimakkaasti kasvi- ja eläinlajistoon. Perinnebiotooppien lajisto on yhä edustava, mutta perinnemaisemat ovat jatkuvassa vaarassa. Niitä uhkaa heinittyminen, pusikoituminen ja umpeenkasvu. Niityt ja kedot ovat lähes hävinneet, aivan luonnonvaraisia alueita ei juuri ole. Kulttuurikasvilajisto on monipuolinen. Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien lukuisat kohteet vaativat hoitoa. Rauhoitettuja alueita ovat mm. Aulanko, Metsänkylän kynäjalavalehto, Tenholan rantalehto ja Jumoinsuo.

Maisemassa vaihtelevat luonto ja kulttuuri, viljelynäkymät ja kaupunkirakentaminen, kirkot, talonpoikaistalot, kylät ja kartanot. Arvokkaita ryhmäkyliä ovat mm. Retula, Miemala, Mervi ja Mierola, piirteitä keskiajalta saakka paikallaan pysyneestä vanhasta kylästä löytyy myös mm. Rahkoilasta, Hurttalasta ja Katinalasta. Maisema on mosaiikkimainen. Vanajaveden laakson kartanotihentymä on jättänyt leimansa seutuun moni tavoin: sosiaalisesti, taloudellisesti, aatteellisesti, rakennuskulttuuriin, maisemaan, kasvillisuuteen... Parhaimmillaan vaikutus on näkynyt uusina oppeina ja vaurautena, pahimmillaan kovana luokkayhteiskuntana.

Maisemia uhkaavat mm. taajamien kasvu, uudisrakentaminen, vanhojen maatalousrakennusten ränsistyminen ja liikenteen tarpeet. Rikas luonto- ja kulttuuriperintö saattaa joskus olla rasite, suojelutarpeet on huomioitava uutta suunniteltaessa. Kuitenkin se on ennen kaikkea voimavara, josta voivat ammentaa asukkaat juurevana hämäläisyytenä ja ympäristön viihtyvyytenä, sekä vieraat kiinnostavina luonnon ja historian kohteina.