Linnavuoret

Retki linnavuorille tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Ne ovat sekä arvokkaita historiallisia muistomerkkejä että vaikuttavia luontokohteita. Lisäksi linnavuorilla voi nauttia komeista hämäläisistä maisemista. Koska linnavuoret ovat Sydän-Hämeessä olleet useimmiten vanhojen asutuskeskusten liepeillä, niiden lähellä on muitakin kohteita - kirkkoja, kartanoita, ikivanhoja kyliä.

Hämeessä on kahden tyyppisiä linnavuoria: linnoitettuja asuinpaikkojen lähellä olleita puolustuslinnoja ja erämaissa olleita vaikeasti löydettäviä pakolinnoja. Kanta-Hämeen linnavuoret voidaan jakaa kahteen ryhmään kulkureittien mukaan - Vanajaveden reitin ja Hauhon vesireitin linnavuoriin. Kiinnostavin on Vanajaveden laakson ketju Suomen kahden tärkeimmän linnavuoren välissä. Toinen päätepiste on Hakoinen, Ruotsin vallan ensimmäinen merkittävä tukikohta Hämeessä ja varhaisemman Hämeen linnan sijaintipaikka, toinen taas Pirkanmaan puolella oleva vanhan Hämeen keskuslinna Rapola.

Linnavuoret kertovat rautakauden Hämeen levottomista ja sotaisista ajoista. Sotaretkeläisiä tuli sekä idästä että lännestä. Mutta ne kertovat myös varsin järjestäytyneestä yhteiskunnasta. Linnavuorten varustaminen ja ylläpito on ollut varmasti kova ponnistus. Koska Vanajaveden reitin linnavuoret ovat ketjussa, jossa tarkoituksena lienee ollut myös viestittäminen ja varoittaminen, ne kertovat laajemmasta kylien välisestä yhteistoiminnasta ja heimoyhteenkuuluvuudesta - siis selvästä hämäläisyydestä.

Linnavuorten paikaksi valittiin yleensä korkea, jyrkkäreunainen mäki, jota oli luonnostaan helppo puolustaa. Lisäksi usein esi-isät tasasivat vuoren lakea, jyrkensivät loivia kylkiä, rakensivat tarpeellisiin kohtiin muureja ja portteja, sekä hakkasivat puuston pois linnan rinteiltä. Joiltakin linnavuorilta on löytynyt asumusten jäänteitä, paikoin on merkkejä tulisijoista ja pajoista. Paja oli tarpeen aseiden kunnostamiseksi, tulta pidettiin muurien reunoilla, jotta joko hyökkääjän päälle voitiin kaataa kuumaa vettä, tai talvella jäädyttää rinteet jäisen liukkaiksi. Venäläiskronikat kertovat lasivuorista, joille oli mahdoton päästä.

Varsinaisten tutkittujen linnavuorten lisäksi Hämeessä on paljon linna-nimisiä paikkoja, jotka viittaavat pakopaikkoina olleisiin linnamäkiin. Jouko Voionmaan tutkimusten mukaan varsinaisia linnavuoria ovat Vanajaveden reitillä Janakkalan Hakoinen ja Unikkolinna, Vanajan Linnanpää eli Hakovuori ja Mantereenlinna, Aulangon linnavuori, Tenholan linnavuori sekä Sääksmäen Rapola. Hauhon reitillä ovat Hauhon Teponlinna, Tuuloksen Laurinkallio ja Lammin kirkonkylän Linnamäki. Janakkalassa Kiianlinna, Miemalassa Palvaanlinna ja Tyrvännössä Varpuslinna saattavat olla linnavuoria.

Rapolasta ja Tenholasta on esinelöytöjä jo merovingiajalta (600-800-luvuilta). Useimmat linnat on varustettu viikinkiajalla (800-1100-luvuilla). Esinelöydöt ovat yleensä niukkoja. Oliko linnavuorelta toiselle todella tuliyhteys, ei ole aivan varmaa. Tulitiedotusta kokeiltiin kerran vuonna 1934 reitillä Hakoinen-Mantereenlinna-Aulangonvuori-Tenhola-Rapola-Lempäälä, mutta merkkiketjun sanotaan paikoin katkenneen. Etäisyydet linnuntietä ovat suunnilleen: Hakoinen-Mantereenlinna 11,9 km, Mantereenlinna-Aulanko 5,6 km, Aulanko-Tenhola 12,6 km, Tenhola-Rapola 17,8 km.

Tenholan linnavuori, Hattula

Tenholan linnavuori poikkeaa Vanajaveden laakson eteläpään muinaislinnoista siten, että se ei ole korkea kallio, vaan harjukukkula. Senkin rinteet ovat olleet luontaisesti jyrkät, ja niitä on epäilemättä myös jyrkennetty. Linnavuorelta on esteetön näköala kilometrin päähän Vanajaveden uomaan ja Suur-Vanajalle, ja se lie palvellut asutusta nykyisten Hattulan ja Kalvolan kuntien alueelta. Laki ei ole kovin laaja, ja saattaa olla, että sinne ovat kokoontuneet vain aseistetut puolustajat. Muut ovat ehkä paenneet saarille, soille ja erämaihin.

Laki on noin 100 m pitkä ja 20 m leveä. Harju kohoaa 65 m Vanajaveden pintaa korkeammalle. Tenholaa on ympäröinyt jyrkintä reunaa lukuun ottamatta hirsimuuri, sen maalla täytetyt hirsimuuriarkut olivat myös ampuma-alustoja. Portteja lienee ollut kolme. Puolustusta ovat helpottaneet etelä- ja länsireunan porttien usean metrin pituiset kujanteet, niissä hyökkääjä ei ole mahtunut käyttämään kilpeä suojanaan. Vuorella on joitakin rakennusten peruskiviä. Viimeisin rakennusvaihe oli tehty aiempien palaneiden muurien päälle. Myöhäisin löytö on 1300-luvun tykinkuula.

Linnavuorella on edelleen vanha hirsimuurin konstruktio, mutta sen oikeellisuudesta on erilaisia näkemyksiä. Sitä tuskin enää kunnostetaan. Tenholasta on upeita näköaloja mm. Mervin peltoaukeille, Suontaan kartanon yli Lepaalle ja etenkin Vanajavedelle. Vanajanselän pohjoisrannalla taivaanrannasta erottuu selvästi Rapola. Hattulan-Tyrvännön raja kulki harjun reunassa n. 50 metrin päässä linnavuoresta. Tenholaan löytää lähtemällä Parolasta Merventietä pohjoiseen. Kun yleinen tie päättyy, Suontaan kartanon tienhaarassa on pieni viitta länteen kohti linnavuorta.

Kuvia Tenholan linnavuorelta
Tenholan kartano
Talvinen Tenholan linnavuori
Linnavuoren muurin kiviä
Tenholan linnavuoren viikinkiajan löytöjä Hämeen linnassa
Tenholan katajaketoa

Tyrväntö-verkko