Vainomänty on suuri rauhoitettu kelottunut petäjä, joka kurottautuu Vainomäellä osittain Tyrvännöntienkin ylle. Ohikulkija ei voi olla sitä huomaamatta. Tarinan mukaan se on vanha rangaistuspaikka, jonka juurella pahuuksiin langenneet tyrväntöläiset on piiskattu. Puun ikä lienee n. 300 vuotta. Toinen Vainomäen nimen selittävä tarina liittyy sotaisiin aikoihin ja vainoon, jopa paikalla tehtyihin murhiin. Ehkä Vainomäelle paettiin vihollista, ehkä siellä rangaistiin Jänismäen käräjäkivillä tuomitut.

Maine hirttopuuna on liioiteltu, tähän mäntyyn tuskin on ketään hirtetty. Paitsi Valtakunnallisilla Kylätoimintapäivillä 1998 tarinoita elävöittämään ripustettu liian aidon näköinen Jaakko-nukke, joka ehti aiheuttaa puun kohdalla pari peräänajoa ja runsaasti hämmennystä. Poliisi vei Jaakon, ja nukke piti hakea pois Hämeenlinnan putkasta, jotta se saatiin mukaan tapahtuman iltajuhlaan. Jaakko Vainomännyssä

Lepaan Anna

Piispa Maunu Tavastin nuoruudenaikaan, ennen kuin hänestä tuli Suomen ensimmäinen piispa ja maan mahtimies, hän oleili jonkin aikaa Lepaan kartanossa. Tarinan mukaan Lepaalla oli tavattoman kaunis tyttö Anna. Maunu ja Anna rakastuivat toisiinsa tulisesti. Mutta nuori Maunu oli jo antanut pappislupauksensa, ja Annan rakkauden kohde oli siten häneltä kielletty. Kun Anna tuli raskaaksi, luvattoman rakkauden rangaistus oli ankara. Vanha kansantarina ja balladi kertoo, että hänet muurattiin elävältä kartanon kellariin. Tiedossa ei ole, oliko "Annan kellari" Hinnonmäessä vai Lepaan kirkon kupeessa, molemmista on omat versionsa. Myöhemmin syntyneen tarinan mukaan Anna hukutettiin armotta Lepaan virtaan. Siksi Lepaan Annan on sekä nähty kummittelevan Lepaanvirran rantamilla, että voihkivan ja valittavan Lepaan kellarin kätköistä. Jotkut ovat myös nähneet outoa valon kajastusta viereisen tuulimyllyn ikkunassa. Lepaan kellari

Kulsiala ja Lepaan uhrilehdon kulsi

Vanhan Kulsialan pitäjän nimi on selitetty siten, että se olisi tullut muinaisajan uhriastiasta, kulsista. Perimätiedon mukaan Lepaan kirkon mäki oli muinainen uhrilehto, jossa tuo kulsi oli. Pakanuuden ajan menoihin kokoontui hämäläisiä laajalta alueelta. Uhrilehdon puolesta puhuu se, että mäki valittiin kirkon rakennuspaikaksi. Katolinen kirkko otti paavin luvalla haltuunsa ja uuteen käyttöön hämäläisten vanhat pyhät paikat. 1940-luvun muistikuvan mukaan kappelin takana jääkellaria kaivettaessa olisi löytynyt salaperäisiä kivirakennelmia, saviastian paloja ja ruumiiden jäänteitä. Kivilatomuksen keskellä saattoi olla eräänlainen tulisija, siitä lähtivät kivitiet neljään suuntaan. Kahdesta kohtaa löytyi ruumiita, joiden päät oli asetettu jalkopäähän. Kaivuutyössä olleet Lepaan työmiehet peittivät löydöt ja vaikenivat niistä työnjohtajan käskystä visusti. Lepaan sakastinmäki

Lapinämmänkivi

Kun kristinuskon tuojat saapuivat Vanajanselältä Tyrvännön rannoille ohi Vanajaniemen kärjen, heitä vastassa oli omia taikojaan tekevä ja kirouksiaan syytävä noita, lappalaisämmä. Kun uusi ja vanha usko ottivat yhteen, vanha sai väistyä. Iso kivi kierähti ristin voimasta noidan päälle ja hautasi lapinämmän ikiajoiksi alleen. Tarina muistuttaa Hämeen lappalaishistoriasta, miten kiertelevä pyyntikansa sai väistyä viljelijöiden tieltä. "Kun lanta sakenee niin Lappi pakenee". Onko ehkä joku Vanajaniemen runsaista kiviröykkiöistä lapinraunio? Lapinämmänkivi

Tonttukivi

Tonttukivi löytyy Pekkasentien varresta. Suureen hiidenkiveen liittyy useampia tarinoita tai tonttutarinan versioita. Niissä ottavat yhteen Lepaan tonttu ja Hattulan Vesunnin tonttu. Outo syvä kolo syntyi kiveen joko ohi menneestä ja kiveen hirmuisesti osuneesta jauhopussin huitaisusta, tai kun Lepaan tonttu paiskasi Vesunnin tontun Tonttukiven kylkeen, niin että siihen jäi nenän ja leuan tekemä syvennys. Vanhojen kalastajien tiedetään maanitelleen kalaonnea tuomalla Tonttukiven koloon pieniä uhrilahjoja, Lepaan kartanon viimeinen kalastaja Teppo Lehtonen uhrasi kevään saalista kaloja Tonttukivellä vielä 1920-luvulla. Liekö Tonttukivi ollut läheisen Vihdinvirran ja muinaisen Ahtaseman asukkaiden uhrikivi? Alueella on muinaishautoja, mutta ei kuppikiveä. Tonttukivi

Retulansaari

Retulansaaressa tuntuu olevan tiettyä taikaa. Se tunnetaan parhaiten rikkaista muinaisjäännöksistään ja hienoista perinnemaisemistaan. Pysyvän asutuksen jälkiä on 400-luvulta. Kun Retulansaaressa on parisataa lähinnä rautakautista hautaröykkiötä ja toistakymmentä uhrikiveä, niiden ainutlaatuinen kasautuma kertoo siitä, että saarella on ollut muinaisille ihmisille erityinen merkitys. Oliko se pyhistä pyhin paikka? Hämeen linnan Terra Tavestorum-näyttelyssä on Retulansaaresta löydettyjä outoja kiviä, jotka tutkijat ovat ristineet taikakiviksi. Retu -sana viittaa kansanrunoissa ukkosenjumalaan ja saattaa olla, että saari oli rautakaudella seudun yhteinen uhrimenojen suorituspaikka ja uskonnollinen keskus. Ukkosenjumalaan saaren saattoi liittää luonnollinen syy: Vanajanselällä pauhaavat kovat ukkoset. Ukkosenjumalan saarella on siis ahkeraan tehty taikoja ja uhrattu hengille. Kansantarinoissa saari oli myös aarnitulien ja kätkettyjen aarteiden saari. Kuvasarja Myllymäeltä

Illaankivi

Illaankivi eli Näkkäkivi on kuusitoistakoloinen uhrikivi Mälkiäisissä. Tutkijalle kivi saattaisi kertoa tietyn kokoisesta muinaishämäläisestä yhteisöstä. Kansan mielikuvitus sen sijaan on keksinyt mm. jälkiä Näkin oleskelusta Illaankivellä, jättiläisen kantapään polkaisuja tai Ilmarisen voiman ja hurjan luonnon todisteita. Yhden kansantarinan mukaan kupit syntyivät kun ihmiset häiritsivät Näkin rauhaa, jolloin se nousi vedestä kivelle ja polki kiukuissaan jalkaa. Kivi on tietenkin muinaismuistona rauhoitettu, samoin lähistön katajakedoilla olevat hautaröykkiöt. Illaankiven ympäristö on hienoa kulttuurimaisemaa. Vielä Illaankiveä mahtavampi siirtolohkare on melkein vieressä Mälkiäisten laivarannassa. Illaankivi

Linnavuorten jättiläiset

Tarinoita linnavuorten jättiläisistä liittyy molempiin tyrväntöläisten elämänpiiriin kuuluneisiin linnavuoriin, Tenholaan ja Rapolaan.
Rapolan linnavuoren jättiläinen suuttui, kun Sääksmäelle ryhdyttiin rakentamaan kirkkoa. Tehdäkseen lopun rakennustyöstä jättiläinen viskoi lohkareita kohti kirkon rakentajia. Kivet ja maa putoilivat pitkin Vanajanselkää, ja näin muodostuivat lukuisat pikkusaaret. Tai jättiläinen suuttuneena kirkon rakentamisesta otti sylinsä täyteen maata ja kiviä ja lähti kahlaamaan veteen, jolloin ihmisten häiritsemänä kantamukset putoilivat pitkin Vanajavettä. Pitkä Oitinkinnas syntyi tietenkin jättiläisen kintaan pudotessa. Samanlainen putoamistarina liittyy vanhan ajan rahapussin muotoiseen Kukkarokiveen. Rapolan linnavuorta   Kukkarokivi
Tenholan linnavuoren jättiläisen mellastuksen jälkiä ovat taas mantereella olevat suuret irtolohkareet. Tenholan jättiläinen on ihmisille kiukuissaan viskannut virran yli mm. Lepaan Tonttukiven ja Valteen tien varressa olevan lohkareen. Valteen Linkokiveen liittyy myös tarina, että jättiläinen olisi heittänyt sen Vermasvuorelta kohti Hattulan kirkkoa. Valteen Linkokivi

Rajakorpi

Suotaalan Rajakorvessa kuuluu metsästä salaperäisiä huokauksia ja askelten ääniä. Entisajan tyrväntöläiset uskoivat, että siellä huokaa rajanhaltija Raja-Kaija. Se joka on joskus ollut ahne ja vannonut rajan väärin, joutuu kiertämään ikuisesti rajalinjaa. Rajakorven viitta on lähellä vanhaa Lahdentaan koulua, ja seutu oli Suotaalan ja Lahdentaan kylien rajalla. Rajakorpi

Jänismäki ja Lahdentaan tuomarinkivet

Jänismäki on perimätiedon mukaan ollut vanhassa Tyrvännössä keskeinen paikka. Siitä kertovat käräjäkivet, jotka olisivat aikoinaan olleet Jänismäen laella. Muistitiedon mukaan käräjäkivet käytettiin viereisen Lahdentaan sahan rakennustyömaalla 1940-luvulla. Tyrvännössä oli sanonta, jonka mukaan "mäillä käräjät käydään". Oli tässä käräjäpaikka tai ei, Jänismäki jotenkin henkii menneisyyden kaikuja, ja paikka on erittäin viehättävä. Rautakaudesta 1700-luvun loppuun Vanajaveden ollessa korkeimmillaan Jänismäki lienee ollut saari. Kuvasarja Jänismäeltä

Vesunninmäen linna

Vesunninmäessä on muinoin ollut harmaakivilinna. Se purettiin pois viimeistään silloin kun Vesunnan kartano tarvitsi kiviä uuteen 1840-luvulla valmistuneeseen suureen navettaansa. Kuulemma 1800-luvun ihmiset kauhistelivat, ettei Vesunnan linnaa saa purkaa, koska se on ollut myös munkkien ja nunnien luostari. Luostaritarina saattaa viitata siihen, että Vesunta oli aikanaan Turun Tuomiokirkon omistuksessa, ja siellä saattoi olla omia hengenmiehiä. Tai ehkä Hattulan vanhan tiilikirkon maalauksia tehneet nunnat asuivat siellä työnsä ajan. Vesunninmäessä oli ennen navetan rakennustyötä ilmeisesti Arvid Tavastin 1500-luvulla rakennuttaman harmaakivirakennuksen raunio. Vanhojen verotietojen mukaan linnassa olisi ollut peräti 165 ikkunaa, ja joka aukossa ainakin 4 ruutua. Näin asuinlinna olisi ollut tavattoman suuri ja komea. Arvid Tavast oli aikanaan (1566-1599) maan mahtavin mies, mm. jalkaväen ylipäällikkö ja Viipurin linnanherra. Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelussa hän kuitenkin oli väärällä puolella ja joutui Viipurin linnassa poikansa kanssa mestatuksi, kun herttuan joukot valtasivat sen. Luultavasti kivilinna jäi käytöstä, kun Ison vihan aikana 1713 venäläiset polttivat sen. Tiettävästi vielä 1800-luvun alussa neliömäisen kolmikerroksisen linnan rauniot olivat melko hyvin säilyneessä kunnossa. Erään teorian mukaan Vesunnan linna oli aikanaan Hämeen päälinnan sivulinna tärkeän vesireitin varrella, korkealla tähystys- ja puolustuspaikalla. Vesunnan kivinavettaa

Lepaan hautausmaan kiviaidat

Lepaan hautausmaan kiviaidat ovat komeaa lohkottua kiveä. Kivet ovat askarruttaneet tutkijoita, jotka ovat arvuutelleet niiden alkuperää. Mahdettiinko noin mahtavia kiviä lohkoa vain aitaa varten? Ehkä niistä pitikin rakentaa Lepaan puukirkon tilalle uusi kivikirkko? Jäikö kivikirkkohanke kesken uskonpuhdistuksen myllerryksessä, kun Kustaa Vaasa siirsi kirkon varallisuutta valtion tarpeisiin? Muuallakin maassa tunnetaan keskiaikaisia kivisakasteja, jotka lienevät osa toteuttamatta jäänyttä kivikirkkoa. Vai onko kivet tuotu Lepaalle Vesunnasta samasta linnanrauniosta, josta sanotaan Vesunnan navetan kivien olevan? Vesunnan linnaraunion antoi purkaa molemmat kartanot omistanut Lepaan herra Peter Heimbürger. Lepaan hautausmaan kiviaitaa

Hämeskivi

Mitä mahtaa kertoa Hämessuon laidassa oleva Hämeskivi? Siitä on kirjallisia mainintoja 1700-luvulta, ja se saattoi olla sekä neljän kylän rajakivi, kahden pitäjän raja ja vielä kihlakuntaraja. Kiveen hakatut merkit ovat parhaillaan tutkittavina. Kaikkein jännittävin ajatus liittyy aikaan ennen Pähkinäsaaren rauhaa 1323, jolloin pitkän novgorodilaisten ja hämäläisten keskinäisten ryöstöretkien kauden jälkeen sovittiin etupiirijaosta. Hattula ja Tyrväntö olivat länttä, Hauho jo itää. Oliko tässä oman aikansa "valtakunnanraja", idän ja lännen raja? Ehkä samaa kautta kulki keskiajalla Turun ja Viipurin linnaläänien välinen raja, tai muinainen Hämeen ja Savon raja. Hämeskivi

Palssari

Alkuperäinen Palssarintie oli Palssarinkankaan ja Palssarin risteyksen kautta kulkenut Hauho-Sääksmäki-tie. Myöhemmin Palssarinkangas on levinnyt tarkoittamaan laajempaakin aluetta. Vanha Hämeenlinna-Pälkäne tie kiemurtelee metsäkankailla molemmin puolin nykyistä kantatietä 57 ja liittyy edellä mainittuun tiehen Palssarissa. Palssari on ollut sekä tärkeä kulkuväylä että markkinapaikka. Sen kautta kulki suolattua Vanajan kuhaa mm. kohti Keski-Eurooppaa, ja Palssarin markkinoilta Venäjän armeijan lihan hankkija, teurastaja David Rosenberg osti paljon karjaa. Ruotsin vallan aikana Palssarilla oli susia ja metsärosvoja, eikä siellä ollut turvallista liikkua yksin. Niinpä talonpojat tai kauppiaat kulkivat tarinan mukaan usealla reellä, ja sekä edessä että takana oli ampuja. Myllyyn menevä hevosmies saattoi menettää hevosensa ja kuorman. Palssarin markkinaperinne loppui aivan 1900-luvun alussa. Itsenäisyyden alkuaikoina Tyrvännön suojeluskunta piti sotaharjoituksiaan Palssarinkankaalla. Tarinan mukaan Palssari sai nimensä saksalaisen Balthazar-rosvon mukaan, joka asusti siellä ilmeisesti 1600-luvulla. Palssari

Aarnivalkeat

Aarnivalkeat vartioivat maahan kätkettyjä aarteita, ja näistä oudoista pimeiden öiden hehkuista on Tyrvännössä paljon kertomuksia. Aarnivalkeat herättivät pelkoa, mutta myös houkuttelivat. Jos olisi osannut oikean loitsun, aarre olisi voinut olla nostettavissa aarnivalkeiden alta. Mutta aina aarteen tavoittelija sekosi sanoissaan ja aarre katosi. Aarnivalkeat näyttävät liittyneen jotenkin myös muinaisiin hautakumpuihin, ne ovat usein näkyneet samoilla sijoilla. Ehkä aarnivalkeilla ja rautakauden hauta-aarteilla - ja niiden ryöstelyllä - oli jokin yhteys. Perimätiedon mukaan aarnivalkeita paloi mm. Retulansaaren Myllymäellä, Suotaalan Katinkivenpellon muinaishaudoilla ja Lepaan Hinnonmäellä.

Näin kertoo Aukusti Rantala Tyrvännön murteella aarnivalkeista ja aarnihaudoista Valvatti Vaulon kirjassa "Tyrvännön vaiheita":
"Kerrankin kum minä tulin yhtenä syksynä - pimmee yä, ja oli oikeem pimmee ja satokin - minä olin siälä kotonani tekemässä astiaa, tiinua, ja tulin sen tiinun kanssa. Ja siältä tuli aika hyrinä ja myrinä siinä Peräpellom mäjessä. Se oli nim mahrotonta hyrinää että minä aattelin että mikäs ihmet tässä ollenkan onkan. Siinä on ollu, yks ja toinej jottain semmost erinomasta nähneet siinä pellossa siinä mäjen syrjässä. Ja siinä on semmonen aarnihautakin sitte siinä pellossa siinä mäjen syrjässä. Em minä häntä ny ennään nähny, mutta ennemmin siinä palo semmonen niinkon suuri kynttilä olis palanu, siinä mäjessä.
Kyllä täälä Retulan saaressakin on niitä (=aarnihautoja). Tuala Koivuniämessä ja tässä Myllymäelläkin on nähty niitä sillaim mun nuorena ollessani. Ja palo vaihk olis kuinka satanu, vaihka vettä tuli niinkun ahjoo. Kylä ne palo sitte kun ne näki kun ne palo." Myllymäki

Petäys

Kun puolustusvoimien ylilääkäri lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti vietti kesiään viime vuosisadan alkupuolella Petäyksessä, hänen vieraanaan kävi usein muita korkea-arvoisia sotilaita. Marsalkka Mannerheim oli Suolahden ystävä ja kävi joitakin kertoja myös Tyrvännössä. Petäyksen jännittävin vieras lienee kuitenkin ollut SS-johtaja Heinrich Himmler elokuussa 1942. Hän halusi vierailunsa virallisten asioiden ohella viettää pari päivää lomaa, ja Suolahti tarjosi huvilansa käyttöön. Paikka oli helppo vartioida ja eristää uteliailta, rauhallinen Petäys siis kelpasi. Järjestelyt olivat huippusalaisia. Paikka oli vierailun aikana kuin linnoitus, ja sinne oli mm. vedetty kuuma linja Saksan lähetystön kautta Berliiniin Hitlerin päämajaan.

Himmler saapui lentokoneella Parolan kentälle. Tyrväntöön majoitettu natsijohtaja oli hermostunut ja kärsimätön, ehkä huonot uutiset itärintamalta ahdistivat. Milloin ei ollut suurten sotakarttojen ääressä tai isäntäväen seurassa, tämä kävi mm. keräämässä sieniä. Matkan varsinainen syy olivat Lapin joukkojen tarkastus ja sotainvalidien hoitojärjestelyt.

Vuosisadan alussa Petäyksen rantapolku sai nimen Kuninkaantekijöiden tie, koska Suolahden kuningasmieliset vieraat miettivät siellä kävellessään, miten voittaa hallitusmuototaistelu ja tehdä nuoresta Suomesta kuningaskunta. Vanha Petäys

Tarinoiden kohteita kartalla
Tyrväntöläinen aikajana

Tyrväntö-verkko