Retulansaari
Retulansaari on ollut jatkuvasti asuttuna ainakin rautakaudelta saakka, ja Myllymäen alue on suojeltu, pitkään tunnettu muinaismuistoalue. Vanhimmat viljan siitepölylöydöt ovat jo ennen ajanlaskun alkua. Rautakauden asukkaista kertovat edelleen hautakummut, rakennusjäännökset ja kuppikivet. Myllymäeltä on luetteloitu yli 200 erilaista ihmisen kokoamaa kumpua, mutta täydellistä inventointia ei ole koskaan tehty. Kuppikiviä on tulkinnasta riippuen 14 tai 15. Niiden määrä kertoo saaren keskeisestä asemasta sen ajan asukkaille. Muinaishaudat, muut röykkiöt ja esinelöydöt on ajoitettu noin 500-1100-luvuille. Koko alueesta on kaivauksin tutkittu vain hyvin pieni osa, auki on otettu mm. yksi uhriröykkiö, rakennusjäännös sekä osa polttokenttäkalmistosta.
Kiattarankallion kaakkoisrinteessä on rautakauden hautaröykkiötä ja kaksi kuppikiveä. Myös rinteen eteläpäässä on röykkiöitä. Lähellä rantaa on vielä viisi röykkiötä, joista ainakin yksi on todettu merovingiaikaiseksi haudaksi. Perimätiedon mukaan Kiattarankallion juuressa oleva kosteikko on uhrilähde. Peltoidun laitumella on yksi rautakautinen röykkiöryhmä. Huhtasen alueen röykkiöistä osa on tuhoutunut pellonraivauksessa, mutta niiden viikinkiajan esineistöä on tallella. Huhtasessa on myös säilynyt joitakin rautakauden hautaröykkiöitä. Uusimmissa tutkimuksissa rautakautisen asutuksen merkkejä on löytynyt myös Idunkärjestä, Salonniemestä ja Koivuniemestä.
Vanhin asiakirjamaininta Retulansaaresta on vuodelta 1429. Retulan kylän keskiaikaisista maanomistajista tunnetaan Erkki Niilonpoika, Juhani Laurinpoika, Antti Heikinpoika (1506), Maunu Niilonpoika, Sigurd Erkinpoika ja Erkki Olavinpoika (1507). Lepaan kartanolla oli Retulassa omistuksia 1500-1600-luvuilla, samoin Sääksmäen Jutikkalan kartanoon liittyvällä Tasaisen suvulla. Keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella Retulansaarella oli sekä aatelisten rälssimaita että talonpoikaistiloja. Näistä koottiin 1600-luvulla Kartano, myöhempi ratsutila, joka sai aikaa myöten omistukseensa koko vajaan 200 hehtaarin saaren. 0mistajaksi tuli 1691 Hämeen linnan komendantti Anders Berg, myöhemmin Retulan kartanon isäntiä olivat mm. sotakomissaari Karl Saxbeck ja lääninrahastonhoitaja Jakob Cygnaeus. Retulan säätyläiskartanon aika päättyi 1810-luvulla, kun kolme sääksmäkeläistä talonpoikaa osti kartanon ja samalla saaren. Sukulaismiehet jakoivat saaren kolmeen itsenäiseen tilaan - näin syntyivät Ylikartano, Alikartano ja Laurila.
Saaren keskellä on tiivis tyypillisesti hämäläinen ryhmäkylä, jossa samat talot ovat edelleenkin. Rakennukset ovat enimmäkseen 1800-luvulta, vaikka niissä on sekä vanhempia että nuorempia osia. Alikartanon päärakennus on 1870-luvulta ja se on uusittu 1890-luvulla. Pihapiirin vanhempi päärakennus on 1700-luvun lopulta. Alikartanon suuri kivinavetta valmistui 1860. Aittarivin alla on kivinen kellari vuodelta 1866. Alikartanossa ovat lisäksi säilyneet mm. hirsinen talli, paja ja aitta. Ylikartanon päärakennuksen keskiosan runko lienee 1700-luvun lopulta tai 1800-luvun alusta, ja sitä laajennettiin 1800-luvun keskivaiheilla. Nykyasun ja laajuuden se sai 1880-1890-luvuilla. Alitupa on rakennettu todennäköisesti 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa. Ylikartanon hirsinen viljamakasiini on vuodelta 1812 ja navetta 1870-luvulta. Viljamakasiinin ovena on Tyrvännön kirkon ovi vuodelta 1779. Mankelituvassa on Ylikartanon kotimuseo. Mankelituvan alla on kivestä holvattu kellari. Hirsinen talli on uusittu 2000-luvulla. Laurilan päärakennus on 1860-luvulta, samoin sen kivinavetta. Kyläkeskuksessa on myös runsaasti pienempiä 1800-luvun rakennuksia. Ylikartanon puutarha oli aikanaan puolentoista hehtaarin suuruinen ja siihen kuului mm. kirsikkametsikkö.
Retulansaari on arvokasta maisema-aluetta, perinne- ja ketomaisemat ovat säilyneet ennen kaikkea pitkään jatkuneen laidunnuksen ansiosta. Näyttävin on Myllymäen katajikko, saarella on säilynyt hienoja niittyjä, metsälaitumia, ketoja, kallioketoa ja hakamaita. Osa saarta on luonnonsuojelualueena ja osa rannoista kuuluu lehtojen suojeluohjelmaan. Saaren etelä- ja itärantojen rantalehdot ovat valtakunnallisesti arvokkaita luontokohteita, ja niissä kasvaa runsaasti kynäjalavaa. Muita lehtokasveja ovat mm. humala, tesmayrtti, keltavuokko, lehtopalsami ja lehtopähkämö. Pohjoisrannan tervaleppä-tuomilehto on maakunnallisesti arvokas kohde. Idunkärjen luonnonsuojelualue on perustettu 1976, siellä on mm. pähkinälehtoa. Vuonna 2005 saaren etelärannan rehevistä lehdoista muodostettiin uusi laaja luonnonsuojelualue.
Alikartanon ja Ylikartanon laitumet on määritelty valtakunnallisesti arvokkaiksi perinnemaisemiksi, syynä ovat niiden ainutlaatuisuus, edustava kasvillisuus, muinaisjäännökset, maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot sekä niiden laajuus. Uhanalaisia kasveja laidunmailla ovat esim. hakarasara, jänönapila, kynäjalava ja peltorusojuuri. Laitumien muita kasveja ovat mm. ketonoidanlukko, nurmilaukka, mäkikaura, peurankello, törrösara, hietalemmikki, ketokäenminttu, kesämaitiainen, keltamatara, kelta-apila, tummatulikukka, kevättädyke, kanervisara, hirssisara, vata ja liuskaraunioinen. Kiattarankallio on saaren hienoin perinnebiotooppi ja maakunnan edustavin ketoalue.
Retulansaari on suurin Vanajaveden saarista. Silta sinne valmistui 1893. Siltaan kuljetettiin valtava määrä kiviä ja myös maata Myllymäeltä, jolloin lienee tuhoutunut myös joukko muinaismuistoja. Kolmen vanhan tilan lisäksi saarella on nykyään kymmeniä kesämökkejä. Kesäasutuksen juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle. Rakennuksena kesäasunnoista arvokkain oli Runolinnojen Kannakselta siirretty huvila. Tunnettuja Retulansaaren mökkiläisiä ovat mm. taiteilijat Rakel ja Taisto Ahtola.
Ylikartano on ollut vuodesta 1999 asti Suomen Kulttuuriperinnän Säätiön omistuksessa. Säätiön tarkoitus on säilyttää tilan ja saaren kulttuuriperintöä ja maisemia. Rakennukset ja ympäristö pidetään hoidettuna ja aktiivisessa käytössä. Ylikartanosta on tarkoitus luoda perinnettä kunnioittava monipuolisen taiteen, tieteen ja muun kulttuurin kohtauspaikka.
Retulansaaressa käydessä on hyvä muistaa, että se on paitsi hieno kulttuurikohde myös siellä asuvien ihmisten kotisaari. He arvostavat omaa rauhaansa. Autoja pysäköitäessä asukkaat toivovat muistettavan, että saaressa liikkuvat maatalouskoneet tarvitsevat paljon tilaa. Ylikartanolla on oma merkitty pysäköintialueensa. Ylikartanon tyhjillä laidunlohkoilla voi kulkea oppaiden ohjauksessa. Lohkoilla joilla on eläimiä, kulku on suotavaa vain karjanomistajan luvalla ja seurassa.
Kuvia Retulansaaresta
Kuvia Myllymäeltä
Ylikartanon kulttuuripaikka
Ylikartanon tapahtumat
Kuvia Ylikartanosta
Kuvia talvisesta Ylikartanosta
Retulansaaren esihistoriaa
Kartanohistoriaa
Retulansaaren linnut
Retulansaari syyskuussa
Retulansaaren talvikuvia
Toukokuinen Kiattarankallio
Perinnemaisemia
Tyrvännön vaiheita: Retula
Retulansaari vuoden 1691 maakirjakartassa
Retulansaaren toimituskartta 1817
Retulansaari Tyrvännön pitäjänkartassa 1842
Kyläkeskus talvella pohjoisesta
Alikartanon vanha päärakennus
Retulan Torppikulmaa mantereella
Retulansaaresta löytyy tietoa Tyrväntö-seuran sivuilta, mm. Tyrvännön Joulu -lehdistä.
Hämeen Liitto: Vanajaveden laakso
Museovirasto: Retulansaaren kulttuurimaisema
Mökkejä Hämeessä
Rakennusperinto.fi
Hämeen Liitto: Kuppikivi - kulttuuriympäristöjen sivut