Aikanaan Tyrvännön kirkko on ollut Lepaalla, perimätiedon mukaan paikalla oli ennen kristillistä aikaa muinaishämäläisten uhrilehto, jonka katolinen kirkko otti haltuunsa. Jotakin kertoo taas Lepaan kartanon mahdista, että kirkko oli sittemmin sen mailla. Tänne tultiin kirkkoon paitsi Tyrvännöstä, myös laajoilta alueilta ympäristöstä. Kulsialan pitäjä ulottui nykyiselle Pälkäneelle ja Längelmäelle asti, ja kirkkoon liittyy tarina peräti seitsemän pitäjän kirkosta ja pyhiinvaelluskirkosta. Ensimmäisen uhrikirkon uskotaan nousseen Lepaan mäelle jo 1200-luvulla. Kansan suussa kulki väittämä, että Lepaan kirkko oli maan vanhimpia, yhtä vanha kuin Hämeen linna ja Hattulan kirkko. Pyhän Pietarin arvellaan olleen keskiajalla Tyrvännön kirkon suojeluspyhimys. Kulsiala esiintyy hallintopitäjänä asiakirjoissa 1405.

Tyrväntö lienee ollut alkujaan itsenäinen pieni seurakunta. Vaikuttaa siltä, että Tyrväntö on liitetty kappelina Hattulan seurakuntaan 1330-luvulla, kun on koottu yhteen voimia nykyisen Hattulan Pyhän ristin tiilikirkon rakentamiseksi. Tyrväntö oli läpi keskiajan ja uuden ajan 1900-luvulle asti Hattulan emäseurakunnan kappeli tai anneksi, eräänlainen "apuseurakunta". Vanhin maininta Tyrvännön kappelista on vuodelta 1455, joidenkin tietojen mukaan 1449.

Mäellä on ollut useampiakin eri aikojen puukirkkoja. Tietoja kirkon rakennustöistä on mm. 1560-luvulta ja 1720-luvulta. Vuonna 1729 valmistunut kirkko oli pieni suorakaiteen muotoinen rakennus, alttarin ympärillä oli kaide ja kuorin erotti salissa kuoriaita. Saarnastuoli oli eteläseinustalla, ja sen jalkana oli Kristoforos-patsas. Ulko-ovet olivat länsipäässä ja eteläseinustalla. Kuoriseinällä oli yksi ikkuna ja eteläsivulla kaksi, länsipäässä oli myös pikkuikkuna. Yksi kellotapuleista valmistui 1690-luvulla. Joku kirkoista on saattanut palaa, koska sakastin etuseinän kivet vaikuttavat tulessa rapautuneilta. Kun viimeiseksi jäänyt kirkko 1700-luvulla oli mennyt varsin huonoon kuntoon, uusi päätettiin rakentaa pohjoisemmaksi Suotaalaan.

Lepaan kirkon 1799-1800 tapahtuneen purkamisen jälkeen paikalle jäi vain 1400-luvulla rakennettu kivinen sakasti. Hämeen kivisakaristot on rakennettu noin vuosina 1480-1520. Lepaan sakaristo eroaa niistä siten, että siinä ei ole tuon ajan tyypillistä pohjoispäädyn tiilikoristelua eikä ruodeholvia, vaan yksinkertaisempi tynnyriholvi. Arkkitehti Sampo Honkala on viimeksi vanhoista mitoista päätellyt, että sakaristo olisi rakennettu ennen vuotta 1455.

Aikanaan ei ollut epätavallista, että puukirkko sai kylkeensä kivisakastin. Ehkä se ennakoi suunniteltua, mutta rakentamatta jäänyttä kivikirkkoa. Ehkä uskonpuhdistuksen ja seurakuntien köyhtymisen myötä kirkko jäi tekemättä, tai ehkä emäseurakunnan tiilikirkon katsottiin riittävän myös kappelille. Sakaristo on sisämitoiltaan n. 4x4 metriä ja seinät ovat runsaan metrin paksuiset. Kirkon puoleisen eteläpäädyn tiilimuuraus risteineen on tehty 1800-luvulla. Sakasti on palvellut sittemmin pienenä Lepaan kappelina, mutta on nyt muistomerkki.

Ympärillä on kartanon hautausmaa, johon on haudattu Lepaan ja Lahdentaan kartanoiden omistajasukujen jäseniä. Uusi kiviaita tiiliportteineen valmistui 1830-luvulla. Aita vastannee muuten vanhan hautausmaan rajoja, paitsi pohjoispuolella kirkkotarhaa on kavennettu. Sakastin ympärillä on mm. Heimbürger, Stjerncrantz ja Boije-sukujen hautoja. Viimeisimmät haudatut ovat Lepaan viimeiset yksityiset omistajat Karl Packalen ja hänen vaimonsa Maria Packalen.

Kuvia kivisakastin ympäristöstä
Lepaan hävinnyt kirkko
Tyrvännön kirkko
Kirkon aarteita
Lepaa
Lepaan kappeli 1960-luvulla
Sakastin oviaukko
Ristiinnaulittu -krusifiksi (Tyrvännön kirkko, 1500-luvun alku)
Tyrvännön kirkon ovi 1700-luvun lopusta Retulansaaressa Ylikartanon viljamakasiinin ovena.
Palaneen kirkon jälkiä Lepaalla?

Tyrväntö-verkko