Lepaan puutarhaoppilaitos puutarhatalouden moottorina
13.12.2005
Lepaan oppilaitoksen entinen rehtori puutarhaneuvos Erkki Laurila kävi läpi Lepaan puutarhaopetuksen historiaa Tyrväntö-seuran ja Vanajaveden opiston Tyrväntö-piirissä 12.12.2005.
Erkki Laurila halusi nostaa aluksi esiin kaksi varhaista puutarhatalouden kehittäjää jo 1700-luvulta. He olivat Turun Akatemian puutarhatalouden rehtorina hyödyn aikakaudella toiminut Pietari Kalm ja parikin suurta puutarhaa omistanut Adrian Gadd. Kalmin oppilaat olivat haluttuja kartanoiden palvelukseen ja levittivät tätä kautta puutarhatietoutta. Gaddilla oli tiettävästi noin 600 kasvia kokeiltavina puutarhoissaan, ja hän kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen puutarha-alan julkaisun, Krydimaan yrttein kaswannot Suomen maassa. Pappilat ja kartanot olivat puutarhaviljelyn edelläkävijöitä ja esimerkkejä. Ennen Lepaan opetuksen alkamista maatilojen yhteydessä toimi kymmenisen puutarhakoulua, ja korkeampaa opetusta sai vain ulkomailla. Lepaankin ensimmäiset opettajat olivat saaneet koulutuksensa puutarha-alan korkeakoulussa Saksassa.
Lepaa nousi puutarhatalouden moottoriksi sattumalta. Lepaan viimeinen kartanonherra Carl Packalen oli testamentannut tilansa valtiolle sillä ehdolla, että siellä aloitettaisiin puutarha-alan opetus. Kartano siirtyi valtiolle 1902. Senaatti oli 1904 asettanut komitean selvittelemään puutarhatalouden koulutusta, ja mietintönsä se antoi 1906. Mietintö oli myönteinen Lepaalle, silloiselle Stjernsundille, jossa katsottiin olleen moniperäisiä maalajeja, suotuisa ilmasto ja hyvät kulkuyhteydet. Vuonna 1908 keisari antoi asetuksen korkeamman puutarhaopetuksen järjestämisestä jonkin maatalousalan oppilaitoksen yhteydessä. Koulu perustettiinkin Mustioon, mutta se jäi lyhytaikaiseksi. Mustio kohtasi vastustusta, koska sen sijaintia pidettiin huonona, ja pelättiin puutarha-alan jäävät vahvan maatalouden varjoon. Lopulta oppilaitos päätettiin siis perustaa Lepaaseen. Opetus alkoi vuonna 1912. Suunnitelmissa olivat sekä koetoiminta että koulutus, ja Lepaasta oli tarkoitus tehdä koetoiminnan keskusasema.
Koetoiminta tuotti jo varhain hyviä tuloksia. Karviaislajikkeet Carl Friedrich Packalen ja Pellervo saatiin risteyttämällä eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia lajikkeita, ja Casper mansikka oli suosittu lajike jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sota vauhditti koetoimintaa, koska maassa oli kova puute kasvien siemenistä. Niinpä Lepaassa alkoi myös siementuotanto. Senaatin asettama siemenkomitea esitti koeaseman sijoittamista Hinnonmäkeen. Vuosina 1919-22 mittavat raivaukset muovasivat uudelleen Hinnonmäen muinaismaiseman, siihen asti se oli ollut Lepaan perunamaana tai viljelemättömänä. Alueelta kuljetettiin 16.000 hevoskuormallista kiviä aidanrakennusaineiksi tai Vanajaveteen, ja tilalle tuli yli 6.000 hevoskuormaa maanparannusaineita. Lopulta Hinnonmäen koeaseman merkitys ei ollut kovin suuri, siellä oli enimmäkseen marja- ja hedelmäviljelyksiä, ja pakkanen vei ne talvisodan pakkasissa. Mutta sitä ennen esimerkiksi vuonna 1939 Lepaa tuotti 50.000 kiloa myytäviä hedelmiä, ja edelleen Lepaan valkoinen ja Hinnonmäen punainen ovat parhaita karviaisia. Samoin Lepaan liereä on hyvä omena.
Suurin merkitys maan puutarhataloudelle oli Erkki Laurilan mielestä kuitenkin Lepaan opetuksella. Ensimmäiset opettajat saapuivat Lepaaseen kesällä 1910 ja oppilaat syksyllä 1912. Opiston käyttöön erotettiin 18 hehtaaria maata etenkin kartanon päärakennuksen lähistöltä. Pellot kuivattiin ja perusparannettiin, ja tuulensuojiksi istutettiin kaksoiskuusiaitoja. Ongelmana Lepaassa oli lantakysymys, sen ajan käsityksen mukaan puutarhatalouden käytössä tuli olla runsaasti karjan lantaa. Alkujaan suunniteltu hevoskoulu jäi perustamatta, mutta ratkaisuksi tuli Hämeenlinnan Virvelin lanta-asema. Lietteeseen sekoitettu lanta kuljetettiin Lepaaseen proomuilla. Opetusta varten alkoivat suuret valmistelut. Ensimmäisiä saneerauskohteita oli vanha hautausmaa, joka testamentin mukaan tuli säilyttää. Johtola ja Rantala muutettiin henkilökunnan asunnoiksi ja Mamselli tuulimylly vesitorniksi. Vesi nostettiin sinne tuulivoimalla tai hevoskierrolla. Tuolloin valmistui myös Kotilan laajennus, jonne tulivat ruokalan leipomo ja keittiö. Opistorakennus oli suurin uudisrakennustyö. Se valmistui juuri ennen opetuksen alkamista 1911-12. Kasvihuoneita pihapiirin ryhmähuoneessa oli yli 400 neliötä.
Ensimmäinen kurssi päättyi ennen aikojaan, kun oppilasruokalassa syttyi 1913 "kapina". Kaikki oppilaat erosivat protestina erään toverinsa erottamiselle. Seuraavana syksynä alkoi uusi kurssi, jonne tuli mukaan myös edellisen keskeytyneen kurssin oppilaita. Ensimmäiset oppilaat valmistuivat 1915, ja parhaat pääsivät stipendeillä Saksaan harjoittelemaan.
Vuosi 1934 alkoi onnettomasti. Vasta parikymmentä vuotta palvellut koulurakennus paloi, ja sen mukana tuhoutuivat kirjasto, iso osa kalustoa ja paljon kokoelmia. Samana vuonna alkoivat uuden opistorakennuksen perustustyöt, harjannostajaiset olivat syksyllä, ja jo marraskuussa tulivat oppilaat kouluun. Seuraavana keväänä valmistui palaneen Opistolan perustalle uusi toimistorakennus. Kesälle 1934 sattui toinenkin tulipalo, Taltela eli vanha tallirakennus paloi. Sen tilalle piti rakentaa kolme uutta rakennusta; nykyinen Taltela, talli ja vihannesvarasto. Kartanon aikaisesta tallista on jäljellä enää koristeena oleva tiilinen oviaukko. Talvisota keskeytti hyvässä vauhdissa olleen koulutustoiminnan, ja Lepaassa toimi jonkin aikaa Helsingistä evakuoitu lastensairaala.
Koulutuksen perusrakenne on pysynyt Erkki Laurilan mukaan pitkään samana. 1959 Lepaa tuli puutarhurikoulun jatkokoulutuspaikaksi. 1985 toteutettiin keskiasteen koulu-uudistus, ja 1991 elokuussa alkoi nykyisen ammattikorkeakoulun ensimmäinen kurssi. Lepaan tehtävänä on ollut myös opettaa opettajia ja neuvojia. Vuonna 1928 alkoi Järvenpäässä opettajaopetus, sieltä valmistuneet hakeutuivat emäntäkoulujen yhteydessä toimineisiin puutarhurikouluihin. 1959 perustettiin Lepaan emäntäkoulu, osittain lepaalaisten harjoituskoulun tarpeisiin, ja 1967 Lepaassa alkoi puutarhaopettajien opetus, samalla kun se Järvenpäässä päättyi. Esimerkkinä koulumuotojen kokeiluista Erkki Laurila nosti esiin 1923 Lepaaseen perustetun puutarhurikoulun. Se oli suurin maan alan kouluista, opettajatilanne oli hyvä opiston lehtorien hoitaessa osan opetuksesta, ja koulu oli hyvämaineinen. "Lepaan käynyt" puutarhuri oli halutumpi työntekijä kuin muut. Kaiken aikaa Lepaassa on ollut runsaasti myös lyhytkurssitoimintaa, ensimmäiset järjestettiin jo 1912. Kurssit olivat niin suosittuja, että ajoittain tiloja piti vuokrata lisää Petäyksestä. Opiston käyneet olivat aluksi puutarhureita, sitten puutarhateknikoita ja 1950-luvulta alkaen hortonomeja.
Laaja näyttelytoiminta alkoi vuoden 1964 rationalisointipäivistä. Aluksi näyttelyitä oli sekä oppilaskunnan kesäjuhlien että Kauppapuutarhaliiton kanssa järjestettyjen rationalisointipäivien yhteydessä, kunnes nähtiin viisaaksi yhdistää ne. Nyt Lepaan Puutarhatekniikka on vuosittain alan suurin ammattilaistapahtuma. Puutarhamuseo perustettiin 1975. Aluksi Marjalassa oli käytössä yksi huone, kunnes postin sulkemisen myötä vapautui lisää tilaa 1994. Marjalassa on edelleen laaja ja arvokas museokirjasto. Kesällä 2005 valmistui maatilan navetan vintin yläkerran kunnostus 400 neliön museotilaksi, jolloin konekokoelma saattoi siirtyä sinne.
Tyrväntö-verkko: Lepaa
Kuvia Lepaan Puutarhamuseosta
Lepaan rakennuksia
Lepaan opistoalue
Hämeen Ammattikorkeakoulu/Lepaan yksikkö
Yrttitarha.com: Puutarhahistoriaa Suomessa