Talvikalassa Vanajavedellä
12.3.2003
Sumuisena maaliskuun aamuna kello seitsemältä Eero Ruohonen, Juhani Lauren, Pentti Lindgren, Pentti Järvinen ja Jaakko Heinonen kokoontuvat Tokeensuunlahdelle Vanajaveden rantaan. Heillä on ollut läpi talven jään alla useammassa jatassa 15-16 verkkoa. Pari päivää on ollut lämmintä, ja Vanajaveden jäälle on ehtinyt sulaa viitisen senttiä vettä. Kulku- ja kuljetusvälineinä ovat perinteinen suksikelkka, potkukelkat ja traktori. Aamusumussa kuljettaja tähystää tarkkaan, ettei aja verkonpaikoista ohi. Jää kantaa vielä hyvin, kairan terästä mitattuna jään paksuus on metrin verran, mutta jos sää jatkuu lämpimänä, jää voi heiketä parissa viikossa.
Syvimmät verkonpaikat Tokeensuunlahden suulla ovat 12-13 metrissä, lähempänä rantaa on verkkoja myös 3-4 metrissä. Talven mittaan on tullut hyvä tuntuma, mitä kalaa mistäkin verkosta voi odottaa. Silmäkoko on yleensä 50 tai 55 mm, tavoitelluimmat saaliit ovat kuha ja siika. Verkonmerkit löytyvät aamusumusta, yöt ovat olleet lauhoja, ja avannot aukeavat vaivatta.
Pentti Järvinen sanoo, että kalaporukalle 90 prosenttisesti tärkeintä on hyvä seura ja huulenheitto. Seuraavana tulee liikunta ja vasta sitten kalastaminen. He olivat jäällä myös tammikuun kovimmilla pakkasilla. Vaikka olosuhteet olivat kovat, kalaa ja etenkin kuhaa tuli silloin oikein hyvin. Joskus oli kuulemma niin kylmää, että vitsitkin jäätyivät huuleen kiinni.
Jo ensimmäisestä verkosta tulee yksi kuha. Verkot on uitettu jään alle perinteiseen tapaan seipäillä. Jataa kokiessa keskellä olevasta isommasta reiästä voidaan nostaa esiin kaksi verkkoa, verkkojen toiseen päähän kiinnitetään kairan reiästä naru, jolla verkot taas kokemisen jälkeen saadaan vedettyä paikoilleen. Nyt avanto aukeaa ihan lapiolla, verkkojen narut löytyvät rautalankakoukulla tunnustellen.
Kun miehet ovat aikansa olleet jäällä ja käyvät kahville, verkoille kertyy myös tuttuja vaihtamaan kuulumisia. Syvän veden verkoista on tullut jokunen kuha ja lahna, matalaan siirtyessä alkavat narut nykiä, kun isot hauet potkivat verkossa. Kelkkaan kertyy kaiken aikaa kalaa, aina välillä made tai lahna on pyörittänyt verkkoa pusseiksi ja tuppuralle, ja sitä suoritaan miehissä auki. Vanajaveden harmia sulkavaa lentelee välillä jäälle, ja Puisniemen varikset saapuvat kärkkymään omaa osuuttaan. Aamusta saakka taivaalta on kuulunut lokkien ääniä. Ensimmäinen lokki näkyi Tokeensuunlahdella jo pari päivää aiemmin; kevät on vauhdilla tulossa.
Parhaimmillaan kuhia on rantaan tullessa ollut lähes 30, parinkymmenen kuhan saaliit ovat olleet ihan tavallisia. Jaakko Heinonen on pitänyt kirjaa saaliista, nyt hän lajittelee kalat kelkasta jäälle: iso ja pullea ahven, 6 kuhaa, 5 haukea, pari madetta, toistakymmentä otettavan kokoista lahnaa ja hieman muutakin kalaa. He pitävät saalista tavanomaisena. Isoin hauista on liki 3-kiloinen ja pari muutakin menee yli kahden kilon. Vaikka tärkeintä parilla viikoittaisella verkonnostoreissulla olisikin huumoripuoli, tuskin järvellä tulisi ihan kalattakaan käytyä.
 |
 | |
 |
 | |
 |
 | |
 |
 | |
 |
 | |
 |
 | |
 |
 | |
 |
 | |
 |
 |