Kiven hetki
Ajan ja ihmisen jälkiä kiven pinnassa
Näyttely Tyrvännön Tietotuvalla 7.11.2003-30.1.2004.
Osa kuvista oli esillä Parolassa Juteinitalossa 4.2.-25.2.2004.
Osa kuvista on esillä asumis- ja toimintakeskus Länsituulessa Hämeenlinnassa 15.3.2004 alkaen.
Tyrvännön kirkoista Lepaalla ei ole jäljellä kuin keskiaikainen kivisakasti. Viimeinenkin sen kupeessa ollut puukirkko on purettu ajat sitten. Kivisakastin ikä on arvoitus, se saattaa olla valmistunut jo 1400-luvun puolivälissä. Jokaisella sen ulkoseinällä on hieman erilainen ulkonäkö, ikään kuin luonne.
Pohjoisseinä on karu ja jylhä. Se on koottu kaikkein suurimmista lohkareista ja on jotenkin koruton. Länsiseinä on leikillinen. Sinne keskiajan sakastinrakentajat ovat koonneet hauskoja ja erikoisen näköisiä kiviä. Vieläkin näkee ja tajuaa, miten erilaisia värikkäitä ja kuviopintaisia kiviä on jätetty seinän ulkopintaan näytteille. Kirkkoa vasten ollut eteläseinä on dramaattisin; jokin kirkoista on ehkä palanut, koska seinässä on kuin tulen rapauttamia, halkaisemia ja värittämiä lohkareita. Sinnekin on haluttu nostaa näyttäviä kiviä. Eteläseinässä on myös tartuntakiviä, joiden tarkoitus saattoi olla liittää sakasti rakentamatta jääneeseen kivikirkkoon. Vähiten vaikuttava on ikkunallinen itäseinä.
Tietyt kivet ovat sattuneet ihmisten silmään satoja vuosia sitten, ja niitä on hauska katsella vielä nykyäänkin. Kiviin kirjoitetut tarinat eivät aukene helposti. Kivien kauneus on hillittyä ja hienopiirteistä. Kivet vaativat aikaa, niitä on hetki tutkiskeltava. Tutkinnan tuloksena syntyy oivalluksia. Näin on syntynyt erilaisista aineksista maan kuori, näin pusertanut yhteen, sekoittunut ja poimuttunut kivettyvä massa, näin sitä kuluttanut jääkauden hiekka- ja soravirta tai Vanajaveden aallokko, näin muovannut muinainen käsi...
Sakariston kivet innoittavat etsimään tarinoita kotiseudun kivistä. Erilaisia kiviä löytyy rantojen veden pieksemistä kivikoista, rutakorpeen kaivetuista ojista, metsistä, vanhoista rakennelmista tai esihistoriallisilta asuinpaikoilta. Kaikilla on oma luonteensa, tarinansa ja historiansa. Osana luontoa kivet muistuttavat, miten erilaisia elämyksiä monivivahteinen luonto tarjoaa sille, jolla on hieman silmän herkkyyttä ja hetki aikaa. Koska kivi kestää ja uhmaa aikaa, kivet kertovat myös kotiseudun ihmisten pitkästä historiasta; uhrikivinä, röykkiöinä, hautoina, miekanhiontakivinä, maamerkkeinä, rajoina, tarinakivinä, kadonneiden rakennusten kivijalkoina tai muokattuina kivinä.
Vuosien 2002 ja 2003 pitkäaikainen kuivuus suosi kuvaajia. Vanajaveden pinta oli alhaalla ja loivaa rantakivikkoa pitkälti paljaana. Rannoilla vaeltelu toi silmiin eri tavoin veden syömiä kiviä, vesi on kuin hakenut kivestä heikot kohdat ja hionut niille uuden ilmeen. Joissakin on syviä uurteita tai reikiä, joissakin juomumaisia tai pattimaisia kohoumia. Näyttelyssä on mukana myös oikeita ilmeikkäinä ja kiinnostavina erottuvia kiviä. Erityisesti Vohlion rantakalliot tarjoavat paljon tutkittavaa.
Tyrvännössä sekoittuvat toisiinsa eteläinen Hämeen liuskealue ja pohjoinen Pirkkalan migmatiittialue. Liuskealuetta pilkkovat syväkivet; 1880 miljoonaa vuotta vanhat granitoidit ja n. 1840 miljoonaa vuotta sitten syntyneet kaligraniitit. Maaperässä on rikkonaisina kuvioina näiden lisäksi svekofennisiä ja karjalaisia kiilleliuskeita, kiillegneissejä, migmatiittejä sekä metavulkaniitteja. Hämeen liuskekivialueen Häme-ryhmälle ovat luonteenomaisia metabasaltit ja meta-andesiitit, jotka ovat syntyneet muinaisista laavavirroista. Kallioperässä on runsaasti basalttisia syöttöjuonia, Häme-ryhmä syntyi vulkaanisen kaaren nopeina rakopurkauksina. Osa liuskealueen sedimenteistä on kerrostunut matalaan meren pohjaan.
Oma aikamme on vain kiven hetki. Kun viettää hetken kiven äärellä, saattaa löytyä myös kiven henki. Tyrväntöläisten aiheiden kuvaajat Anna-Maija Honkonen ja Markku Karvonen toivottavat teidät tervetulleiksi kiviseen maailmaan. Tyrvännön Tietotupa on Hattulassa ent. Lahdentaan koululla, os. Tyrvännöntie 1000.
Teemat:
